Sotkuholistin päiväkirja

Hyvä ystäväni oli suositellut minua

2011-10-28T20:22:00.009+03:00

Juuri äsken joku ylipirteä nuori neito soitti minulle.

Hän oli kuulemma tavannut "hyvän ystäväni", joka oli antanut puhelinnumeroni neidolle.

Neito oli käynyt esittelemässä "ystävälleni" täydellistä kodin järjestyssysteemiä ja syväpuhdistuslaitetta. Nyt hän haluaisi tulla meillekin esittelemään käänteen tekevää apuvälinettään.

Olen hämmentynyt. Ystävä sana on kärsinyt inflaation. Minulla on paljon tuttuja ja kavereita, mutta vain muutamia ystäviä. Minun ystäväni tietävät, että minä en ole kodinhengetär, enkä varsinkaan arvosta joka nurkkaa nuolevia puhdistusvälineitä!

Hei oikeesti! Kuvitteleeko "ystäväni", että meille mahtuis edes demoamaan mitään höyrypuhdistusjärjestelmiä? Eteisestä pääsee juuri ja juuri yläkertaan, jos oikein varovasti jalkansa asettelee.

Antaisko jo kesän tulla eteiseen(kin)?

2011-05-12T06:39:00.006+03:00

Rakastan talvea! Itkin, kun viimeiset lumet lähtivät "jo" huhtikuun puolessa välissä.

Lumikelit ovat hyvin armollisia siivottomalle lapsi- ja koira-perheelle. Jokainen luminen pakkasaamu kevättalvella oli minulle suuren kiitoksen aihe - vielä yksi aamu ilman eteisessä pyörivää kuraa!

Talvessa on vain yksi ikävä sivupiirre: eteisemme hukkuu harrastejalkineisiin!

Minkäköhän kokoinen eteinen tarvittaisiin, että sinne mahtuis mukavasti:

3 x luisteluhiihtomonot, 4 x perinteisen monot, 3 x laskettelumonot, 3 x lautailumonot, 1 x kaunoluistimet, 3 x hokkarit, 2 x crossikengät, 1 x ratsastuskengät ja chapsit?

Koot 33, 40, 41 ja 45 vievät tuhottomasti tilaa! Ja kengänkoot senkuin kasvavat seuraavat 10 vuotta.

Meidän eteinen ei riitä. Siksi roudasin vierashuoneeseen IKEAn varastohyllyn talviharrastejalkineiden säilytystä varten.

Jos oikein varovasti ottais kahdesta päästä kiinni, saiskohan tän komuutin siirrettyä tällaisenään vinttiin?

ps.
Ja sitten olis vielä noin joka lajin turvavälineet, jotka vievät melkein yhtä paljon tilaa. Kypärät ratsastukseen, rinteeseen, fillarointiin, motocrossiin ja korttelilätkään. Sitten pitäis vielä jonnekin mahtua rintapanssarit, rannesuojat, polvisuojat, kaulasuojat...

Onneksi meidän perheessä ei ole lätkämaalivahtia!

Facebook on kierrättäjän kaveri

2011-05-06T06:45:00.003+03:00

Saan säännöllisesti kuulla halventavia kommentteja feisbuukkailustani. Mitkään hyödyt, edut ja faktat eivät näitä ihan vaan periaatteen vuoksi FB:tä karttavia naljailijoitani vakuuta.

Mutta Facebookhan tarjoaa viihteen lisäksi myös kätevän raivaustyökalun! Tavarankierrätyksessä FB on toiminut nopeasti ja paljon vaivattomammin kuin Huuto.net tai Netcycler.fi

Kaksi lastensängyn aluslaatikkoa oli jäänyt nurkkiin pyörimään. Sängyt oli kierrätetty jo aika päivää sitten kavereille, mutta jostain syystä aluslaatikot olivat jääneet varastoon. Voi räkä, alkoi näyttää siltä, että laatikot piti viedä kaatikselle. Kunnes äkkäsin FB:n! Statuspäivitys feceen ja 10 minuutin päästä kummallekin laatikolle oli ottaja. Toinen meni karttalaatikoksi ja toinen pieneen makuuhuoneeseen ylimääräiseksi säilytystilaksi.

Tänä keväänä vanhat akkarit löysivät uudet kodit minkäs muun kuin FB:n kautta. Vanhimmat menivät entiselle työkaverille, mapitetut lehdet yläasteen/lukion luokkakaverille ja loput kälyn siskolle alakoulun oppilaiden lukemaanoppimisen motivaattoriksi.

Kyllä oli FB:stä taas suuri ilo Sotkuholistille ja Sotkuholistin kavereille. Kivaa, että lehtien elinikä jatkui, eikä tarvinnut viskata paperinkeräykseen.

Facebook on niin kiva leikkikalu, että avasin oman seinän. Tervetuloa vierailulle!

Sotkuholistin tuntee kampauksesta

2011-05-01T09:18:00.008+03:00

Aiemmin suivaannutin joitakin lukijoitani siistien ihmisten kampaukseen ja ulkonäköön liittyvällä postauksella.

Ja toden totta syystäkin. Tekstiin oli jäänyt nolo copy paste virhe, josta sai kummallisen mielikuvan ajatuksistani. Tein pikakorjauksen tekstiin. Kampauskommentti jäi paikalleen.

Katselin sitten sillä silmällä meidän perheen kanpauksia ja siltä istumalta nuorin pikkuherra pakotettiin lähes väkivalloin (pakkopaitamaisella kiinnipitämisellä) kuontalon kevyeen siistimiseen.

Musta tuntuu, että elämänsä hallitsevat siistit ihmiset eivät löydä itseään tilanteesta, jossa oman (poika)lapsen pää olisi päässyt tällaiseen kuntoon.

Kodinkoneet puhdistuvat ja hoituvat ilman myrkkyjä

2011-04-27T05:52:00.004+03:00

Höyrysilitysrautani irtisanoi yhteistyösopimuksen ja sylki vuosien varrella pillistöihinsä keräämänsä skeidat ihanalle uudelle vitivalkoiselle paidalleni. Aaargh, se sonta ei lähtenyt edes pesussa.

Veikon Koneen myyjä kertoi, että vältän ikävät yllätykset, jos käytän silitysraudassa akkuvettä tai keitettyä vettä. Näitä vesiä käytettäessä ei tarvitse tehdä erikseen mitään kalkinpoisto-operaatioita.

Jutusteltiin myyjän kanssa sitten muidenkin kodinkoneiden huollosta. Minä luulin olleeni kätevä ekotyyppi, kun olen puhdistanut pyykkärini ja tiskarini sitruunahapolla. Sitä ei kannata tehdä. Haperruttaa nimittäin tiivisteet.

Ekoiluintoisena (ja kärsimättömänä) olen myös siirtynyt tiskikoneessa 45 asteiseen pesuohjelmaan. Sillä saa astiat ulos koneesta 38-44 minuutissa, kun pesu perusohjelmalla kestää 160 minuuttia.

Kodinkonemyyjän mielestä pikaohjelma on OK, kunhan käyttää puolet vähemmän pesuainetta. Jos ei tätä tee, saostuvat pesuainejäämät koneeseen ja heikentävät pesutulosta (se on kyllä huomattu!). Puolitin siis pesupalat kahtia ja jatkossa ostan jauhetta.

Pyykkärille ja tiskarille riittää jatkossa puhdistukseksi pesu tyhjänä ja ilman pesuaineita koneen kuumimmalla ja pisimmällä ohjelmalla. Kotikalenterini muistuttaa minua nyt 3 kk välein tyhjästä pesusta. Onpa yksinkertaista. Tämä saattaa onnistua minultakin.

Ammattijärjestäjät raivaavat tiensä suomalaisten kaaoksen valtaamiin koteihin

2011-04-23T08:53:00.002+03:00

Ammattiraivauksen Suomeen rantauttanut Anne te Valde-Luoma ja Suomen uraauurtava ammattiraivari Maria Laitinen kouluttivat Suomeen 13 uutta raivaria, ammattijärjestäjää, organisoijaa.

Seuraan mielenkiinnolla ja peukut pystyssä miten naiset saavat hommat sujumaan ja levittämään tietoisuutta ammatistaan ja tarjoamastaan palvelusta.

Maria kuvaa kaikki ryhmäläisiä iloisiksi ja reippaiksi tyypeiksi. Ihanaa! Tämä kumoaa minun oman stereotyyppisen käsitykseni siivousfriikeistä.

Kun katson ammattiraivarikurssin kurssikuvaa, en voi kuitenkaan olla huomaamatta tiettyä yhtäläisyyttä, joka tukee yleiskäsitystäni tip-top-siisteyttä arvostavista ihmisistä.

Katsokaan hiustyyliä. Ei, täällä ei ole stereotypiani mukaisia piukkoja tiukkapiponutturoita. Mutta kaikilla on 2000-luvun päivitetty versio siitä: siisti, topakka, aina kuosissa oleva lyhyt kampaus.

Ei yhtään boheemia, hulmuavaa, hipahtavaa, vallatonta tai mitenkään erikoislaatuista pehkoa.

Voiko kampaus paljastaa ihmisen järjestelmällisyyden ja siivousfriikkiyden asteen?

Viikkausterapia auttaa konkretiankaipuuseen

2011-04-07T00:58:00.000+03:00

Nyt tökkii. Ihanassa uudessa työssäni tökkii. Sata asiaa on suunnitelmissa ja työstettävänä, vaan mikään ei etene go/no go -päätökseen saati implementointivaiheeseen.

Minä olen konkreettinen ihminen. Nautin ja saan kicksini käsinkosketeltavista ja näkyvistä tuloksista. Painosta tulleesta esitteestä. Videouutisesta. Lähetetystä tiedotteesta. Uudesta ja tuoreesta webbisivusta. Lähettämistä vaille valmiista newsletteristä.

Tällä hetkellä konkretiannälkääni ruokkisi jopa vain paperinpala, joryssä hyväksytty toimintasuunnitelma, jonka toteuttamiseen saisin luvan, realistisen budjetin ja vapaat kädet toteuttaa.

Tilanne kuristi rintalastaani, kunnes oivalsin, että vihaamani kotityö on juuri nyt oikea lääke ahdistukseeni.

Pyykkivuoren setviminen on hyvin konkreettista.

Kolme kuukautta meillä on kaivettu vaatteet päälle sekalaisista puhtaanpyykinkoreista. Ei enää.

Viikkasin apinanraivolla kaikki kauniisiin pinoihin. Siinä meni 1,5 tuntia.

Hyvä ja halpa 90 minuutin terapiaistunto.

Tunnustus - miksi blogini on juuri tällainen?

2011-03-19T13:42:00.001+02:00

Kyllä oli mukava palata blogimaailmaan ja huomata, että tännehän on tullut tunnustuksia hiljaiselostani huolimatta.

Viimeisimpänä JOnnan The Gorgeous Blogger - tunnustus.

Tunnustukseen kuuluu, että saan vastata muutamaan peruskysymykseen oman blogini luonteesta. Tämä sattuikin sopivasti.Olen nimittäin pohtinut blogin sulkemista ja nyt on siis hyvä aika tehdä kevyt analyysi.

Milloin aloitit blogisi?

Julkaisin ekan postauksen 14.2.2010. Samalla hämmästelin kuinka yksinkertaista blogin perustaminen oli

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjoitan sotkuisuudestani ja pitkästä matkastani kohti siistimpää ja järjestelmällisempää elämää.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Porkkana ja motivaatio.

Ennen vihasin siivoamisen lisäksi myös ruuanlaittoa. Kotiäitivuosina ruokaa oli kuitenkin valmistettava joka päivä. Pahimmillaan kahdesti päivässä. Siinä sitten naama nyrpeänä pari vuotta kokattuani huomasin, että touhuhan on mukavaa. Suorastaan ihanaa, rakastettavaa ja koukuttavaa.

Ajattelin naivisti, että siivoamiselle ja järjestyksenpidollekin voisi käydä samoin. Alkaisin vaan siivoaamaan joka päivä, ja sitten kuin hupsista vaan, huomaisinkin rakastavani siivoamista. Noh, ei se ihan näin käynyt. Ruoka ja siisteys eivät ole vertailukelpoisia käsitteitä. Ruokaa on pakko tehdä, jos meinaa pitää perheensä hengissä. Sotkuisuus ei vielä ole meillä hengenvaaraa aiheuttanut.

Blogini on kuitenkin jonkinlainen keppini ja porkkanani ryhtyä siivoamaan. Aina silloin tällöin on pakko joku nurkka siivota, ettei tämä touhu kokonaan kuihtuisi ja viimeisimmätkin lukijat häipyisi paremmille metsästysmaille. Porkkana tulee taas siitä, että tänne dokumentoituu osa siitä mitä olen saanut aikaiseksi. Motivoivaa.

Mikä tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Rehellisyys, arkirealismi, itseironia. Blogimaailma on niin suureksi osaksi samppanjaa ja vaahtokarkkeja, pintaa, luksusta ja makeeta elämää. Minulla ei ole tarjolla mitään näistä.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Enemmän postauksia ja parempaa tesktiä. Blogin perusfilosofian mukaisesti mulla ei ole mitään kerrottavaa, jos ei kämpän jossain nurkassa tutise. Viime aikoina raivausrintamalla on ollut hiljaista, joten blogikin on ollut hissukseen.

Tämän tunnustuksen haluaisin ojentaa Ei oo Totta -blogin Katleenalle. Katleenan blogi on järisyttävän hieno ammattilaisblogi. En kuitenkaan ole varma uskallanko tunnustusta Katleenalla lähettää. Siinä kun on pieni riski, että joudun kirjoitus- ja lauseenrakennusvirheineni eiootottaan ruodittavaksi. Toisaalta ammattibloggarit harvemmin innostuvat näistä meidän amatöörien jutuista saati tunnustuksista :-) Jään siis miettimään keräänkö rohkeuteni ja uskaltaudunko vaiko enkö.

****************

Aiemmin talvella blogiini tupsahti myös Stylish Blogger Award

Se heilahti minulle Villamiimin Janicalta ja Ralliradan varikon Ylvalta.
Lämpimät kiitokset Ylvalle ja Janicalle. Lupasin palata asiaan pian, heti kun elämä asettuu normi uomiinsa. Nyt voisi olla siis aika

Tähän tunnustukseen kuuluu kertoa 7 asiaa itsestään:

1) Olen ihan intopiukeena uudesta duunista. Mieletön tekemisen meininki ja superkivat duunikaverit.

2) Superkivojen duunikaverien myötä peruin tiukan periaatteeni, että en ota työkavereitani FB kaveriksi. (Vain ex-työkaverit olivat ennen ok).

3) Musta on tullut aamuvirkku (käsittämätöntä!). Herään ilman kelloa viiden ja puol kuuden välillä. Johtuukohan tämä innostavasta duunista vain ubikinonista, jota olen popsinut kohta kuukauden verran.

4) Kävin elämäni ekalla astangajooga-tunnilla. Mieletön laji. Hyvä ja lämmin olo kropassa koko seuraavan päivän.

5) Ylipäätään olen alkanut mieltymään rauhallisiin lajeihin. Metsäkävelyihin koiran kanssa, rauhalliseen hiihtoon, kouluratsastukseen ja nyt joogaan.

6) Nuorempana diggasin extremeä ja räiskettä. Maratonjuoksua, triatholonia, karatea, kuntonyrkkeilyä, rankkoja jumppia, vaelluksia ja mehupaastoja.

7) En ole enää vähään aikaan stressaantunut sotkuisuudestani. Tämä onkin suurin syyni hiljaiselooni.

Tämän lähetän kohtuullisen uudelle lukijalleni, Stanstalle, jonka blogilla on sama ydinidea kuin minullakin: Stanstan romulandia. Täällä on arkirealismia, avoimuutta ja rehellisyyttä enemmän kuin missään aiemmin lukemassani blogissa. Stansta esiintyy omalla kuvallaankin. Tsemppiä rojunraivaukseen Stansta!

Vuosi Sotkuholistia

2011-02-27T19:00:00.001+02:00

Aloitin tämän blogin vuosi sitten ystävänpäivänä ja tunnustin sotkuholistisuuteni "julkisesti".

Annoin itselleni aikaa neljä vuotta parantua sairaudestani. Toistaiseksi ei hyvältä näytä. Sama meno päällä. Juuri tällä hetkellä en vain ole stressannut aiheesta.

Olen tyypillinen holisti joko on- tai off-kytkin päällä. Juuri nyt on ollut taas pitkä off-putki päällä. Elämä tunkee välillä väkisin päiviini, ja niin minä taas repsahdan sotkuisuuteeni.

Kuten kaikilla holisteilla, minullakin on sen tuhat tekosyytä lipsumisilleni: uusi duuni, liian paljon harrastekuskaamista ja urheiluseuran vapaaehtoistyötä, oma ihana harrastus kahtena arki-iltana (luksusta! kymmenen vuoden tauon jälkeen), ihania matkoja (jotka ovat syöneet viikonloput, ne ainoat hetket jolloin ehtisi jotain suurempaa saada aikaiseksi) ja yleistä elämän tuomaa yllättävää hässäkkää, kuten TAAS kerran lämmitysöljyn loppuminen kesken suihkun juuri sinä aamuna kun oltiin lähdössä viikon lomalle ja ulkona miinus 25 astetta pakkasta --- aargh!

Pari vuotta sitten olin mielestäni joka paikasta 3 askelta myöhässä. Nykyisin olen 5 jättiläisen askelta totaalisesti jälkijunassa. Kuten juuri nyt.

Nämä kuvat ovat armottoman epäajankohtaisia, mutta puhkikuluneen sanonnan mukaan: parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Joulukuusi saatiin meidän talosta pois juuri ja juuri tammikuussa. Nyt on helmikuun loppu ja laitan aiheesta kuvan. Keksimme uuden oivan tavan pitää neulaset kurissa. Perheen miehet pelasivat viiden minuutin erän kuusilätkää, ja niin olivat neulaset kauniisti yhdessä läjässä.

Ihan sairaan kätevää - ja myös hauskaa!

Mitäh! Menikö joulu jo?

2011-01-20T19:19:00.001+02:00

Uusi vuosi, loppiainen ja nuutinpäivä menivät jo. Kaiki ne etapit, jolloin olisi ollut vielä hyväksyttävää luopua joulusta, riisua kuusi ja viedä se ulos.

Nyt on tammikuun loppu ja kuusi tönöttää edelleen koristeissaan olohuoneemme nurkassa. (Valoja en sentään enää kahteen viikkoon ole pitänyt päällä.)

Niin tyypillistä minulle. Pari vuotta sitten vappuvieraamme pongasivat olohuoneestamme joulukoristeita. Hyvä että huomauttivat. Oma silmäni näköjään tottuu ihan mihin vain ihan liian nopeasti.

Ehtisinkö tänään purkaa puuparan, vai menisinkö sittenkin ensin luomaan nuo nuoskalumet pihan kulkukäytäviltä?

Ulkoilma vetää tänään pidemmän korren. Kyllä tuo kuusi jossain vaiheessa neulasensa pudottaa ja sittenhän se on helpompi riisuakin.

Kivaa! Blogitaukoni aikana tänne on löytänyt tiensä monta uutta lukijaa. Tervetuloa kaikille!

Uusi (työ)puvusto

2011-01-06T14:40:00.000+02:00

Haluan vaatekaappini toimivaksi less is more -periaatteella. Säästän aikaa vaatehuollossa, hermoja vaatteiden etsiskelyssä ja yhteensovittelussa. Ennen kaikkea parannan yleistä oloani. Ei enää bad dress -päiviä. Niitä, jolloin olo on kuin halvalla norsulla.

Toimivassa puvustossa tulee olla vain keskenään sopivia vaatekappaleita ja hyvää laatua. Minimalistisessa garderobissa laatu on tärkein kriteeri. Paidan pitää kestää jokaviikkoista pesua ja housujen ja neuleiden on pysyttävä kuosissaan pelkällä tuulettamisella.

Minimalismissa kunnostautunut ystäväni Heta antoi minulle nuotit toimivan työpuvuston kokoamiseen. Kyseessä on siis toimistotyö, jossa pukeudutaan business-henkisesti.

Perussetti sisältää neljä siistiä asukokonaisuutta ja yhden casual-kokonaisuuden. Tällä setillä saa jo tarvittavaa vaihteluakin.

- tummat housut. Jos käytät matalia ja korkeita kenkiä, tarvitset kahdet housut eripituisilla lahkeilla.
- tumma hame
- casual alaosa (esim. siistit farkut)
- viisi paitaa, esim. 2 paitapuseroa, 2 t-paitaa ja ohut neule
- 1-2 neuletta tai jakkua
- mahdollisesti myös mekko (kotelo, kietaisu, liivi)

Ensin siis karsin kaapistani kaiken sellaisen, joka ei istu ylläolevaan settiin.

Karsinta yllätti. Kaapistani löytyi paljon enemmän hameita kuin housuja, vaikka käytän hametta hyvin harvoin. Hame on muka hankala käyttää, kun pitäisi olla sääret ajeltuna ja ehjät sukkahousut. Sain käskyn investoida kunnon sukkiksiin (Wolford tai Falke) ja testata löytyykö minusta hameihminen.

Kaksi kaapistani löytynyttä hametta passitettiin korjausompelijalle. Toinen pienennetään sopivaksi, toinen kavennetaan kynäksi.

Housuja jäi kahdet. Casual Friday -farkut edelleen puuttuu. Samoin ne tarpeeksi pitkät housut korkokenkiä varten.

Yläosista ei montaakaan kelpuutettu työpuvustoon. Suurin osa meni kirpputorille lahjoitettavien kasaan, ja osa kotivaatteiksi.

Alaosia on siis yli tarpeen, yläosista pula. Ostoksille siis.

Tämä on ärsyttävin vaihe, jotan varustauduin hyvin. Varasin reilusti aikaa, kurvasin suuren tavaratalon parkkihalliin ja jätin ulkotakin autoon.

Peruspaitaosaston täydennys oli yksinkertaista. Puhtaanvalkoista. V- ja O-aukolla. Lyhyt- ja pitkähihaiset versiot. Loppu (neuleet, jakut) tuottivatkin tuskaa ja minulle kävi niin kuin monesti ennenkin. Tuskastuneena otin "vain jotain" ja kotona huomasin, että ei tää on mun juttu. Liian naisellinen, liian lyhyet hihat. Nyt opettelin uuden asian: palautin vaatteen liikkeeseen. Stockmann on epävarman shoppaajan ystävä. Thanks!

Vaatteitakin kammottavampaa on ostaa kenkiä. Haluan hyvännäköiset, mutta en voi sietää ylimääräisiä solkia, nyörejä, niittejä yms. Pitää olla yksinkertaista. Tässä vaiheessa mallit muuttuvat useimmiten mummoiksi. Kiertelin kaupoissa tuskissani ja lopulta löysin kauniit ja yksinkertaiset, joissa on kuitenkin sitä jotain pientä ekstraa. Toistaiseksi elämäni kalleimmat kengät, alennuksessakin.

Kotona tajusin, että olen ostanut liian pienet! (Miten ihminen voi olla näin idiottii. 41 koon jalkaan ei mene 39,5:n kenkä, ei vaikka kuinka myyjä väittäisi vastaan.) Liike oli myötämielinen, antoi palauttaa kengät, mutta vain lahjakorttia vastaan. Noi voihan per.... Nyt olen sidottu tähän tiettyyn liikkeeseen ja merkkiin, joka ei välttämättä olen mun juttu ollenkaan.

Työpuvuston kokoaminen on ollut yhtä tuskaa. Olen tuhrannut tähän jo monta päivää ja kohta puolenkuun palkan. Toivottavasti lopussa kiitos seisoo eikä minulla ole vaatehuolia ennen kesäkautta.

Vaatekaappi kuntoon

2011-01-04T10:39:00.004+02:00

Uuden vuoden (ja uuden duunin) kunniaksi laitoin vaatekaappini uuteen uskoon.

Olen tylsä pukeutuja. Runsas vaatevarasto ja walk-in closet eivät kuulu haaveisiini. Eih, minun ihannemaailmassa kaikki vaatteeni mahtuvat hyvin kapealle tangolle. Kaikki on kestävää, hyvälaatuista, ajatonta, oikean kokoista (minulla on paha tapa ostaa liian pieniä vaatteita) ja ennen kaikkea - kaikki vaatteet sopisivat keskenään.

Karsin vaatekaappini ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Silloin vannoin, etten enää koskaan osta mitään vain siksi, että se on alessa tai asu voisi ehkä joskus olla ihan kiva. Lupasin myös itselleni, etten enää hairahdu halpisriepuihin. Päätös ei ole pitänyt.

Vieläkin sapettaa parin vuoden takainen "trendikäynti" Seppälässä. Jouduin uuteen tilanteeseen, työmatkalle muotimessuille Milanoon. Arrgh, kauhistus! Sellaisessa paikassa pitäisi ilmeisesti osata pukeutua, ja mieluiten viimeisen muodin mukaan. Kierrettyäni Sellon liikkeet (ja todettuani, että tästä tuleekin kallis pieti) kävelin, ensimmäistä kertaa 15 vuoteen, Seppälään. Ostin läjän vaatteita.

Ja kuinkas kävikään? Messumatkan jälkeen en suurinta osaa niistä käyttänyt. Koska ne eivät sopineet tyyliini ja niiden huono laatu paistoi messuhallin toiseen päähän asti.

Sain sparrausavukseni ex-työkaverini Hetan.(Heta oli niillä samaisilla muotimessuilla, eikä hänellä ollut minkäänlaista vaatepaniikkia ennen matkaa.) Hän on tunnettu erityisesti kyvystään karsia kaikki turha pois asunnostaan ja matkalaukustaan. Nyt tästä vaateläävästä poistui suuri osa takavasempaan. Heta oli diplomaattinen makutuomarini.

Karsimme pois

- liian pienet vaatteet
- kulahtaneet vaatteet (ehdottomasti eniten)
- auttamattomasti so-last-season -vaatteet
- ne vaatteet, joita ei ole yli vuoteen käytetty
- ne vaatteet, joissa tunnen oloni tylsäksi, lihavaksi tai mummoksi tai muuten vaan tyylittömäksi (aika paljon näitä)

Minun minimaalisen pienestä vaatevarastostani karsiutui helposti pois 19 yläosaa ja 13 alaosaa.

Lisäys: äsken juuri huomasin eteisen lattialla kassillisen energiajätteeseen lajiteltuja vaatteita. Siellä oli 9 yläosaa (lähinnä t-paitoja ja pooloja). Yläosien lopullinen saldo olikin siis 28.
ps. tervetuloa lukijaksi Kuukkeli ja Jenni

Näyttelijän vinkki

2010-12-27T17:50:00.000+02:00

Suurilla kauniilla kankailla pelastui osin meidän huushollin joulutunnelma. Systeemi toimi vallan mainiosti kodinhoitohuoneessa, yläkerran pikkuaulasta ja makuuhuoneessa.

Itsehän minä en näin näppärää asiaa ole keksinyt. Idea on saatu näyttelijä Marjorita Huldénilta. Hän kun ei niin rakasta siivoamista, mutta on parantumaton esteetikko. Kauniit kankaat ovat pelastaneet hänet monen monta kertaa piinaavasta sotkusta.

Minulla nuo kankaat nyt eivät olleet kovin erikoisia. Otin ne pöytäliinat ja torkkupeitot, jotka ensimmäisenä kaapin syövereistä käsiin osuivat. Tekivät tehtävänsä epämääräisten kasojen peittäjinä.

Joulurauha tuli sittenkin

2010-12-23T20:46:00.000+02:00

Tuli se joulu tähänkin huusholliin, vaikka sitä alkuviikosta ehdittiin jo stressata ja epäillä.

Sauna jäi pesemättä ja jääkaapista pesin vain sen juureslaatikon, jonka pohjalle oli liettynyt kaksi kesäkurpitsaa ja puolikas kurkku. Joulumusiikki soi, ja rauha on laskeutunut maahan.

Ihanaa, että huomenna ei herätä kello.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa, leppoisaa ja rentouttavaa joulua!

Ahdistava joulusiivous

2010-12-20T22:25:00.001+02:00

Koko vuoden patoutunut kaaos- ja sotkuahdistus purkautuu aina viikolla 51.

Lapsuuden kodissani koti puunattiin joulua varten lattialistoista kattovalaisimiin. KAIKKI kaapit ja komerot järjesteltiin. Pyykkikorissa ei saanut olla aattosaunan aikaan yhtäkään likaista vaatetta. Ikkunat oli tietysti pesty ajoissa.

Minä en ole pyrkinyt mihinkään tällaiseen koko sinä aikana kun olen omaa huushollia pyörittänyt. Viimeiset neljä vuotta olen sitä paitsi tehnyt joulunaluspäivinä 12 tuntisia työpäiviä ja olen melkein oppinut ottamaan jouluvalmistelut rennosti :D

Silti, pikkuahdistus meinaa pukata pintaan. Minähän en tunnetusti osaa hoitaa asioita hyvissä ajoin kaksi kuukautta etukäteen (niin kuin fiksut kollegani tekevät.) Ehei, lahjat meillä hankittiin ja paketoitiin lauantaina 18.12. Kodin kaaos selvitettiin (ainakin osittain) sunnuntaina 19.12. Jos meillä olisi perussiistiä aina, niin eihän tässä mitään ongelmaa olisi. Mutta kun ei ole.

Muistin tehtävien pikkupalasiin pilkkomisen periaatteen ja pilkoin tehtävät hommat hyvin pieniksi paloiksi. Palkkioksi tehdystä työstä sain plus-merkin ja yliviivauksen.

Voi olla, että loput jää tekemättä. Tervetuloa joulusaunaamme rakkaat sukulaiset. Melkein mahdutte pukuhuoneessa riisuutumaan. Älkää huoliko saunan pesemättömyydestä, laudeliinoja löytyy kyllä jokaiselle.

Tyypillisesti sunnuntainen puuhasteluni keskeytettiin moneen kertaan. Normaalit päivärutiinit on hoidettava vaikka kuinka olisi joulu tulossa. Pojilla oli myös omia tärkeitä tarpeita, jotka pitää hoitaa just nyt.

Nostin siis vielä vähän omaa häntääni ja kirjasin myös ne tehtävät, jotka tein tehtävälistan ulkopuolelta. Se näytti tällaiselta tänä sunnuntaina.

Minä en siis tälläkään viikolla pyhittänyt lepopäivääni. Mutta onneksi parin päivän päästä voi pyhitellä kolmen viikon edestä.

Onko tämä miehenlogiikkaa vai mitä?

2010-12-18T13:43:00.002+02:00

Millä tämä ilmiö selitetään? Miehenlogiikallako?

Jostain syystä mun päähän ei mahdu, miksi käytetyt sukat ja likaiset t-paidat heitetään lattialle pyykkikoriin juureen.

Mun logiikkani sanoo, että saattais olla järkevämpää tipauttaa ne suoraan pyykkikoriin.

Tervetuloa lukijaksi Iina, Virtahepo ja Sotku Possu

Oletko sinä Me Naiset -lehden etsimä haastateltava?

2010-12-10T07:43:00.002+02:00

Me Naiset -lehden toimittaja etsii juttuunsa naista (mielellään lapsiperheellistä), joka kokee elävänsä jatkuvan sotkun ja kaaoksen keskellä.

Minä en juttuun sovi, koska olen ulkoistanut viikkosiivouksen.

Mutta olisitko sinä juuri se oikea?

Jos kiinnostuit, ota suoraan yhteyttä toimittajaan:

sanna.wallenius@sanomamagazines.fi

Pikkupalasina homma hoituisi

2010-12-03T07:20:00.002+02:00

Vähän kerrassaan, baby steps, 15 minuuttia päivässä. Yhden ja saman asian voi ilmaista niin monella tavalla. Käytännön toteutus on vaan minulle niin hiivatin vaikeaa.

Siedän hyvin sekasortoa ja keskeneräisyyttä, mutta tavoittelen hommissani täydellisyyttä. Tämä on ERITTÄIN huono yhdistelmä.

Täydellisyyden tavottelija näkee mielessään vain täydellisen lopputuloksen ja kaiken sen uuvuttavan työn, jota täydellisyys vaatisi. Kun kaikkea ei ole mahdollista saada kerralla kauniiseen kuntoon, jätän koko homman tekemättä ja elän keskeneräisessä sekasorrossa.

Ammattiraivari Maria auttoi minua palastelemaan asioita pienen pieniin osioihin.

Meillä on vieläkin paljon sellaista kamaa, jolle ei enää ole käyttöä, ja siitä pitäisi päästä eroon. Kertaheitollahan homma ei onnistu, vaan projekti pitäisi malttaa palastella.

Ammattiraivari Marian ohjeiden mukaisesti tämä nimenomainen työvaihe pilkotaan vaiheisiin näin:

1.päivä: kierrän talon läpi ja listaan paperille kaikki sellaiset tavarat, joiden eroon pääsyyn auttaa kohteen valokuvaaminen. (Voin kirjata listaani ihan heti, ulkomuistista, ilman talokierrostakin mm. kolme erilaista lastentuolia, tauluja, huonekaluja, mattoja, valaisimia, puolapuut, lasten turvaistuimen ja koroketuolin, kirjoja, pelejä, työkaluja.)

2. päivä: valokuvaan nämä esineet. (Tämä olisi ehkä hyvä säästää viikonlopulle, jotta homman voisi hoitaa päivänvalossa.)

3. päivä: teen koneelleni valmiiksi kansiot: huuto.net, netcycler, antiikkimyyjä . Lataan kuvat kamerasta ja lajittelen ne kansioihin, sen mukaan miten toivon pääseväni tavarasta eroon. Siis vain tämä, ei muuta tänä päivänä!

4. päivä: otan yhteyttä antiikkimyyjään, jonka yhteystiedot sain Marialta. Lähetän antiikkikauppialle kuvat tauluista ja huonekaluista ehkä myös matoista ja tiedustelen olisiko hän kiinnostunut tuotteista.

5. päivä: ahkeroin huuto.nettiin sarjatyönä ilmoitukset kaikista muista mahdollisesti myytävistä tavaroista

6. päivä: ilmoitan Netcyclerissa ne tuotteet, joista joku ehkä olisi kiinnostunut poisnoutohintaan.

Tähän kulunee realistisesti ajatellen 3 viikkoa, sillä kaikki arki-iltani ovat jo täyteen buukatut.

ps. Tervetuloa Riikka ja Satu ja Stansta

Sotkuholistia inspiroivaa kirjallisuutta

2010-11-29T08:30:00.002+02:00

Susanna pyyteli kommenttilootassa vinkkejä raivaus- ja järjestelykirjallisuudesta. Puhkuin nimittäin aiemmassa postauksessani lukeneeni asiasta lähes kaiken, tai ainakin tuhansia sivuja.

Tutustuin aiheeseen ensimmäisen kerran kuutisen vuotta sitten ollessani hoitovapaalla. Sen jälkeen, kun poikani vihdoin 2,5 vuotiaana alkoi nukkua yönsä ilman heräilyjä, käytin valvomisesta vapautuneen ajan netissä roikkumiseen ja löysin silloisen lempisaittini Flyladyn.

Täältä on peräisin kiiltävän tiskipöydän periaate sekä baby-steps vauva-askeleet.

Onneksi sivustosta löytyy myös riisuttu versio suomeksi. Näissä amerikkalaisissa saiteissa (flylady ja myöhemmin mainittava AT) on mielestäni ongelmana materiaalin runsaus ja sekava esittäminen. USAssa ei ilmeisestikään tunnusteta ajatusta "less is more".

Inspiraation etsimiseen ihan ehdoton ykköslempikirjani aiheesta on Karen Kingstonin Paikat kuntoon feng shuin avulla. (kuva: booky.fi) Luin ensin alkuperäisversion, Clear Your Clutter with Feng Shui. Ahmin sen ja innostuin. Myöhemmin ostin oman suomen kielisen kappaleeni.

Tässä opuksessa analysoidaan mitä roju on ja miksi siitä pitäisi päästä eroon. Eri kohteet ja ongelma-alueet, paperipinoista ulkovarastoihin, käydään yksityiskohtaisesti läpi. Jossain kohdin kirjoittaja tosin on liian fanaattinen. Minusta esim. kaikkia valokuvia ei pidä hävittää.

Kirjan paras anti ovat hyvät käytännönläheiset vinkit ja inspiroiva ote. Jos feng shui -filosofia ja siirappiset self help -selviytymistarinat eivät töki, tämä kannattaa lukea. Kirjassa on nimittäin amerikkalaistyylisiä, hieman hipahtavia, esimerkkejä ihmisistä, joiden surkea elämä on muuttunut rojun raivauksen myötä auringonpaisteeksi.

Vuosi sitten hankin Rita Emmetin Kaikki paikallaan - rojun taltuttajan käsikirja. Jos ei ole aiheesta aiemmin lukenut, tämä on hyvä ja konkreettinen opas ensikertalaiselle. (Minulle kylläkin tuli "tell me something new" -fiilis. Rojun raivaus on aihe, josta ei kovin montaa uniikkia kirjaa ehkä saa aikaiseksi). Kirja on lähes täydellinen itsehoito-opas. Kussakin kappaleessa on harjoituksia ja pohdittavia kysymyksiä.

Viimeisin innostuksen lähteeni on aihetta sisustuksellisesta näkökulmasta tarkasteleva Apartment therapy - the eight-step home cure. Kirjoittaja Maxwell Gillingham-Ryan. Tässä on mukavaa uutta potkua raivauksen käsitteleyyn. Maxwellillä on myös nettisaitti joka on aidosti sosiaalinen ja interaktiivinen. AT:hen hurahtanut joukko käy saitilla läpi omia asuntoterapia-sessioitaan. Porukka mässäilee ennen ja jälkeen kuvilla ja tsemppaa toisiaan. I like! En kylläkän ole itse vielä uskaltautunut mukaan. Yksi asia tökkii: Maxwell on joko tajuttoman tehokas tai sitten täysin epärealistinen. Pitäisi olla melkoinen superwoman,että selviäisi Maxwellin hommista annetussa ajassa.

Juuri ilmestyneeseen Anne Te Velde-Luoman Kaaoksen kesyttäjä -kirjaan en vielä ole ehtinyt tutustua.
Toivottavasti kirjassa on oma uusi tarkastelunäkökulma, sillä onhan tämä peruskaura aika pian rouskutettu loppuun tämän aiheen tiimoilta.

Niskalenkki arjesta -blogi on analysoi blogissaan Donna Mallin kirjaa Koti siistiksi - 500 vinkkiä tavarapaljouden taltuttamiseen.

Eiköhän näillä saa jo muutaman viikonlopun kulumaan. Sekä suomea että englantia taitavat lukijat :-)

ps. tervetuloa lukijaksi Ansku60

Ammattiraivari raivaa taloa

2010-11-27T17:09:00.002+02:00

Ammattilaisraivari, Professional Organizer, Maria Laitinen teki meille eilen Tupatarkastuksen. Kun raivari tarkastaa tupaa, silloin ei ihastella sisustusta eikä kauhistella halkeilleita kaakeleita. Tupatarkastuksessa etsitään ratkaisuja sille, miten kotiin kertynyt tavara saadaan järjestykseen ja roju pois nurkista.

Parasta oli se, että Maria ei kauhistellut mitään. Ei täpötäyttä verstasta tai sikin sokin olevia vinttejä. Ei katastrofihuonetta. Ei sitäkään, että meillä tököttää erään kauniin peiliovikaapin edessä sähköpiano. Joulupukki toi sen viime vuonna. Sijoituspaikka on kyllä keksitty, mutta kun sinne paikkaan pitäisi ensin raivata tilaa. (Ja jos ihan rehellinen olen, täytyy myöntää että koko kapistus on jo ehtinyt hajota. Lastenjuhlissa koskettimille kaatui limpparia, ja sehän oli sähköpianolle kuolemaksi.)

Ehkä lohduttaakseen minua, Maria kertoi joskus nähneensä pahempaakin. Yllättävää oli kuulla, että hänen palveluitaan hyödyntävät myöskin tosi tiptop-ihmiset, joita vain sattuu ahdistamaan liian täyteen ahdetut kaapit.

Kävimme taloni läpi ja sain muutamia täsmävinkkejä. Esimerkiksi minun kannattaisi vaihtaa printteri langattomaan versioon. Ei tarvitsisi katsella tuota kaunistusta enää olohuoneen nurkassa. Se kun ei mikään varsinainen tunnelman luoja ole.

Jäin vielä pohtimaan, tilaisinko Marialta kokonaisen raivausprojektin. Olisinko valmis maksamaan siitä, että raivattaisiin yhdessä joku nurkka talostamme kuntoon. Vai olenko sittenkin luuseri, jos en selviydy tästä hommasta omin voimin?

Olen lukenut asiaa käsittelevää kirjallisuutta jokusen tuhatta sivua. Minulla on melko hyvä käsitys aihealuetta koskettavista teorioista, näkökulmista ja lähestymisvinkkeleistä. Tietoa siis on, käytännön toteutus on hakusessa. Kehtaanko ulkoistaa näin yksinkertaisen asian?

Toisaalta.

Kaikki tietävät miten laihdutetaan: syödään vähemmän, liikutaan enemmän. Silti tuhannet ja tuhannet ihmiset maksavat painonvartijoille viikkopunnituksesta ja tsemppauksesta. (Minäkin olen joskus näin tehnyt)

Jokainen tietää miten viikkosiivous tehdään, minäkin. Imuroidaan ja pyyhitään lattiat, pestään vessat, kylppäri ja keittiö. Tiedän tämän. Osaan tämän. Minulla on ihan nykyaikaiset työvälineetkin. Silti olen ulkoistanut tämän helpon nakin. Enkä enää edes osaa hävetä asiaa.

Aika moni tietää miten fyysistä kuntoa kohotetaan. Jokainen osaa etsiä ja soveltaa netistä löytyviä maratonharjoittelu- ja lihaskuntotreeniohjelmia. Silti jatkuvasti kasvava määrä ihmisiä palkkaa itselleen personal trainerin. (Kaverini teki niin, ja minäkin himoitsen omaa PT:tä)

Siis miksi minä en voisi ostaa kodinraivauspalvelua? Mikä tässä ajattelussa mättää?

ps. Tervetuloa lukijaksi redshift

Gourmet-ruokaa ei voi tehdä sotkuisessa keittiössä

2010-11-24T17:42:00.004+02:00

Hyvän ruuan valmistaminen on melkein nautinnollisempaa kuin sen syöminen. Erityisesti jos saa kokata viihtyisässä ympäristössä ja hyvässä seurassa. Sotkuisessa ja sekaisessa keittiössä kokkaaminen latistaa paremmatkin ainekset.

Sunnuntaina meillä kokattiin ankanrintaa. Raastoin ja pusersin mehua inkivääristä. Keinutin tuoretta rakuunaa hienoksi yrttikeinulla. Raastoin appelsiinin ja sitruunan kuorta. Mortteloin korianterin siemeniä hakkelukseksi. Mies paistoi hitaasti lämpenevällä tulella ankanrintapalojen rasvapuolta rapeaksi.

Näin ihanan ruuan valmistamisesta katoaa se upein kärki, jos sitä valmistetaan meidän perheen normaalissa keittiömaisemassa:

Jos haluaa saavuttaa ruuanlaiton flow-tunteen, on ensin tehtävä perustavanlaatuinen rojun ja paperin raivaus.

Kun valmistan herkkuruokia tällaisessa keittiössä, minulle tulee ihan tv-kokki fiilis :-)

ps. Oli hyvä, että raivasin nurkat. Löysin lasten koulu- ja koriskuvat sekä kolme juuri erääntynyttä laskua. Löysin myös sen laskun, josta sain jo viime viikolla maksumuistutuksen.

Kodinhoitohuone olohuoneessa

2010-11-21T12:08:00.003+02:00

Kodinkuningatar antoi erään postaukseni kommenttilootassa mukavan pyykkivinkin. Heillä pyykit viikataan iltaisin sohvalla televisiota katsellessa.

Meillä ei ole telkkua, joten sovelsin vinkkiä leffan katseluun läppäriltä ja raijasin kahden viikon aikana kertyneet pyykit olkkariin.

Viikkaus sujui leppoisassa tunnelmassa erittäin huonossa ergonomisessa asennossa. Leffasta meni puolet ohi.

Työn aloitus ja tekeminen sujuivat siis kohtalaisesti. Mutta taas kerran sorruin perisyntiini. Lipsuin työn kolmannessa vaiheessa eli työn loppuun saaattamisessa. Epäselvät vaatekasat jäivät sohvapöydälle ja silitettäviä vaatteita täynnä oleva amme jäi odottamaan noutajaansa keskelle olohuoneen lattiaa.

Tälläisessa pyykkitupaolkkarissa meillä elettiin kaksi viikkoa.

Eikö olekin mahtavat koiranluut (alhaalla vasemmalla)?

Kahden viikon päästä perjantaina lopulta ryhdistäydyin.

Samalla keräsin kymmenet muovihämähäkit ja hiiret, pääkallolippunauhat, kurpitsakynttilät ja ulisevat haamut laatikkoon odottamaan ensi vuoden kauhukemuja.

Hetkeksi aikaa tuli taas vähän seesteisempi fiilis. Edelleen pojan kenkälaatikoista ja maitopurkeista värkkäämät sormiskeittirampit piristävät senkin päällystä. Sähköjohtohässäkkä koristaa yhtä nurkkaa. Mutta eihän meillä niuhoja ollakaan :-)

ps. Boldasin sanan "hetkeksi" , koska eihän täällä enää (nyt sunnuntai aamuna, 36 tunnin päästä) ole seesteinen tunnelma. Lehdet, kamerat, kännykät ja läppärit löysivät tiensä takaisin sohvapöydälle alta aikayksikön.

Ihmeellinen haloo perunankuorista

2010-11-19T12:54:00.001+02:00

Olen pitkään ihmetellyt yleistä haloota perunoiden kuorimisen ympärillä. Eskarikevään lopussa pienille kouluun lähtijöille on yleistä antaa kolme kesätehtävää. Ekaluokan alkuun mennessä pitää osata:

1) kirjoittaa oma nimi

2) solmia kengännauhat

3) kuoria perunat

Tehtävät ovat ilmeisesti tarkan kollektiivisen pohdinnan tulos. Samaa listaa toitotettiin meilläpäin sekä päiväkodissa että koulussa.

Oman nimen kirjoittaminen ja kengännauhojen solmiminen käyvät järkeeni. Elämä (erityisesti äidin ja sen ekaluokan opettajan) helpottuu suunnattomasti näiden taitojen myötä.

Perunoiden kuoriminen on taas kyllä ihan eri planeetalta. Minun kouluaikana taitoa ei valitettavasti edes tarvittu, ei ainakaan koulussa. Koulun perunat olivat valmiiksi kuorittuja kumiperunoita, joiden sitkeään maltoon ei voiveitsi uponnut. Olisi tarvittu puukko.

Sorminäppäryyden kehittämisessä veitsen käyttäminen perunan kuorimiseen on erinomaista treeniä ja suosittelen harjoitusta. Ravinto-opillisesti en. Meillä perunat syödään kuorineen, koska niin ne ovat paremman makuisia, ja koska äiti kertoi, että ihan siinä kuoren alla ovat ne kaikkein tärkeimmät vitamiinit.

Silloin harvoin, kun hairahdun kotona kuorimaan perunat, pöydässä alkaa poikien välinen kiivas taisto siitä kumpi saa syödä kuoret. Viime lomareissulla pojat tilasivat ravintolassa alkupalaksi suurinta herkkuaan friteerattuja perunankuoria.

Tämän sydämellisen tapauksen nostin syksyllä oman pihan perunamaasta. Näin kaunista perunaa ei voi syödä edes kuorineen.

ps. tervetuloa lukijaksi Tiina ja Johanna!

Leppoistavassa seminaarissa raivataan rojua. Rahanarvoinen etu Sotkuholistin lukijoille

2010-11-07T20:43:00.004+02:00

Sain Ordinaren Maria Laitiselta kutsun Leppoisaan seminaariin tiistaina 30.11. Viikin trooppiseen puutarhaan Gardeniaan.

Seminaarin toinen puhuja on Hollannissa toimiva Professional Organizer Anne Te Velde-Luoma. Annen innoittamana Ordinaren Maria Laitinen aloitti aikoinaan uuden uransa Suomen ensimmäisenä ammattilaisrojunraivaajana.

Seminaarin toiseen puhujaan Ritva Rajander- Juustiin tutustuin blogosfäärissä 100 tavaran haasteen merkeissä. Ritva bloggaa kohtuullistamisesta Simplicitas-blogissa.

Kummaltakin puhujalta on ilmestynyt tänä syksynä kirja.

Annen ”Kaaoksen kesyttäjä” (johon en vielä ole tutustunut) on meille raivausta kaipaaville, suunnitteleville ja toteuttaville kirjoitettu tee-se-itse-opas. Seminaarissa Anne kertoo, mistä kannattaa aloittaa ja miten. Lisäksi luvassa on pieni raivausworkshop.

Ritvan julkaiseman kirjan nimi on ”Kohtuus kaikessa – enemmän elämää vähemmällä”. Kirjan aiheena on kiireen vähentäminen ja hyvä elämä. Ooh, tähänkin oppiin haluaisin perehtyä. T. nimimerkki, joka ei tänäkään viikonloppuna ehtinyt ollenkaan ladata akkuja….

Olen kuolannut tämän seminaarin perään siitä lähtien, kun kuulin siitä. Harmillisesti juuri tuolle päivälle sattuu liian monta päällekkäistä menoa. En siis pääse sinne. Nyyh!

Toivottavasti moni bloggari pääsee paikalle, jotta voin edes lukea jälkikäteen tilaisuudesta.
Tilannettani lohduttaa se, että Ordinaren Maria lupasi tulla maksutta luokseni tekemään Tupatarkastuksen. Tupatarkastuksessa mietimme yhdessä, miten minun kannattaisi jatkaa epätoivoisen hidasta raivausurakkaani.

Tästä en voi kieltäytyä. Ja kerron sitten Tupatarkastuksen tuloksista täällä blogissa. Ihanaa, johan tähän jo mielellään jonkun ulkopuolisen konsultin ottaakin sparrariksi.

Kaiken lisäksi Maria lupasi, että kaikki ne pääkaupunkiseutulaiset lukijani, jotka innostuvat lähtemään seminaariin, saavat myös oman ilmaisen Tupatarkastuksen!

Huomaathan, että ottamalla kaverin mukaan, saat oman lippusi puoleen hintaan. Ja silloin te kummatkin saatte ilmaisen Tupatarkastuksen. Tarjous on voimassa 11.11. asti.

Seminaariin voi ilmoittautua tällä lomakkeella

Muista mainita olevasi Sotkuholistin lukija ja leppoistu ja nauti minunkin puolestani! (ja kerro kuulumiset joko omassa blogissa tai täällä minun kommenttilootassa).

Ystävyyden kapula osui kohdalleni

2010-11-05T11:12:00.000+02:00

Ralliradan varikon Ylva ojensi minulle ystävyyskapulan. Kiitos!

Kapulassa kysellään lapsuusajan haaveita ja muistoja. Tiukka tehtävä. Minulla ei ole hirvittävästi mielikuvia lapsuudestani. Joku psykologi varmaankin päättelee lapsuuteni olleen kurja. Kyllä se minusta ihan onnellinen oli, mutta kun en vaan enää muista. Siitä on niin kauan aikaa.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen: "Mikä sinusta tulee isona?"
Opettaja. Äidin, siskon ja kahden tädin esimerkin perässä. Ei tullut minusta opettajaa.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareita?
Hevoshullulehdestä niitä luettiin. Hevosia ja poneja niissä kauheesti hoidettiin.

3. Lempileikkejäsi?
Rofee ja polee läheisessä pimeässä metsässä fikkarin valossa. Ihan sairaan pelottavaa, mutta niin siistiä.

4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Oisko ollut 9-v synttärit. Keksittiin leikkiä kalsarihippaa, kun löydettiin pyykkikorista isoveljen likaiset kalsarit.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Ratsastus, ratsastus, ratsastus. Mikään muu ei merkannut mitään.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
Olin jo teini, kun kävin ekassa konsertissa. Dingon ilmaiskonsertti vantaalaisen jäähallin pihalla. Sitä ennen tais olla Armi ja Danny.

7. Paras joululahjasi/ muu lahjasi, jonka olet saanut?
60 cm korkea nukke, isompi kuin oikea vauva. Sain sen 5-vuotiaana joululahjaksi. Tämä jäi mieleeni siksi, että samaisena jouluna minulle selvisi totuus joulupukista.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Hypätä laskuvarjolla.

Lähetän viestikapulan eteenpäin Kotoisaa Arkea -blogin Helille.

ps. tervetuloa lukijoiksi juneglooms, Vintage-Sunflower, TaiNa ja Aino-Maija

Mutku nää on mun lempparit!

2010-11-03T07:51:00.002+02:00

Kahdeksanvuotiaalla on yhdeksät näille keleille sopivat kengät: goretex-lenkkarit, juoksulenkkarit, ihan vaan tavalliset lenkkarit, ruskeat ja mustat skeittikengät, kumisaappaat plus kolmet talvisaappaat. Minusta tässä on kuusi paria liikaa.

Sitten on vielä kymmenes, surullinen, kenkäpari.

- Nää on mun lempparit! Ei näitä saa heittää pois, parkaisee kahdeksanvuotias eliminointiehdotuksille.

Näitä ei päihitä mikään yhdeksästä muusta kenkäparista. Nämä ovat rakkaimmat.

Viime viikolla minullekin sitten selvisi, miksi pojan sukat ovat aina mustat.

Kengissähän on kaksi sormenmentävää reikää! Kiesus sentään. Nyt lähtevät kengät saattohoitoon. Ehdoton käyttökielto, mutta vielä saa hetken aikaa silitellä ja antaa viimeiset hyvästit.

Loppuhävityksen jälkeen saa sitten taas pikkuruisesti lisää tilaa ja järjestystä kenkäkaappiin. Tai, tuota noin, ollaanpas rehellisiä. Saa lisää tilaa eteisen lattialle.

Tervetuloa lukijaksi tata!

Tarvitaan neljä neliötä lisätilaa

2010-10-30T07:43:00.004+03:00

Tarvitsin erittäin urgentisti neljä lisäneliötä. Miehen lapsuudenkaveri soitti iloisen uutisen: tulee kolmen poikalapsen kanssa etelään viettämään syyslomaa. Yöpyvät meillä.

Kahden petipaikka on helppo nakki. Pikkuruisessa vierashuoneessa on levitettävä sänky. Sängyn päällä lojuu "vain" kahden patikkaviikkoreissun reput ja vermeet purkamatta (lue: puolivalmiiksi pakattuina seuraavaa retkeä varten). Ne on helppo siirtää äkisti piiloon – vaikkapa vinttiin.

Vielä tarvitaan kahdelle patjalle paikka. Kinkkisempi juttu. Alakerran oleskelutilat ovat yhtä avonaista tilaa. Olisi mukava suoda vieraille suljettavan oven suoma rauha.

No mutta, onhan meillä katastrofihuone! Se, josta piti tulla työhuone/vierashuone/musahuone ja ties mitä ihanaa. Mutta siitä onkin ajansaatossa tullut kaatopaikka.

Täältä se tila on kuitenkin raivattava. Raju siivousmyrsky kävi alueen läpi:

- Omistajilleen rakkaat fillarit saivat lopullisen häädön autotalliin – sorry guys.

- Autojääkaappi samoin. Sitä tarvitaan useimmiten vain heinäkuussa.

- Moto cross –kamat pestiin ja vietiin säilöön. Pohdin samalla, että milloinhan nämäkin sais myydä pois?

- Lätkäkamat (häh mitä? miksi ne ovat olleet täällä yli koko kesän ?) saivat myös häädön autotalliin odottamaan lumia.

Noh, tulihan niitä lisäneliöitä. Melko edullisesti tällä kertaa. Ja vähän enemmän kuin oikeastaan tarvitsinkaan.

Ihanaa kun pääsi imuroimaan ja pesemään tämänkin huoneen lattiat.

Joskohan sitä sais joskus tähänkin huoneeseen kevyen pintaremontin tehtyä ….

ps. Tervetuloa lukijoiksi Rva Kepponen, Heidi, Mannukka ja Hanna-Maarit!

8-vuotiaan vaatekaappi ruotuun myös

2010-10-21T18:54:00.008+03:00

Innostuin 10-vuotiaan vaatekaapin ojentelusta niin, että kävin myös nuorimmaisen vaatekaapin kimppuun.

Tämä kaappi on haastavasti pitkä ja kapea. Hieman yli 130-senttinen poika ei yllä kaikille hyllyille.

Heivasin siis y harvoin tarvittavat siistimmät vaatteet lähyllyille. Käsien tasolle jätin ne, joita pengotaan suurimmalla tunteella: hupparit, verkkarilököpöksyt (arrg!! vihaan niitä) ja t-paidat.

Merkkasin tämänkin kaapin maalarinteippikyltein.

Ihan sama vaikka rivit ja pinot eivät olekaan suorassa. Jos poika oppisi itse tyhjentämään oman puhtaiden-ja-viikattujen-vaatteiden -pyykkikorinsa kaappiin, vaikka ihan vinonkin, olisin toistaiseksi ja melko pitkään tyytyväinen.

Jotain tolkkua pojan vaatekaappiin

2010-10-20T18:57:00.037+03:00

Olen tuskastellut jo aiemminkin täällä jatkuvaa pyykkäämistä.

Meillä on ollut jo pitkään käytössä pyykkien omakorisysteemi. Viikkaan jokaisen vaatteet valmiiksi omaan koriin. Kauniisti kaappivalmiiksi. Oletan, että jokainen hoitaa vaatteensa siitä eteenpäin.

8-vuotias on ilmaissut napakan vastalauseensa: Mä olen vielä lapsi!
Kun, en hyväksy tuota, seuraava veto on: Mä en osaa, en yletä ylemmille hyllyille!
No joo, ehkä vielä autan kuopusta.

43-vuotias ei vastustele. Nolona myöntää, että kyllä hänen ne sinne kaappiin pitäisi itsekin saada. Vaan ei saa. Odottelen aina 3-4 viikkoa, tai kuukauuta, ja lopulta raivopäänä survon viikatut vaatteet 43-vuotiaan kaappeihin. Etsin tyhjiä koloja ja tilkitsen ne sukilla, paidoilla ja kalsareilla.

10-vuotiaassa on toivoni.
Vaatekaappi näytti tältä:

Lattialla on useita "omia pyykkikoreja" ja -kasseja täynnä viikattuja vaatteita odottamassa kaappiin pääsyä. Niitä on niin paljon, ettei kaapin oviakaan saa enää auki.

Kokeilin soveltaa työssä oppimaani poikaani.

1) Suunnittele hyvin, 2) ohjeista selkeästi ja 3) aseta konkreettinen tavoite.

Vaatekaapin kohdalla se meni näin:

Suunnittelu: Suunnittelin toimivan järjestyksen kaappiin. Merkkasin maalarinteipillä mille hyllylle kuuluvat kalsarit, sukat, vyöt, lyhythihaiset t-paidat, pitkähihaiset t-paidat, colleget ja hupparit, fleecet ja neuleet, farkut ja suorat housut, ulkoiluhousut, sortsit jne.
Ohjeistus: Autoin ensimmäisellä kerralla täyttämään kaapin. Näytin kädestä pitäen mitä millekin hyllylle kuuluu. Ja miten pinot saa näyttämään siisteiltä (viikkauksen taitepuoli eteenpäin, repaleet kaapin seinää kohden).
Tavoite: Lopulta siistitty kaappi itsessään oli konkreettinen tavoite jatkoa varten.

Nyt kaappi näyttää tältä ja 10-vuotias totesi tyytyväisenä:

Äiti, tästä lähtien mä pidän tän ite kunnossa!

ps. 50-luvulla tähän kaappiin mahtuivat kahden pojan kaikki vaatteet. Yksikään hylly ei silloin kuulemma ollut täynnä. Nyt tänne mahtuu hädin tuskin yhden pojan rievut. Vaikka siirsin kiertoon 3 housut ja 3 hupparia. Ja vielä on narulla pyykkiä kuivumassa…

ps2. Tervetuloa lukijaksi HeidiM, Mirka, vaarihiiri, Dahlia, Annamarika ja Santtu!

Aineiden sekakäyttö sallittu

2010-10-14T19:16:00.021+03:00

Kosmetiikkakonsulentti aloitti keväisen naisten hemmotteluillan tiukalla komennolla:

– Ihonhoidossa sekakäyttö on ehdottomasti kielletty!

Uups, tästäkö johtuvat ryppyiset luomeni ja kirjava ihoni?

Mietin kylppärin kaapin sisältöä kotona. En todellakaan ole merkkiuskollinen. Hurahdan silloin tällöin johonkin uuteen sarjaan, mutta usein palaan suomalaiseen Lumeneen.

Sadan tavaran haasteen alussa päätin käyttää loppuun kaikki vähän vajaat pullot ja purkit.

Ensin Dr. Hauschkat loppukäsittelyyn. Tykästyin sarjaan pari vuotta sitten. Siinä on periaatteena, ettei yöksi laiteta kasvoille mitään rasvoja. Näin ihon oma rasvatasapaino tervehtyisi. Talvisin systeemi ei sovi kuivalle iholleni. Käytin syyskuussa loppuun hauskat tehoampullit, hellästi kuorivan puhdistusvoiteen, savinaamion ja normaalin meikinpuhdistusaineen.

Sitten Mary Kayt. Hyvä ja kohtuuhintainen sarja. Harmillisesti sitä voi ostaa vain konsulentilta. Omani ehti jo muuttaa Norjaan. Minusta kosmetiikka pitää pystyä ostamaan normikauppareissulla, mieluiten ihan siitä talouspaperien vierestä.

Hiustenlaittoaineista tuli suurin kasa tyhjiä purnukoita. Tämä kertoo monista onnettomista yrityksistäni saada löysä hiirenhäntäni kuosiin erilailla aineilla.

Kaapista löytyi myös yksi tehoampulli hiuksiin. Ampullin olen hankkinut 16-vuotiaana, jolloin sairastin pälvikaljun. Kampaaja suositteli ampulleja, lääkäri valohoitoa ja lääkistystä. Aika ja stressittömyys taisi kuitenkin senkin vian parantaa. Yksi ampulli oli jäänyt jäljelle ja seurannut minua muutosta toiseen 25 vuotta. (häh? joo!) Uskalsin käyttää sen. Haisi pahalta, mutta tuntui hyvältä.

Olin ja olen edelleen aineiden sekakäyttäjä. Kaapissa on edelleenkin useampi purnukka Lumenea, Neutrogenaa (uusi tuttavuus), Decleoria (melko uusi tuttavavuus), Dr. Hauschkaa, Cliniquea ja Niveaa.

ps. tervetuloa lukijoiksi lena.lillsjoja, (anteeksi lena, huomasin vasta nyt ….), Elohiiri, pampula, Anu, Vianna Hanna ja Ceraci!

Sadan tavaran haasteen loppuottelu

2010-10-09T18:26:00.001+03:00

Osallistuin Saiturin sadan tavaran haasteeseen. Siinä oli tarkoitus luopua sadasta tavarasta ja joko myydä ne, laittaa kiertoon tai roskikseen.

Poistettavan tavaran löytäminen ei ole meillä ongelma. Sitä kyllä riittää.

Olin kuitenkin tarkkana, että kaikki ehjät ja käyttökelpoiset tavarat menevät kiertoon. Helpointa olisi ollut viedä kaikki kerralla Fidaan. Mutta sitten minuun iski toinen perisyntini – ahneus. Mitä jos joku sittenkin olisi valmis maksamaan näistä jotakin?

Ilmoituksia huutonettiin, kirpputoripäivä kaverin kanssa ja yksi ajokeikka Lafkanille. Lopuksi vielä lahjoitusvisiitti poikien vanhalle päiväkodille, yksi keikka Fidaan ja vielä yksi tyhjennysreissu Sortti-asemalle.

Nyt on sata tavaraa kasassa. Mieli energisempi, mutta kämppä näyttää ihan yhtä täydeltä kuin ennenkin...

Tässä välissä, kun olin hyvässä raivausvauhdissa, appiukko kävi kylässä ja tiputti olohuoneen nurkkaan ikea-kassillisen roinaa. Taas jotain miehen nuoruuden aarteita. Milloin tämä rojun sisään virtaaminen oikein loppuu?

****************

Lopullinen tilinpäätös
54.    Lasten pöytä + tuolit
55.    Keinutuoli
56.    Arabian seinälautanen, Kalevala, 1985
57.    Lasten huoneen verhot ja lampunvarjostin
58.    Pikkuinen salkku
59.    Kasa lasten tyynyjä, peittoja
60.    Kasa lastenkokoisia liinavaatteita
61.    Sisäpelikengät koko 32
62.    Addun tennarit koko 38
63.    Kenkälaatikollinen puuvärikyniä
64.    Nippu tusseja
65.    Kasa väriliituja
66.    Vesiväripaletteja x 2
67.    Ratsastushousut kokoa 140 cm
68.    Ratsastushousut kokoa 128 cm
69.    Jodhpurit (ratsastuskengät), koko 40
70.    Johdpurit, koko 39
71.    Ratsastuskypärä koko 56
72.    Ratsastuskypärä, joku pieni koko
73.    Ratsastusturvaliivi, koko xs
74.    Minichapsit, koko xs
75.    Rullaluistimet, koko 31
76.    Laskettelumonot koko 32
77.    BMX fillari
78.    Matkatelevisio
79.    Putkitelevisio
80.    VHS soitin
81.    Kasa lahoja lautoja, hajonneita rakennustelineitä yms.
82.    Korjattavien vaatteiden kasasta poistettuja vaatteita, ne jotka jo jäivät pieneksi
83.    Muovirasioiden kansia
84.    Kasa vanhoja salaojaputken pätkiä
85.    Kassillinen pehmoeleluja
86.    Superman naamiaisasu, koko 120
87.    Kassillinen pieneksi jääneitä vaatteita -> serkulle
88.    Rattaiden sadesuoja, toimitettiin henkilölle joka osti rattaat 1,5 v sitten
89.    Vuoden vanhat perennamullat, iskin lopulta maahan ja säkki roskiin
90.    Puoli pussillista parittomia sukkia
91.    Miete- ja runokirjoja
92.    Dominopeli
93.    Puisia nappula palapelejä
94.    Tavallisia palapelejä
95.    Kynttilänjalka
96.    Kylmäkassi, jonka vetoketju oli hajalla
97.    Neljät pieneksi jäävät kesäsortsit serkulle kiertoon
98.    isomman pojan kolmet housut, joita ei vaan koskaan tullut käytettyä-> lähetystorille
99.    Neljä rosterista hammasmukia
100.    kauhea kasa loppuun käytettyä kosmetiikkaa, siis ne tyhjät purnukat

(lisätty myöhemmin: Haasteen alussa tein itselleni oman säännön. Jokaista sisääntulevaa tavaraa kohden piti lähteä ylimääräinen tavara. Siis yli tuon sadan. Luovuin tästä, koska sisääntulevaa oli mahdotonta valvoa. Meitä asuu täällä 4, jotka tuo kamaa sisään ja vain yksi joka sitä systemaattisesti yrittää saada pois. Lisäksi on tuo appi-ukko..... Toisaalta moni 100 tavaran listalla oleva tavara onkin röykkiö jonkin tyyppistä kamaa. Joten päätin, että olen jotakuinkin tasoissa anyways)

ps. vielä kerran, tervetuloa lukijaksi Girlittan!

Ihan oikea virallinen tunnustus

2010-10-03T08:36:00.001+03:00

Olen mykistynyt. Sotkuholistia on lainattu monen sivun verran juuri ilmestyneessä kirjoitusoppaassa Kirjoita kiinnostavasti (Taina Uimonen, Navigare, 2010).

Ei tämä yllätyksenä tullut. Kesällä kysyttiin lupaa lainata ja mikä ettei, totta kai annoin luvan.

Mutta silti. Olen siis epäsuorasti, tavallaan tietämättäni osallistunut ihan oikean kirjan tekemiseen. Wau!

Sain uunituoreen version kirjasta pari viikkoa sitten. Ahmin kirjan tietysti heti.

Opin, että olen sotkupaljastuksia kirjoittaessani käyttänyt monia eri keinoja olla hauska. Taina löysi blogistani useita esimerkkiä kirjansa kappaleeseen ”Hauskat kohdat”.

Nyt kärsin suorituspaineesta. 100 tavaran haaste pitäisi raportoida loppuun. Mutta minä se vaan kihertelen kirjan tuomassa ilossa ja tyytyväisyydessä, enkä uskalla tarttua tylsää haastetehtävääni hauskasti sarvista.

Sillä aikaa kun minä olen saamaton, suosittelen bloggareita tutustumaan tähän uuteen kirjaan. Se on selkeä ja

mielenkiintoinen opas, täynnä konkreettisia esimerkkejä kiinnostavasta kirjoittamisesta.

ps. Taina on myös aivan upea kouluttaja.

ps2 . Lämpimästi tervetuloa Anis, mapela, blackrat, Sirja, Hannis ja Jenni

Taisto banaanikärpäsiä vastaan voiton puolella

2010-09-14T13:14:00.000+03:00

Jiihaa, olen vihdoinkin löytänyt toimivan keinon banaanikärpästen hävittämiseen.

Mitkään perussiistien martta-ihmisten vinkit eivät meillä toimi, koska minä en ole perussiisti ihminen. Kärpäset kuulemma pysyisivät poissa, jos vain pitäisi huolen siitä, ettei koskaan jätä ruokaa tai niiden jämiä pöydille lojumaan.

Noh, tuota… meille tuo on aivan utopistinen tavoite. Jos meillä ei nyt varsinaisesti ruokia pöydille jätetäkään lojumaan, niin ruokalautasia kyllä, vähintäänkin tiskipöydälle. Biojäteastia on kaapissa piilossa, mutta siinä ei ole tiivistä kantta -> kärpäsmagneetti. Lisäksi meillä on aina avonaisissa kulhoissa tomaatteja, luumuja, omenia yms. Jos niitä säilöttäisiin jääkaapissa tai komerossa, niin nehän unohtuisivat sinne ja homehtuisivat. Silloin meillä olisi edessä uusi ongelma. Homeitiöt.

Mutta nyt, kiitos ihanan lapsuudenystäväni, meillä ei enää lentele kärpäset tiskipöydän ympärillä. Siitä pitää huolen kärpäspyydys. Tässä kahden vuorokauden saalis. Kaikki koktailiinsa hukkuneina.

Kaada lasiin noin sentin verran viinietikkaa ja pikkuinen tippa tiskinpesuainetta. Vain sen verran, että rikkoo pintajännityksen. Ole tarkkana, ettei tiskiainetta lorahda liikaa. Pesuaineen haju ei saa peittää viinietikan tuoksua.

ps1. Balsamico ei toiminut yhtä hyvin kuin valkoviinietikka.

ps2. Tervetuloa lukijaksi Spatz!

Stereotypiat peliin – mielikuvat siististä ja sotkuisesta ihmisestä

2010-09-10T15:20:00.001+03:00

Anonyymiksi jääneen tip top-ihmisen kommentti kirjoitukseeni 13.8. sai minut ajattelemaan taas kerran siistien ja sotkuisten ihmisten eroavaisuuksia. Voitte uskoa, että olen pohtinut aihetta yksikseni, ystävieni, kollegoiden ja virtuaaliverkostojeni kanssa ihan väsyksiin asti.

Pohdin, miksi minä, erittäin järjestelmällisen äidin tytär, en osaa elää siivosti. Pidän itseäni ajoittain jopa aktiivisena, tarmokkaana ja tehokkaana tyyppinä. Silti kotini antaa ymmärtää, että olen aikaansaamaton laiska paska.

Tip top-ihminen antoi minulle aivan uuden ajatuksen siemenen (=taas yhden tekosyyn lisää). Ehkä siisteysongelmani juontuukin alitajuntaani piintyneistä ikävistä stereotyyppisistä mielikuvista!

”Siisti henkilö” -nimitys tuo auttamatta mieleeni tiukkapipoisen justiinan, jonka elämään ei mahdu muuta kuin bakteerikammoinen nurkkien nysväys hammasharjalla ja desinfiointiaineella. Hän todennäköisesti pukeutuu ruskeaan pohjepituiseen veluurihameeseen, eikä missään nimessä siedä leikkivien lasten ääniä.

Kuka nyt tuollainen haluaisi olla?

Siistin henkilön vastakohta, olkoon nyt sitten vaikka sotkuinen nimeltään, on minun mielikuvissani stereotyyppisesti luova, positiivisesti boheemi, aktiivinen, monessa mukana, rento, ei ärsyynny pienestä, pystyy keskittymään olennaiseen ja osaa nauttia elämästä.

Eikö tämä henkilö kuulostakin paljon mukavammalta tuttavuudelta?

Olen täysin varma, että tip top -ihmisten stereotyyppiset listaukset siisteistä ja sotkuisista ihmisistä näyttävät aivan toisenlaisilta.

Millainen on sinun listasi?

ps. En tunne yhtäkään siistiä ihmistä, joka sopisi omaan kuvaukseeni. Tuttavapiirissäni on tukuittain luovia, rentoja, hauskoja ja mukavia, mielettömän siistejä naisia.

Ajoittain minä kadehdin heitä.

ps 2. Tervetuloa kaikki uudet lukijat Animosa, Armi, villamiimi, Anna ja Elise!

Kakku kirsikalla

2010-09-09T08:24:00.000+03:00

Sain Syvä Harmitus -blogilta nätin tunnustuksen. Pikkumuffinsseja, kaunein kirsikalla.

Kaunis kiitos Salattu Minälle!

Tämän tunnustuksen kylkiäisenä saan kertoa minulle kolme rakasta asiaa ja näyttää yhden rakkaan kuvan.

Jotta tunnustuksessa tulisi kerrottua jotain uutta, en mainitse rakkaina asioina itsestäänselvyyksiä, kuten lapsia, aviomiestä, koiraa. Minulla juuri tässä elämäntilanteessa tärkeitä asioita ovat:

1) Ratsastusharrastus. Teininä käytännössä asuin talleilla. Ratsastin ja hoidin hevosia. Ensimmäinen nk. poikaystävä jätti minut, kun hevoset veivät liian paljon aikaani. Itkin rannalle jättöä, mutta hevostelua en suostunut vähentämään tippaakaan. Pari vuotta myöhemmin se oli pakko lopettaa allergian vuoksi. Mutta nyt, 26 vuoden tauon jälkeen, allergiaa ei enää ole ja ratsastan kaksi kertaa viikossa. Jo keskiviikkoisin alan kärsimättömänä odottamaan maanantain tuntia.

2) Kesämökkeily. (Tämä nyt ei ole uutta tutuille lukijoilleni :-) Parikymppisenä rukoilin, ettei minusta tulisi työkavereideni kaltaista elämänsä kadottanutta keski-ikäistä perheen äitiä, joka viettää kaikki lomansa mökillä. Silloin ajatus neljän viikon mökkilomasta kuulosti kuolemantuomiolta. Nyt, 20 vuoden kuluttua, rukoilen että saisin viettää KOKO kesäloman (plus lomarahavapaapäivät) vain ja ainoastaan omalla mökillä.

3) Nukkumaanmenorutiinit: raikas makuuhuone, leppoisa kirja ja fakiirimatto. Näistä on hyvät unet tehty. Kirja ei saa olla liian mukaansatempaava. Kesällä luin iltalukemisina Katarina Mazettia ja Kajsa Ingemarssonia. Mökillä päivälukemistona oli mm. Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Ihan liian hyvä kirja nukkumattilukemistoksi.

Rakkaassa kuvassa Sotkuholisti ihailee 3-vuotiaana yhtä isoveljistänsä (tämä on oma tulkintani kuvasta). Isoveljeni tulkinnan mukaan Sotkuholisti vain raakkuu kiikareita itselleen. Kuva on Porkkalan saaristosta, josta joka kesä vuokrasimme saman mökin viikoksi. Tässä saaressa on luotu pohja rakkaudelleni mökkielämään.

Jaan edelleen tunnustuksen Ruusutapetilla-blogin Nannalle, jolle tunnuksia satelee tasaiseen tahtiin. Tämä yksi mahtunee vielä mukaan. Minusta on kiva seurata ahkerien ja aktiivisten ihmisten arkea. Nannan blogi on energisoiva!

Vaadin 150 prosentin rojuveroa!

2010-09-03T09:51:00.001+03:00

Tänä vuonna maailman ylikulutuspäivä aikaistui kuukaudella. Me maailman ihmiset kulutimme  kaikki maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat loppuun jo elokuun 21. päivä.
Viime vuonna tuo päivä oli syyskuun puolenvälin jälkeen.

Huolestuttavaa.

---------
Keväällä satuin istahtamaan lounaspöytään, jossa kollegani kertoi ostavansa uudet tyynyt monta kertaa vuodessa. Ihan sen vuoksi, kun niitä ei saa pesemällä tarpeeksi kuohkeiksi. Hän ostaa kuulemma aina kaikkein halvimpia tyynyjä, koska ne voi sitten huoletta heittää roskiin ja ostaa uudet.

Kun olen tällainen tekopyhä ympäristömeuhkaaja, olin tippua tuoliltani. Kun muut työkaverit ihmettelivät kollegan rahan tuhlausta, minä kauhistelin luonnonvarojen ja ympäristön raiskausta. Tuhahdin, että halvan tavaran valmistaminen pitäisi lailla kieltää!
Kuinkahan kalliita niiden tyynyjen pitäisi olla, jotta kollegani näkisi järkeväksi pestä niitä?
Melko usein hinta korreloi jollakin tavalla tuotteen laatuun. Haluan uskoa, että kaupan kalleimmat tyynyt kestäisivät hyvinä pesunkin jälkeen.
Tässä rojunraivaussessiossa olen moneen kertaan manannut alimpaan helvettiin firmojen mainoslahjat, urheilukilpailujen tavarapalkinnot ja arpajaisvoitot. Useimmiten kaikki tyynni aivan puhdasta skeidaa. Sadan tavaran haasteen kohteet nro 45-53 ovat mieheni lapsuudessaan voittamia urheilukilpailujen tavarapalkintoja.

Mitähän käyttöä urheilukisajärjestäjien mielestä 13-vuotiaalla kollilla on:

45.    Kolmelle jälkiruokakulholle?
46.    Kolmelle pikarilasille?
47.    Parittomille laseille?
48.    Neljälle kullatulla korkealle pikarille?
49.    Viidelle kullatulle matalalle pikarille?
50.    Kullatulle pöllölle?
51.    Linnunmuotoiselle pullonavaajalle?
52.    Kipsikoristeelle, joka esittää tanssivia elefantteja?
53.    Maatuskaenkelikynttilänjalalle?

Minä sentään voitin 13-vuotiaana ratsastuskilpailuissa askartelusetin, joka tuli heti käyttöön. Toinen hyvin mieleen jäänyt palkinto oli 30 markkaa. Sillä sain maksettua seuraavan kisan lähtömaksun.

Se kansanedustajaehdokas, joka lupaa asettaa kaikelle halvalle krääsälle 150 prosentin rojuveron saa minun ääneni ensi kevään vaaleissa!

Sadan tavaran haasteelle uusi spinni

2010-08-31T06:45:00.017+03:00

Paluu arkeen yllättää minut joka vuosi kuin ensilumi autoilijan. Ehdin jo hetkeksi huolestua pysynkö asettamassani aikataulussa sadan tavaran haasteessa.

Kalenteriini on normi palkkatöiden ja kotitöiden lisäksi ilmestynyt poikien harrastekuskauksia kuutena päivänä viikossa, oma harrastus kahtena arki-iltana, opintojen lähiopetuspäivät n. joka toinen viikonloppu, läksyjen ja etätehtävien tekoa sitten kaikkiin niihin muihin väleihin missä ei vielä ole muuta.

Ja silloin kun mies on matkoilla, juoksutan koiran aamulla, päivällä ja illalla. keskimäärin 2-3 päivänä viikossa)

Jotta saisin sadan tavaran haasteessa tulosta aikaan, kävin helppojen kohteiden kimppuun. Sukelsin sellaisiin nurkkiin jonne olin ajansaatossa kerännyt sellaista kamaa, josta pitäisi päästä eroon. (Hieman noloa. Jos luet allaolevan listan, voit päätellä kuinka kauan näitä kamoja on hillottu. Vinkkinä: nuorin lapseni on 8-v.)

Aloin myös vihdoin setvimään sitä pöytää, jonka päälle 8-vuotiaani kesällä keräsi kaiken hänelle tarpeettomaksi käyneen mammonan.

Nämä sain sitten sadan tavaran listalleni tällä kertaa:

18.    Autonlaseihin kiinnitettävät aurinkosuojat
19.    3x lasten henkari
20.    Lasten aurinkolasit
21.    Läpsyt
22.    Kauko-ohjattava Ferrari
23.    2 vyötä
24.    Laatikollinen sekalaisia "erikoislegojen" osia
25.    Kynsisakset
26.    Pikkuautoja
27.    Synnytä rentoutuneena -CD
28.    Potta
29.    Vauvan leluauto ja helikopteri
30.    Pussukka McDonalds leluja
31.    60 cm korkea puinen lattialla pidettävä kynttilänjalka
32.    Lasten rakennussarja
33.    Purjehduskengät koko 26
34.    Lenkkarit koko 27
35.    Pöytäbiljardi
36.    Kasa puupalikoita
37.    Kassillinen 70-luvun nuorisokirjoja
38.    Vähän pienempi kasa 2000-luvun lastenkirjoja (säästin ainakin maurikunnakset, myyrät ja tatut&patut)
39.    2 englanninkielistä urheiluvalmennuskirjaa
40.    Läjä pieniä pitsiliinoja
41.    24 gormit-ukkoa
42.    Rikkinäinen pöytälamppu roskiin
43.    Nippu lastenlehtiä kierrätykseen
44.    Arabia vuosilautanen 1985

Ja tämänkokoinen kasa siitä tuli.

Toivottavasti minun rojuni on jollekulle toiselle aarre.

Vien nämä siis kiertoon kirppikselle. Onneksi meidän kodin lähellä on lähetystori, jonne otetaan vastaan melkein mitä vain. Jotain yritän ehkä tarjota huutonetin kautta.

Kaaoksen selvittämisen oravanpyörä

2010-08-29T17:15:00.001+03:00

Pitkitin tätä sotkunraivausprojektin aloittamista vuosikausia. Ongelman selättäminen tuntui suunnattomalta ja uuvuttavalta oravanpyörältä. Koko talo oli sekaisin, joka huoneessa mahdottomia selvittämättömiä kamakasoja.

Tehtävän suuruus lamaannutti minut enkä tiennyt mistä aloittaa.

Jos aloittaisin lastenhuoneista, olohuoneesta ja makuuhuoneesta? Näissä oleskellaan päivittäin, joten luonnollisesti ne kuuluvat prioriteettilistani kärkeen. Ongelma on se, että näissä huoneissa on normaalin rojun lisäksi välivarastoituna joitakin huonekaluja, joilla olen suunnitellut sisustavani tulevan työ-/vierashuoneen.

Meillä oli siis myös yksi ylimääräinen huone, josta oli aikoinaan tarkoitus tehdä työ-/vierashuone. Tässä odotellessa ja ihmetellessä huone on kylläkin ehtinyt hautautua sekalaisen rojun alle ja nimitän huonetta nykyisin kaatopaikkahuoneeksi.

Ehkä sittenkin pitäisi raivata ensin kaatopaikkahuone? Siellä taas on mahdottomasti sellaista tavaraa, mikä kuuluu oikeasti vinttiin, autotalliin, verstaaseen ja ulkovarastoon. (Jep, siellä on tänä kesänä alettu säilöä myös polkupyöriä. Siis sisällä talossa. Haloo!)

Eli sittenkin vinttiin, autotalliin ja verstaaseen. Ne taas ovat sellaisessa jamassa, että ei niihin mahdu ovesta sisään. Siellä on myös enimmäkseen sellaista rojua, mistä minä en ymmärrä mitään. MINÄ en siis voi tehdä näille kohteille juuri mitään.

Ja tämän oravanpyöräkierroksen jälkeen olenkin jo aivan hengästynyt ja uuvahtanut. Ei tästä koskaan mitään tule!

Paitsi että tulee. Heti kun unohtaa tämän kaoottisen kokonaisuuden ja keskittyy yhteen pieneen asiaan kerrallaan.

Tänä aamuna halusin raivata autotallista pienen pienen nurkan, jonne voisin lastata kirpputorille vietäviä laatikoita. Sain houkuteltua miehenkin mukaan. Lähinnä varmistamaan etten heitä pois jotain huipputärkeätä.

Tilanraivaussession tuloksena merkkaan sadan tavaran haasteen listalleni muutaman uuden rivin.

16. Puolikuutiota yritys X:n kamaa. Tuotenäytteitä, myynnintukimateriaalia, koulutusmappeja ja yksi Maxibit-ständi. Jostain syystä tämä kaikki oli kertynyt meidän autotalliin, vaikka ehdottomasti kuuluu firma X:n tiloihin.

17. Toinen puolikuutiota roskaa, jonka lajittelin energiajätteeseen, pahvin-, paperin- ja metallinkeräykseen plus yksi jätesäkillinen sekajätettä.

Nyt autotalliin mahtuu sisään. Ja sieltä saattaa löytää sen mitä etsii. (Siis tässä tallissa ei ole koskaan ollut autoa sisällä, sitä vaan kutsutaan autotalliksi :-)

Sanattomana tunnustuksista

2010-08-27T08:14:00.002+03:00

Menin hetkeksi sanattomaksi tunnustuksista, jotka sain Ralliradan varikon Ylvalta ja Sitruunan ja vaniljan Vanillalta inspiroivasta blogista

Kaunis kiitos kummallekin!.

Ensin 7 asiaa itsestäni.

1) Olen tekopyhä tyyppi. Meuhkaan suu vaahdossa kierrätyksestä, toisenlaisista lahjoista ja pesupähkinöistä samaan aikaan, kun asun öljylämmitteisessä talossa ja ajan mökille maasturilla. Tästä huolimatta kuvittelen olevani tiedostava kuluttaja.

2) Olen pituudeltani lähempänä kahta metriä kuin puoltatoista. Taulukkojen mukaan terveen painoinen. Sallitut kilot ovat keskittyneet alavartaloon ja olen kevyesti persevä nainen. Viime viikolla mies totesi peppuni kaventuneen. Jos näin on päässyt käymään, siitä kuuluu kiitos laiskalle kokille ja lähitallin raskasliikkeisille ruunille.

3) Olen tehnyt suurimman osan urastani töitä markkinoinnin parissa. Salaa haaveilen ravintoterapeutin, personal trainerin ja ympäristötoimittajan ammateista.

4) Meillä ei ole TV'tä. Tähän ei liity mitään ylevää periaatetta.

5) En siis ole nähnyt ainuttakaan BB-jaksoa.

6) Olen lukenut ruotsia eri kouluissa 6+3+2 vuotta, ja 80-luvulla olin kesän töissä Ruotsissa. Kaikista näistä vuosista huolimatta en osaa käyttää sitä enää. Päätin tehdä asialle jotain ja tänä kesänä olen lukenut jo 4 ruotsinkielistä kirjaa. Nyt olen ihmeellisen tyytyväinen itseeni 

7) Nuorena säälin keski-ikäisiä työtovereitani, jotka viettivät lomansa mökillä ja kotona. Rukoilin säästyväni tuolta tylsältä aikuisen elämältä. No, nyt 20 vuotta myöhemmin en tiedä mitään parempaa kuin koko kesä omalla mökillä.

********************

Jaan tunnustukset eteenpäin sellaisille, joilla oli suuri vaikutus oman blogini avaamiseen. Näistä osa on ollut pitkään hiljaa, mutta muistelen heitä lämmöllä ja hymy huulilla.

Elohiiri, joka kirjoitti rrrrakastavansa siivoamista ja järjestämistä. Silloin tajusin, että ehkä minäkin voin oppia tykkäämään siivoamisesta, jos vain kovasti ja ahkerasti opettelen. Elohiiri on ollut pitkään hiljaa, toivottavasti vielä palaa takaisin.

Niskalenkki arjesta – täältä löysin ensimmäisen vertaistukikaverini. Edelleenkin käyn ajoittain vilkuilemassa, josko blogi heräisi henkiin.

Keittiötäni inspiroi vuodesta toiseen Pastanjauhantaa ja Kinuskikissa. Ihan ensimmäisiä blogeja mitä koskaan olen lukenut.

Kuukuli oli hauska. Vaan harmikseni tämäkin on vaiennut.

Hauska on Justiinakin. Justiinan tyyliin kuuluu varmaan ylenkatsoa tällaista tunnustushömpötystä, mutta lähetän kuitenkin :-)

Ja lopuksi Mustikkamäki, joka on kaunis kuin karkki.

Siivotaan pensselillä ja telalla

2010-08-20T14:01:00.000+03:00

Taannoinen tokaluokkalaisen rojunraivaussessio inspiroi minut pintaremonttipuuhiin. Remonttiväsymystä olinkin ehtinyt potea jo useamman vuoden, mutta nyt aika oli kypsä taas tarttua telan varteen.

Poika toki ansaitsi palkinnon hienosta toiminnasta. Hänet oli myös vihdoin päästettävä 80-luvun mummotapettien ikeestä sekä satojen teippien, sinitarrojen, nastojen ja yhden koiranpennun runtelemista seinistä.

Sänkynä toimiva, suvussa ehkä 50 vuotta kiertänyt, pinnasohva kaipasi myös uutta väriä.

Toteutustavassa päädyin silmänlumeratkaisuun, eli paklasin vain räikeimmät montut ja sudin maalin suoraan tapetin päälle ja kevyesti riimutulle katolle.

Poika on vielä siinä iässä, että pinnat ovat kovassa rääkissä. Seuraavassa pintaremontissa lupaan sitten noudattaa huolellisuutta ja teen kaiken niin kuin kuulukin. Levytän seinät tai ainakin revin vanhat tapettikerrokset pois ja tasoitan huolella kaikki ongelmakohdat.

Lapsi sai itse valita yhden seinän värin. Valinta oli helppo. Siihen kului tasan 8 sekuntia Tikkurilan väriliuskakokoelman edessä. Neuvottelunvaraa ei myöskään ollut.

Poika on ihan innoissaan tästä huutonetistä valitsemastaan pulpetista. Pojan ehdoton vaatimus oli, että tuolia ei saa maalata.

”Se on makee, kun se näyttää käytetyltä!”

Sadan tavaran haaste: kohteet 11-15

2010-08-20T08:01:00.000+03:00

Viikonloppuna innostuin pintaremonttihommiin, ja samalla tuli tutkittua verstaan maalihyllyjä ankaralla silmällä. Nyt opin sen, että maaleillakin on parasta ennen -päivämäärät. Tosi vanhat maalit saivat lähtöpassin. Tänä keväänä vanhentuneita maaleja mies ei vielä raaskinut antaa kaatopaikalle vietäväksi.

Samalla vilkaistiin viereisiinkin hyllyihin.

Vaahtopesuaineesta ei löytynyt päivämääriä, mutta kyljessä olevan kuvan perusteella aine näytti olevan 50-luvulta. Tällä aineella en uskaltanut lähteä kokeilemaan lähteekö auton istuimista lika vai väri.

Rikkaruohojen torjunta-aineen parasta ennen -päiväys oli ollut heinäkuussa 1990.

Meillä on Sortti-asema päivittäisten kulkureittien varrella. Kuitenkin vasta tänään tajusin, että voin ohikulkumatkalla tipauttaa sinne vaikka vain yhden ongelmajätepullon kerrallaan. Ei niitä tarvitse säilöä kotona puolta vuosisataa suurta kuljetuskuormaa varten.

Tällaistä kärräsin Sorttiin tänään. Ja nämä kuuluvat siis sadan tavaran haastetavaroihini.

11. Läjä vanhentuneita maaleja

12. Kasa kuivuneita saumausaineita

13. Kassillinen epämääräisiä pulloja ja spray-purnukoita

14.Vuonna 1997 vanhentunut rypsiöljy

15. hälytin, ei tietoa mihin. Ohjeistuksen mukaan kansi olisi auennut markan kolikolla (näkyy kuvassa takana)

Sadan tavaran haaste: kohteet 1 - 10

2010-08-13T18:17:00.005+03:00

Ryhdyin eilen keräämään peräkärryyn haastetavaroita. Pohdiskelin samalla, että eihän sitä oltu speksattu, mistä se kama pitää poistaa? Meillä on samanlainen kaaos ja sekamelska sisällä, ulkona, varastoissa, jokapaikassa. Päätin siis, että kaikki mikä edistää elinympäristöni siistiytymistä tässä osoitteessa hyväksytään mukaan. Ja mukaan lasketaan myös myös ihan puhdas roska, jos sitä on jostain syystä hillottu nurkissa jo pidempään.

Nämä kymmenen haastetavaraa vietiin tänään kaatopaikalle.

1. Keittiön kaapisto
Meillä tehtiin 5 vuotta sitten keittiöremontti. Vanhat kaapit olivat kunnollista 50-luvun laatua. Rungotkin umpipuuta. Säästäväisenä mammana vein silloin kaapit jemmaan. Kuvittelin, että hyödyntäisin niitä myöhemmin esim. varastossa tai (voi luoja!) mökillä. Thank god, mieheni oli järjissään ja hankimme mökille ihan kaupasta uudet keittiön kalusteet. Tässä vuosien saatossa olen onneksi alkanut ymmärtää että tavaran ulkonäölläkin voi olla jotain merkitystä, jopa ihmisen viihtymiseen ja mielentilaan. Varastossakin. Joten nyt vihdoin olin valmis lemppaamaan kaapit: 3 yläkaappia, 2 alakaappia kaatiksen puutavaran keräyslootaan. Luotan, että talouteni ei romahda yllättäen, vaan sitten joskus kun ryhdyn varastotilojen siivoamiseen, tilanteeni on sellainen, että voin jopa ihan rahalla käydä ostamassa sinne sopivat hyllyt.

Ja näin ihanaiset :-) ja käyttökelpoiset kaapit pääsivät ikuiseen lepoon. (hah, mistähän toi maali on noihin oviin tullut.)

2. Kasa hyllylevyjä
Nämä ilmeisesti ovat peräisin ylläolevista kaapeista. Lasken ne kuitenkin omaksi tavarakseen, sillä ne oli varastoituna ihan toiseen paikkaan. Ovat ilmeisesti olleet jonkun syksyn ja talven ihan taivasalla, sen verran huonossa hapessa ovat. Onneksi pääsivät nyt kiertoon.

3. Moneen kertaan tekohengitetty, lopulta menehtynyt ruohonleikkuri.
Siitä ei vaan yksinkertaisesti tullut enää peliä. Koko runkokin taisi lopulta hajota. Viimeiset kolme vuotta sitäkin hillottiin pihakuusen alla.

4. Kaksi ulkovarastossa ummehtunutta ja hiirien paskomaa mattoa.
Nämä matot vein 5 vuotta sitten meidän leikkimökkiin/ulkovarastoon. Mutta ennen kuin ehdin leikkimökin sisustuspuuhiin, huomasin että siitä tönöstä olikin tullut mieheni paja ja keittiökaappien säilytyspaikka. No, viisi vuotta kylmässä ja kosteassa, hiirien temmellyskenttänä, teki näistäkin matoista kaatopaikkakamaa.

5. Pyörätön, ruostunut potkulauta
Tämmöinen roina suututtaa minua. Halvan ja huonon tavaran tekeminen pitäisi lailla kieltää (hajos melko pian). Toisaalta myös huono säilytys on lähes ympäristörikos (ruostuminen).

6. Osiin hajotettu vanhan pöytätietokoneen keskusyksikkö
Jep, tällaistäkin rojua meillä on. Me ollaan joku rojumagneettiperhe. Keskusyksikkö tuli aikoinaan ukilta pojille purettavaksi. Hieno homma, pojat olivat yhden illan tosi bisejä tän kanssa. Yhden illan ilo. Sen jälkeen tääkin on odottanut kaatikselle vientiä - öö ainakin kaksi vuotta.

7. Kaksi jätesäkkia, ne jotka eivät mahtuneet edellisellä kaatiskierroksella peräkärryyn.

8. Iso muovirekka. Tämä oli aikoinaan ihan superkovassa käytössä. Kesät, talvet, syksyt, keväät - aina. Aika on kuitenkin ajanut tästä ohi jo kotvanen sitten (ja pelin kuntokin on päässyt rapistumaan). Kahdeksan ja kymmenenvuotiaamme eivät tällä ole enää vähään aikaan leikkineet.... Kenelleköhän tätä rapistunutta lelua on säästelty?

9. Kauko-ohjattavan lentokoneen laatikko ja pakkausstyroksit

Tämän puhtaan roskan hyväksyn mukaan haastetavaroihin, sillä laatikko on ollut joitakin vuosia lastenhuoneen hyllyn päällä. Tänään kuulin, että itse kone on kylläkin jo hajonnut ja pois heitetty.

10. Tyhjä 10 litran maalipönttö
Pöntössä oli vielä aamulla pari litraa maalia. Vetelin ne päivällä yhden huoneen kattoon ja pohjamaaliksi seinille. Ja ah, nyt tämänkin tilaavievän hökötyksen sai pois ja ihan ilman tunnontuskia hyvän maalin pois heittämisestä.

Sadan tavaran haaste

2010-08-10T22:26:00.000+03:00

Otan vastaan saiturin sadan tavaran haasteen.

Saituri haastaa lukijansa luopumaan sadasta tavarasta. Tämä haaste sopii minulle!

Olen vakaasti sitä mieltä, että mitä vähemmän tavaraa pyörii jaloissa, sitä helpompi on pitää kämppä kunnossa. En valitettavasti kuulu niihin ihmisiin, jotka osaavat hallita suuria tavaramääriä siististi. Olen kateellinen siskolleni, joka hallitsee suunnattomia määriä tavaraa ja pahan päivän varalle -varastoja ja säästössä lastenlapsille -kasoja olematta yhtään sotkuinen. Kun en kerran omaa tätä erityistä taitoa, minun on luovuttava kaikesta ylimääräisestä ja turhasta.

Saiturin haaste kuuluu näin:

-Kerään asunnostani 100 tavaraa, joille ei ole käyttöä tai joiden käyttö on niin vähäistä, että niiden omistaminen ei ole perusteltua.
- Yksittäiset esineet lasketaan tietenkin yhdeksi tavaraksi
- Massatuotteet, kuten rikkinäiset sukkaparit ja kasa aikakauslehtiä lasketaan yhdeksi tavaraksi. Samoin selvästi samaa sarjaa edustavat tuotteet lasketaan yhdeksi
- Tavarat joko heitetään roskiin, kierrätetään muille tai myydään

Lisään tähän vielä yhden speksin:
- jokaista sisään kannettua tavaraa kohden poistettavien listalle on lisättä yksi tavara lisää.

Ja sitten asetan itselleni armollisen aikarajan. Yksi kuukausi - näin alkuun, kun töihinkin on kohta palattava.

Aika alkaa huomenna. Fuskaan vähän, nimittäin tänään tähän taloon tuli uusi kännykkä (tosin koiranpuremaa hajonnutta kännykkää korvaamaan) ja huuto.netistä ostettu pulpetti tokaluokkalaisen läksypöydäksi.
Uskallatko ottaa haasteen vastaan?

ps.
Luulisin, että sata tavaraa on meilläpäin ihan piece of cake.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

2010-08-10T08:47:00.000+03:00

Olen ilmeisesti pitänyt suurta meteliä uudesta raivaus- ja rojunpoistoprojektistani. Nimittäin pojatkin aika ajoin innostuvat sortteeraamaan tavaroitaan ihan oma-aloitteisesti. Kun minä vasta opettelen luopumista, pojille se on tosi helppoa.

Eräänä sunnuntai-iltana kahdeksanvuotiaani ryhtyi tyhjentämään huonettaan kaikesta siitä tavarasta, jolle hänellä ei enää ole käyttöä.

Tarpeettoman tavaran hän kasasi huoneen ulkopuolella olevalle pöydälle ja sen alle. Tähän on nykyaikaia menty. Kamaa on niin paljon, että sillä ei ole mitään arvoa. Toisaalta lapsikin tietää, että rojua on tapana virrata sisään jokatapauksessa aina omiksi tarpeiksi asti.

Tämä vanha tammiviilukirjoituspöytä on odottanut kohtalonsa sinetöimistä jo vuosien ajan (kaatikselle, huutonettiiin vai lahjoitus lähetyskirppikselle). Nyt hommasta tuli piirun verran mutkikkaampi, kun ensin pitää sorteerata pojan rojut lahjoitukseen, kirppikselle, kaatikselle. Kaikki muu on melko helppoa paitsi kirjat. Myyrät, Mauri Kunnakset ja Tatu&Patu -kirjat on niin ihania, että niistä en haluaisi luopua, vaikkei niitä juuri kukaan meillä enää luekaan.

Ihailen lapsen kykyä luopua ja säilyttää vain tärkeät tavarat.

Halloween tarpeet ovat 8-vuotiaalle vielä tärkeitä. Niitä tarvitaan joka vuosi, eikä niistä luovuta.

Lasten lelut

2010-08-09T12:49:00.001+03:00

Olen monta kertaa ihmetellyt nykylasten tavarapaljoutta.

Kun lapset olivat pieniä meillä ei ostettu leluja "ilman syytä". Ainoastaan joulu- ja synttärilahjoiksi. Toki meille tuli lahjoituksena sisarusten ja tuttavien lasten leluja kasapäin, joten kyllä meillä sitä tavaraa on aina kauheasti ollut.

En tiedä onko tapa yleinenkin, mutta meidän lapsilla on muutamia kavereita, joilla on karkkipäivän lisäksi perjantailelupäivä. Joka perjantai lapsi saa mennä kauppaan ja käyttää tietyn summan leluun. Huh, minua ahdistaa jo ajatus, että kotiin tulisi uutta rojua solkenaan, joka ikinen viikko.

Tai että jokaiselta lomareissulta, oli se sitten lyhyt tai pitkä, kauas tai lähelle lapselle ostetaan reissulelu tai matkamuisto.Uuh, rintalastaa kuristaa jo ajatuskin... Sotkuholistiperheelle tällaiset tavat olisivat ihan viimeinen naula ikuisen sotkuisuuden arkkuun.

Saan lähes harmaita hiuksia siinä vaiheessa, kun näihin perheisiin tulee synttärikutsu. Mitä ihmettä voi viedä ihmiselle jolla on kaikkea kymmenittäin?? Niin paljon tavaraa, että uudet eivät vanhasta erotu.

Minusta paras synttärilahja omalle lapselleni on se, kun joku ymmärtää antaa lahjaksi elämyksen. Aika monta kertaa pojat ovatkin päässeet teatteriin, konserttiin, elämyspuistoon, jätskille.... upeita lahjoja. Tai sitten jos saa kierrätetyn lahjan. Se lämmittää minun ekoilua harrastavaa sydäntäni.

Pojat viihtyivät mökillä mainiosti monta viikkoa vaikka siellä ei ollut ajanvietteenä Aku Ankkojen ja parin Bionicleukon lisäksi muuta kuin lämmin järvivesi, rantakalliot, kalastuvehkeet, puukko, vasara, saha ja rakennukselta jäänyttä jämälautaa (ja kahtena päivänä lupa pelata tietskalla uutta Roller Coaster -peliä.)

Näin hieno huvipuisto syntyi mökkipihaan eikä tähän tarvittu mitään Kiinassa valmistettuja rakennuspalikkasarjoja tai muita tehtaassa valmistettuja luovuutta kehittäviä leluja. Eikä edes niitä perjantaileluja. Risuja, käpyjä, hiekkaa ja ihan vain omaa luovuutta.

Ei niin tärkeä asia vihdoinkin hoidettu kuntoon

2010-08-04T17:16:00.000+03:00

Auton siivoaminen ei ole koskaan kuulunut prioriteettilistoillani kovinkaan korkealle, toisin kuin miehelläni.

Tässä talossa isäntä ei kovinkaan usein nalkuta siivoamisesta tai sotkusta, mutta autoni suhteen hän tekee poikkeuksen. On se kumma kuinka paljon minun autoni sotkuisuus kaihertaa häntä. Eihän hän edes aja sitä autoa! Viedessäni kiesiä vuosihuoltoon mies arveli että huoltomiesten vaatteet likaantuvat autoni sisätiloissa ja lähettävät siitä hyvästä minulle ylimääräisen pesulalaskun.

Eilen päätin lomapäivän kunniaksi vihdoinkin tehdä autoasialle jotakin.

Ensiksi tyhjensin auton rojusta. Varsinaista roskaa kuten karkkipapereita, tikkaritikkuja, risoja kyniä, kauppalaskuja (päivätty n. vuosi sitten Pärnussa) ja vanhoja repeytyneitä Aku Ankkoja autossa oli hämmästyttävän vähän.

Melko käyttökelpoista tavaraa mahtuu kuitenkin yhden auton etuistuinten alle ja ovitaskuihin yllättävän paljon... mm

kolme lumiharjaa ja kaksi jääskrabaa,
pinkka vuoden 2009 kalastusmaksumerkkejä,
tulitikkuaski,
tuliterät puutarhahanskat,
kourallinen toimivia kyniä,
tyhjä panttipullo ja kaksi termosjuomapulloa,
lippalakki ja aurinkolasit kotelossaan,
”hämähäkkejä” (niitä joilla sidotaan laukku pyörän tarakalle),
niittipyssy, ruuvimeisseli, läjäpäin taakkahihnoja, kokoelma erilaisia ruuveja, nippeleitä ja nappeleita joilla voisi tehdä pienimuotoisen pintaremontin,
diesel-generaattorin käyttöohjekirja ja takuupapereilta näyttävät paperit (generaattori on asennettu mökille about 3 vuotta sitten, luultavasti siis takuukin on jo umpeutunut),
snorkkelin hengitysputki,
tennispallo (näytti melko uudelta),
ACDC:n tuplalevy ja Michael Jacksonkin levyn kannet (ei levyä),
muistivihko

Takakontista löytyi myös öljylamppu, nuorimmaisen rantaläpsyt , jatkojohto, vesiastia ja poron jossain Ruotsin Lapissa viime kesänä pudottama sarvi.

Sitten imuroin sisätilat je revin kaikki istuinsuojat pois. Imuroidessa ei tullut ihan priimaa jälkeä, kun imurin kapea suutin oli hävyksissä.

Istuinsuojista huolimatta penkkeihin oli valunut mehuja ja muita mukavia yllätyksiä. Pesin ensimmäistä kertaa elämässäni auton tekstiiliosat vaahtopesuaineella. Hämmästyttävän tehokasta ainetta (mikähän on ympäristöystävällisyyden taso?). Penkkien peseminen oli niin helppoa ja tehokasta, että päätin vihdoinkin lempata huonosti istuvat istuinsuojat mäkeen.

Pesin myös koirannenän tahmajäljet takakontin laseista. Oli muuten aikakin, koiraa ei nimittäin käytännössä ole minun autossani kuljetettu enää vuoteen...

Tänään sitten jatkoin hommaa vielä pesemällä auton normaalisti ulkoapäin.

Kyllä nyt kelpaa antaa kyytiä vieraammillekin (ja miehen lainata autoani)!

ps. se autosta tyhjennetty romulaatikko on vielä setvimättä ja pesuaineet viemättä paikalleen. Mistä se johtuu, että työn lopettamisvaihe on aina niin-niin-niin puuuuuuduttavaaaaaaaa…. ?

Siivousprojektin analyysiä

2010-07-10T16:10:00.002+03:00

Kun jokin menee pieleen, täysin penkin alle, on syytä henkäistä syvään, ottaa etäisyyttä ja analysoida tilanne. Ottaa opiksi virheistä.

Sotkuholistin projekti alkoi hyvin, mutta jossain meni pieleen.

Alkuhuumassa tingin mielelläni jopa riittävistä yöunista kiillottaessani tiskipöytää. Hurahdin raivaukseen ja siivoukseen niin, että kaikki muu jäi liian vähälle huomiolle. Perhe joutui tyytymään valmislihapulliin ja mummonmuusiin. Harrasteopinnotkin tyssähtivät täysin.

Alkuun olin iloinen siivousmuija. Pian kuitenkin nuttura alkoi kiristää päänahkaa. Kengät keskellä lattiaa tai kahvimuki olohuoneen pöydällä saivat minut räjähtämään. Näin kovin paljon vaivaa siisteyden eteen ja olin innostunut, mutta muut eivät innostuneetkaan uudesta projektistani.

Vaikka lähestyin tehtävääni järkevällä askel askeleelta -metodilla, mieleni kuitenkin haukkasi koko kakun kerralla. Näin itseni vain päämäärässä: kauniissa, minimalistisessa, alati järjestyksessä pysyvässä, mielenrauhaa tarjoavassa kodissa. Unohdin kokonaan baby stepit ja välivaiheet. Masennuin kun en muuttunutkaan parissa kuukaudessa toiseksi ihmiseksi. (Vielä järkyttävämpää oli huomata, ettei muulla perheellä ollut aikomustakaan alkaa siivousintoilijoiksi.)

Projektista huolimatta alati siivoton kämppämme alkoi jurppimaan. Siivoamisen sijaan painuin mieluummin pehkuihin kirjan kanssa, katsoin kaikki sokkokokin jaksot netistä, istuin auringossa, rapsutin koiraa ja söin jäätelöä. Lopulta ajauduin kokonaisvaltaiseen ahdistukseen ja masennukseen toivottoman päämäärän edessä. Onko ennalta määrätty kohtaloni elää koko elämäni sotkussa, keskellä kaatopaikkaa?

Nyt olisi syytä ottaa jotain opiksi.
1: Ymmärrä, että voit muuttaa vain itsesi, et muita.
2: Aseta realistiset välitavoitteet ja nauti niistä. Urheilijatkin tavoittelevat piirinmestaruutta ennen olympiakultahaaveita.
3: Opettele nauttimaan matkasta (siivoamisesta) ja unohda lopullinen määränpää. -> Miten tästä siivoamisesta voi oppia pitämään? Kertokaa te onnelliset, jotka olette sen jo oppineet.

Johtuukohan tämä geeneistä?

2010-06-03T22:02:00.000+03:00

Sotkuholisti repsahti taas ihan totaalisesti sotkuisuuteensa. Minusta tuntuu, että sotkuisuus tai siisteys on geeneissä määrätty. Joillekin alituinen siivoaminen, siistiminen ja järjestely tuntuu olevan kovin luontevaa.

Sotkuholistille ei. Siisti elämäntyyli vaatii minulta jatkuvaa ja kuluttavaa keskittymistä.

Jos en jatkuvasti keskity järjestyksen ylläpitämiseen, koko homma leviää käsiin ja hermot kiristyvät.
Toisaalta, silloin kun fokusoin ajatukseni siivoamiseen ja siisteyteen, menetän myös hermoni. On piinaavaa yrittää tehdä jotain, mikä ei koskaan tule valmiiksi. Ja se jos mikä taas kiristää pinnaa.

Siis aina pinna tiukalla. Teki niin tai teki näin.

Jotenkin nämä kesäiset kelit houkuttelevat pihalle. Jokapäiväiset siivousvartit ovat jääneet. Mitään paikkaa en ole vähään aikaan saanut kuntoon.

Huomenna on vapaapäivä. Siivoaisinko jääkaapin? Vai yrittäisinkö vihdoinkin keksiä näille erinäisille, ympäri kämppää levittyville Aku Ankka -kasoille jonkin järkevän paikan?

Lehdet ovat menossa kiertoon. Vastaanottajatkin ovat selvillä. Mutta, mutta, kun nykyinen omistaja ei ole ihan varma onko kaikki lehdet varmasti jo luettu.... Ei niitä vielä voi lahjoittaa eteenpäin... Siksi nämä pitää perata ja plärätä ja saattaa yhteen paikkaan.

Erikoisen hyvä äitienpäivälahja

2010-05-09T21:08:00.001+03:00

Sain ihan superhyvän äitienpäivälahjan. Tosin antajat eivät tainneet hoksata, että antoivat lahjan...

Aamulla sain perinteiseen tyyliin ruukkuruusun, cavat ja kahvit sänkyyn. Päivän paras lahja oli kuitenkin se, että sain veljeltä peräkärryn lainaan (Kiitos veli!), ja erityisesti se, että mieheni lähti melko pienellä mutinalla auttamaan kärryn täyttämisessä.

Meidän huushollissa on näitä katastrofialueita aikas paljon. Ja yksi überkamala paikka on autokatos. Sen siivoamisessa ei kaksi tai kolme jätesäkkiä tunnu missään. Tänne tarvitaan peräkärryä ja sorttiasemaa!

Sitä saattaa ihmetellä, että miten tällaisen kaaoksen voi saada aikaiseksi. Noh, se on meidän perheelle kovin helppoa. Eikä tähän tilanteeseen pääsemiseen mennyt kuin vajaa 3 vuotta. Asiaa auttoi mm. se, että autonpesun yhteydessä kipataan tähän nurkkaan kaikki autosta löytynyt irtosälä. Tai, että heitetään kasan päälle, sateensuojaan, ihan mitä tahansa mitä pihalla sattuu sateen alkaessa lojumaan.

Lainaperäkärry tuli täpösen täyteen, kaksi isoa korillista toin sisälle selvitettäväksi (eli pestäväksi, jotta kehtaan lahjoittaa lähetystorille), muutaman talviurheiluvälineen vein "jo" oikeaan säilytyspaikkaan (vaikka olivatkin tässä "odottamassa kunnostamista" ) ja löytyi täältä muutama mukava hyödyllinenkin asia, kuten:

- kaksi pyöränlukkoa, joiden avaimet olivat löytyneet eräässä aiemmassa raivaussessiossa

- lapsille passelinkokoisia ulkoiluhousuja

- nuorimmalle juuri nyt sopivankokoiset kumisaappaat

- pyöränrenkaan paikkaussetti (tuli heti käyttöön, kun mies jo tänä iltana (!) paikkasi sillä yhden puhjenneen fillarinkumin)

Autokatoksessa riittää vielä täytettä toiseen ja ehkä kolmanteenkin peräkärrylastiin. Siitä huolimatta, kyllä tämä tässäkin vaihessa tuntuu jo aikalailla paremmalta.

Ihana kevätaurinko

2010-05-08T14:01:00.001+03:00

Ihanassa kevätauringossa on vain yksi nurja puoli. Se paljastaa pölyn.

Meillä on olohuoneessa lasipöytä, joka on oikeastaan melko käsittämätöntä. Kun aikoinaan etsittiin matalaa pöytää olohuoneeseen, ainoa kriteerini pöydälle oli, että se EI SAA OLLA lasipöytä.

Noh, lasipöytä meille sitten kuitenkin tuli. Ja se näyttää kevätauringossa aivan kamalalta.

Ei uskoisi, että tämä kuvausta edeltävänä päivänä pyyhitty lasinpesunesteellä (no ok, oli lapsen synttärit siinä välissä - mutta silti - ei kait kukaan pyyhi pöytiänsä joka päivä....eihän?)

Nyt kun on taas tavanomaiset pilvisäät, pyyhin jälleen kerran pöydän ja otin kuvan. Tämä sää on kyllä armollisempi.

Onko joku keksinyt keinon millä lasipöytä pysyisi siedettävän näköisenä lapsi/koiraperheessä?

Olisko jotain antipöly- ja -tahmatassuainetta, jolla lasi pysyisi vaikka kaksi päivää kirkkaana?

Nopea ylläpitosiivous

2010-04-22T17:19:00.000+03:00

Siivoamisessa minua on aina turhauttanut työn jäljen katoaminen yhdessä selänkäänteessä.

Tehdessäni varovaista tuttavuutta uuden siivoavan minäni kanssa, olen ilokseni huomannut, että ei nämä kotihommat nyt niin kauhean rasittavia olekaan. Pikasiistimiseen ei sittenkään mene koko iltaa, siihen riittää 10 minuuttia. Tämä on fakta. Kellotin asian eilen.

Aamulla töihin lähtiessä keittiön kunto sai arvosanan 8+, eli kohtuullisen hyvä.

Lähtöni jälkeen keittiössä oli huseerannut yksi kotona poteva 10-vuotias ja osan päivää kotoa käsin töitä tekevä aikuinen. Alkuiltapäivästä seuraan oli liittynyt ekaluokkalainen läksykirjoineen, mikä antoi loppusilauksen seuraavaksi esiteltäviin keittiötunnelmiin.

Ensireaktio oli sapetus.

Päätin kuitenkin antaa tämän olla pilaamatta päivääni. Ajanotto päälle, hihat ylös ja hommiin.

Kymmenen minuuttia ja pinnallinen ylläpitosiivous oli tehty. Asiaa nopeutti se, että olin jo aamulla tyhjentänyt tiskikoneen.

Kymmenen minuttia, ei yhtään vähempää eikä yhtään enempää.

Kyllä sen verran voi elämästään kotitöille uhrata, vaikka joka päivä.

Ulkoeteissä kaikki vuodenajat

2010-04-20T20:11:00.000+03:00

Meidän 10 päivän loman aikana tänne Etelä-Suomeen oli tullut kesäkelit.

Ulkoeteisessämme oli kuitenkin edelleen talvi.

Kevään tulosta kertovat vaatemytyt rappusilla. Pojat harrastavat dirttiä, sellaista jossa hypitään fillareilla hiekkahyppyreitä. Fillari ja vaatteet saavat siinä kyytiä samalla lailla kuin motocrossissa.

Olen saanut iskostettua poikien päähän, että kuraisia ulkovaatteita ei tuoda sisään. Pientä koulutusta näköjään vielä kuitenkin tarvitaan.

Seuraavassa näkymässä on kevätauringon lisäksi jotain jouluista, syksyistä ja erittäin talvista. Pötkylä liittyy myös poikien vapaa-ajanvietton. Se on boffer-miekka.

Kyllä se taitaa olla niin, että ei täällä enää tänä vuonna hiihdetä (nyyh) eikä lasketa pulkkamäkeä.
Sukset vietiin varastoon ja kukkapurkkeihin hain vähän eläviä kukkia.
Seinät huutavat uutta maalipintaa, mutta nyt ei vielä puututa pintaa syvällisempiin asioihin.

Työssä on kolme vaihetta: aloittaminen, tekeminen ja lopettaminen

2010-04-18T08:40:00.000+03:00

Isälläni oli usein tapana hokea minulle: työssä on kolme vaihetta 1) aloittaminen 2) tekeminen ja 3) lopettaminen.

Kiukkusävyinen painotus oli sanalla 3) lopettaminen.

Kitkerä sävy johtui siitä, mulla on paha tapaa aloittaa projekteja erittäinen innokkaasti, tehdä niitä johonkin vaiheeseen ja sitten into tippuu käsistä. Homma jää kesken viikoksi, kuukaudeksi, useimmiten ikuisuudeksi.

Keskeneräiset projektit valtaavat talon.

Sama loppuunsuorittamisen kammo pätee valitettavasti myös arkiaskareisiin.

Roinanraivauksessa raivaus ja uudelleen järjestely sujuu kuin tanssi, mutta sitten alkaa tökkiä, kun pitäisi selvittää laatikkojen "paikalleen, kirppikselle jne." sisällöt.

Toinen jatkuva murheenkryynini on pyykkääminen. Pyykinpesu on periaatteessa kivaa siihen pisteeseen asti, kun viikatut vaatteet pitäisi saada vaatekaappeihin. (Ennen tämä homma tökkäsi mulla jo viikkausvaiheessa, mutta sitten keksin viikata vaatteet suoraan narulta koreihin. Siinä vaan "ilmassa". Tajusin, ettei tähän hommaan tarvita mitään kodinhoitohuoneen työtasoa).

Jos joku hoitais nämä huomaamattomasti kaappiin, kyllä minä olisin iloinen pyykkimuija.

40 prosenttia vähemmän kotitöitä

2010-04-16T13:56:00.001+03:00

Kaikki paikalleen - kirjassa luvattiin, että selviydyn kotitöistäni 40 prosenttia nopeammin, jos raivaan roinat kodistani. Epäilyttävää. En käytä hirvittävän paljon aikaa kotitöihin, mutta 40 prosenttia on paljon vähästäkin otettuna.

Toissailtana etsin ikkunan avaajaa about 35 minsaa. Ei löytynyt ja hain naapurista lainaksi. Samalla tajusin taas kerran kuinka paljon mulla menee aikaa hukkaan tavaroiden etsimiseen.

Kuvittelin avaajan olevan keittiön laatikossa. Siellä missä on kaikkea muutakin pientä nippeliä ja nappelia. Avatessani laatikon tajusin, että ei sieltä mitään löydy, jos ei ensin sitä raivaa rojusta.

Surullinen keittiön laatikko näytti ennen tältä:

Ensin tyhjensin kaiken keittiön pöydälle, lakaisin ja imuroin laatikon.

Ja yritin myös pestä. Kunnes tajusin, että ruskea tahma laatikon pohjalla ei ole kahvia vaan jotain liimaa tai suksivoidetta, joka ei lähde pesemällä. Laitoin siis pohjalle hyllypaperin.

Sitten ihmettelin miksi säilytän keittiön laatikossa:

kenkälaatikollista puukyniä, tusseja, kuulakärkikyniä ja vesivärisiveltimiä.
Uno-pelikortteja ja kasaa Gormit-kortteja
kolmea pyöränavainta
kourallista pattereita
kahta fikkaria (ilman pattereita)
11 pyyhekumia
paljetteja
Tanskan, UK:n, Ruotsin, USAn ja Etelä-Afrikan kolikkovaluuttaa sekä vanhoja Suomen pennejä
enkelikellon kynttilää
vanhoja lasketteluhissikortteja
omia ja vieraiden ihmisten vanhoja käyntikortteja
kuvakehystä
ilmapatjan paikkaussettiä
extranappeja (sellaisia, jotka tulevat pienessä pussissa uuden paidan tai housujen mukana)
äänirautaa
vetoketjua
kolmea lankarullaa
kahta mittanauhaa
virkkuukoukkua
sekalaisia työkaluja, kuten ruuvaria, tähtipäämeisseliä, maalisutia...
legoja
kahta mattoveistä
sykemittarin käyttöohjekirjasta
kertakäyttöistä autonikkunan pesuliinaa
elektronisen sudokupelin käyttöohjetta
harppia
seinään ruuvattavaa pyyhekoukkua
kahta penaalia
lapsen puiseen leikkirekkaan kuuluvaa "tukkia"
helium-ilmapallojen painoja
lelujen osia
pätkää polkupyörän ketjua

Ilmiselvästi tähän laatikkoon laitetaan kaikki pienenkokoiset härpättimet joille ei ole omaa paikkaa, tai se paikka on laiskottavan kaukana.

Nyt tästä laatikosta löytäisi yhdellä silmäyksellä sen ikkunan avaajan, jos sen paikka olisi täällä. Lisäksi näin siitepölyaikaan päivittäisessä käytössä olevat allergialääkkeet mahtuvat nyt laatikkoon.
Keräsin asiat omiksi ryhmiksi pikkulaatikoihin. Ehkä tämä nyt pysyy hetken järjestyksessä...

Sairaalloista siivoamista

2010-04-12T22:22:00.004+03:00

Olin kymmenen päivää perheen kanssa matkoilla. Loma, loma, loma, ihana loma!

Ei tarvinnut siivota, ei laittaa ruokaa, ei pyykätä, ei tiskata, ei silittää, ei harmitella koirankarvoja juuri pestyllä lattialla,ei stressata rojukasoja. Ei siis mitään ikävää. Ainoastaan nauttimista kuumasta ja kosteasta subtrooppisesta ilmastosta (,jossa kaiken muun ihanuuden lisäksi ohuet, tylsät hiukseni muuttuvat mukavan huolettomiksi ja melkein kihariksi).

Ennen lomaa asuntomme lattiat imuroitiin ja pestiin. Palasimme kotiin koiran kanssa launtaina n. kello 17.30. Jo sunnuntaiaamuna kymmeneltä olohuoneen ja eteisen lattiat huusivat imurointia. Ne olivat tukehtua koirankarvoihin ja hiekanmuruihin.

Siis pitääkö täällä imuroida ja pestä lattiat joka päivä??? Sairasta!

Jo pelkkä ylläpitosiivous on saada minut hulluksi. Ja minä kun haluaisin käyttää mieluummin aikani nurkkien tyhjentämiseen energiaa syövästä roinasta. Pääsääntöisesti haluaisin kuitenkin elää ja hoitaa tämän rojunraivauksen vain pikkuaskelin elämän ohessa. (Sisäisen sanakirjani mukaan kotityöt eivät sisälly sanaan elämä.)

Luin ennen lomalle lähtöä motivoivaa rojunraivauskirjallisuutta. Yhden kirjan (en muista minkä) introssa kerrottiin henkilöstä, joka oli ottanut yhteyttä kirjailijaan saadaksen vinkkejä siihen, kuinka selvitä kotitöistä vähemmällä vaivalla. Tämä onneton oli käyttänyt (~tuhlannut elämäänsä) kotitöihin 6-8 tuntia päivässä! Minusta tuo kuulostaa sairaalta.

Kälyni sanoin:

Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi siivoamiseen!

Ja nyt takaisin ruotuun. Hoen mantraa: baby steps, baby steps. Vain 15 minuuttia päivässä - joka päivä. Kyllä se siitä.

Lomafiiliksiä

2010-04-01T12:30:00.000+03:00

Lomailen pääsiäisen tienoon.

Breikin jälkeen käyn taas uudella innolla rojun ja sotkun kimppuun.

Toivotan oikein rauhaisaa ja rentouttavaa pyhää.

Nautitaan keväästä!

t. Sotkuholisti

Teoriaopintoja

2010-03-28T22:44:00.000+03:00

- Jos sä käyttäisit kaiken ton ajan siivooamiseen, täällä näyttäis jo ihan toisenlaiselta.

Tällä repliikillä mieheni on useasti naureskellut siivous-, feng shui- ja raivauskirjojen ja -nettisivustojen lukemiselleni. Ja nyt on tiedossa lisää naureskelua.

Tilasin Apartmen Therapy the eight step home cure -kirjan / Maxwell Gillingham-Ryan. Lukiessani kiittelin itseäni etten ihan vielä osallistunut, kiireisen kotijumalattaren suostutteluista huolimatta. Apartment Therapyn Spring cure projektiin. Se nimittäin vaatii aikaa. Ihan tuhottomasti.

Huoneet käydään yksi kerrallan läpi. Viikko ja huone. Ihan kokonaan. Lattiasta kattoon. Kuuratan jalkalistat ja kaapit sisältä ja ulkoa.

Hui!

Jo yhden nurkan selvittäminen viikon aikana on sotkuholistille ihan maksimi suoritus.

Huomenna pitäisi postin tuoda toinen opus: Kaikki paikalleen - Rita Emmet. Painos on loppu, mutta Tammen kirjakaupassa oli vielä muutama kappale jäljellä. Olipa tuuria :-)

Kohta lähdetään lomalle. Maltankohan olla ottamatta kirjoja mukaan?

Parittomat sukat

2010-03-23T21:22:00.000+02:00

Empiiristen tutkimusteni mukaan lapsiperheitä vitsaa sukkia syövät pesukoneet. Niin meilläkin.

Kerään parittomat sukat yhteen nurkkaan ja silloin tällöin pengon ne läpi tarkalla syynillä. (Tähän nurkkaan näyttää kerääntyvän kaikenlaista muutakin.)

Tällä kertaa kannatti penkoa. Perheen vaatekaappien sisältö kasvio juuri 22 "uudella" sukkaparilla ja kahdella hanskaparilla. Ei tarvitsekaan ihan vielä mennä sukkakauppaan.

Parinsa löytäneiden sukkien lisäksi kasassa on edelleen 45 orpoa sukkalasta ja 3 paritonta hanskaa.

Osa näistä sukista on odottanut kaveriaan niin pitkään, että luovutan. Muutaman orvon suhteen toivo vielä elää (kuten älyhyvät juoksusukat – niiden right-sukka on tässä, mutta left-sukka on jossain kotimme monista salaisista nurkista.)

Vien näistä nyt suurimman osan energiajätekeräykseen. (Tarkistaessani YTV:n sivuilta kuuluvatko vaatteet energiajätteeseen törmäsin myös infoon lumpun keräyksestä: Uudenmaan Martat keräävät lumppua. Muutaman sukan takia ei nyt kuitenkaan kannata lähteä ajelemaan ylimääräistä kaupunkikierrosta.)

Nyt kokeilen uutta metodia sukkaparien helpompaan löytymiseen. Tein tällaisen virityksen pesuhuoneen kaapin oveen. Parittomat sukat voi nyt nostaa suoraan kuivaustelineeltä tänne odottamaan kaverin ilmantumista pesukoneen kidasta. Idean sukkanaruun sain Niskalenkki arjesta -blogista. Harmi etteivät Hanhi ja Hirvi enää näytä päivittävän blogiaan.

Yritän nykyisin ostaa MP:n sukkia. Niissä on varren resorin sisäpuolelle merkattu sukan koko. Erityisesti mustissa sukissa tämä on tosi kätevää.

Siskoni vinkistä nykyään myös pesen sukat pareittain (ja yritän opettaa perhettäni tuomaan sukat pareina pyykkiin). Käännän parit varsistaan yhteen ennen koneeseen laittoa.

Kaikista näistä varotoimenpiteistä huolimatta meillä on aina läjäpäin orpoja sukkaraasuja.

Kodin paperiroju

2010-03-19T22:49:00.001+02:00

Miten kodin paperiroina setvitäään?.

Mitä papereita täytyy säilyttää? Kuinka kauan?
Pitääkö maksetut laskut säilyttää? Mitkä niistä?
Entä mihin tarvitaan toissa kuukauden palkkanauhaa? Tarvitaanko sitä? Minä en ole koskaan tarvinnut, vaikka säästänyt olenkin.

Paikallislehdessämme oli seikkaperäinen artikkeli kodin papereiden arkistoimisesta ja säilyttämisestä, mutta talteen ottamani leike, yllätys yllätys, hävisi kaiken roinan keskelle.

Hyviä neuvoja otetaan vastaan :-)

Tässä osa epämääräisistä papereistamme, jotka odottavat arkistointia. Tätä kasaa sitten peuhataan, kun pitää selvittää esim.miksi posti toi karhulaskun tai milloin on viimeksi tilattu polttoöljyä. Tänä vuonna viime vuoden öljylaskua ei löytynyt, ja eräs kaunis lauantai-ilta öljy sitten loppui kesken saunomisen. Tukan pesu kylmällä vedellä oli melko haipakka toimitus.

Katastrofihuone - uskallanko paljastaa?

2010-03-19T13:47:00.000+02:00

Meillä on yksi ylimääräinen huone. Olen joskus suunnitellut sitä työhuoneeksi tai vierashuoneeksi, miettinyt jopa värimaailmoja ja muuta mukavaa.

Ajan saatossa olen luovuttanut sisustusajatukset ja haaveillut että sinne joskus edes mahtuisi sisään. Huone on sanalla sanoen katastrofi.

Huoneesta tuli vaivihkaa roinahuone ja välivarasto. Sinne työnnetään kaikki käsissä oleva materia. Erityisesti sellainen materia, jolle ei ole parempaa paikkaa, tai jonka oikea paikka on liian kaukana (esim. eri kerroksessa). Sinne päätyy matkoilta palatessa laukut odottamaan purkamista, ja usein laukut löytyvät seuraavan matkan alussa samasta paikasta kätevästi jo puoliksi pakattuina.

Olen empinyt kehtaanko sittenkään paljastaa tämän huoneen tilaa.

Toisaalta häpeä on hyvä motivaattori.

Vedän syvään henkeä, ja annan näkymän yhteen nurkkaan. Koko huonenäkymän paljastaminen tässä vaiheessa vaatisi jo enemmän rohkeutta.

Kävin tämän hyllyn (ja samalla ihan vähän toisenkin hyllyn kimppuun). Lapsilta "pieniksi jääneet" pelit ja kirjat olivat helppo nakki. Kirppiksellä ne olivat haluttua tavaraa...

... vaan kirjat ovat SUURI ongelma. Minulla on täällä 3 banaanilaatikollista taidehistorian kirjoja (50 -70 luvuilta, jotkut nahkapäällysteisiä) ja jotain ever greenejä (esim. kovakantisia Waltareita). Soitin ja lähetin s-postia divareihin - kaikista kiitettiin kauniisti "Kiitos ei".

Tuskastuin. Pitääkä minun repiä sivut irti, jotta saisi edes osan niistä kiertoon? Soitin vielä yhden puhelun: Fida lähestystorille :- Jiihaa! He ottavat mielellään kirjat vastaan. Vien ne sinne ensitilassa - ellei sitten joku lukijoistani haluaisi ehdottomasti pelastaa niitä omiin nurkkiinsa :-)

Operaation jälkeen hyllystä tulikin ihan väljä.

Tosin, osa kamoista siirtyi viereiseen hyllyyn - joka ei siis ole väljä - - - vielä.

Kaikelle paikkansa, kaikki paikalleen - heti

2010-03-18T17:42:00.000+02:00

Osuva viisaus!

Törmään sen pätevyyteen lähes päivittäin. Meillä EI ole kaikelle omaa paikkaansa. Vielä vähemmän tavarat ovat oikeissa paikoissa.

Hehkutin hetki sitten kuinka taivaallisia aamumme ovat nykyään kun avaimet, kännykkä, lompakko ja kulkukortti löytyvät JOKA aamu omalta paikaltaan.

Viikonloppuna sattunut viaton laiminlyönti (jätin kypärän ja raipan autoni takapenkille, enkä siis tuonut niitä sisälle omalle paikalleen), aloitti tapahtumakuvion, joka päätyi meille niin kovin tuttuun ”pikkuiseen aamuhässäkkään”.

***************

Tarina on ehkä melko tylsä, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin kertaan sen tässä.

La: kypärä ja raippa jäivät auton takapenkille.

Ma, ennen ridausta: kiireinen lähtö tallille, tarkoitus mennä miehen autolla, irrotan avainnipustani auton- ja kodinavaimen erikseen. Kiireisin askelin juoksen autolle vain huomatakseni, että kypärä ja raippa ovat siinä TOISESSA autossa, jonka avaimet ovat sisällä. Kirmaus takaisin sisälle, koko avainnippu (joka on turkasen iso) messiin, kypärä mukaan omasta autosta ja tallille miehen autolla. Heitän lompakon ja avainnipun ratsastustunnin ajaksi miehen auton hanskalokeroon.

Ma ridauksen jälkeen: suoraan tallilta kauppaan (jep, hitusen haisevilla tallivaatteeilla. Saamme aina ihailevia katseita :-) ) ja monen kauppakassin kanssa kotiin. Tässä vaiheessa tapahtuu toinen viaton moka. Se iso avainnippu, jossa on oman auton-, työpaikan- yms. avaimet, jää miehen auton hanskalokeroon.

Ti: mies lähtee ennen seitsemää duuniin. Minä teen aamulla kotoa käsin hommia, ja viivytän lähtöäni, ettei poikien tarvitsisi olla niin pitkään yksin kotona. Lopulta totean, että nyt on juostava, jos meinaa ehtiä ajoissa. Ja á vot! tässä vaiheessa huomaan oman avainnippuni olevan miehen autossa, Bulevardilla, Helsingissä.

Tulipa sitten hoidettua päivän reippailu. Ei auttanut muu kuin kävellä duuniin. Kiittelin mielessäni sitä, että työpaikkani on vain 40 minuutin reippaan kävelymatkan päässä - ja tiistaiaamu oli mitä aurinkoisin!

Tarinan opetus: Kaikki paikalleen HETI.

Vatsatauti kaatoi siivousrutiinin

2010-03-14T12:29:00.002+02:00

Teorioiden mukaan uuden rutiinin opettelu kestää, lähteestä riippuen, 21 -28 päivää. Tätä periaatetta noudattaen pyrin ottamaan yhden askeleen kerrallaan ja tekemään asiasta huomaamattani tapahtuvan rutiinin.

Ensimmäiseksi päätin oppia pitämään keittiöni siivona. Siivoan tiskipöydän ja tasot joka ilta ennen nukkumaan menoa. Alkuinnostuksessa olin valmis jopa luopumaan riittävästä yöunesta siivotakseni keittiön. Hetken ehdin jo iloita hallitsevani kaaoksen keittiössä, kunnes...

... meidän perheeseen iski vatsatauti. Ensin sairastui nuorimmainen. Silloin tiskipöytien sijasta siivosin ykää lattioilta ja pesin lakanoita.Keittiö alkoi vähitellen irrota tiukasta otteesta.

Sitten sairastui esikoinen. Tyhjensin ja vaihdon ämpäriä pienen potilaan vierellä neljän tunnin ajan yön pimeinä tunteina. Launtaina se sitten iski myös minuun kauppareissun jälkeen. Tauti iski melko tiukkana päälle, siinä ei ehtinyt kauppakasseja tyhjentämään. Muusta siivoamisesta nyt puhumattakaan.

Elämä siirtyi olohuoneen sohvalle. Ei kaunis näky tämäkään.

ps. Kokis on vatsatautijuomana ihan ykkönen. Se pysyy ekana sisällä, paljon ennen kraanavettä :-) Ja tässä tapauksessa pitää olla aitoa ja alkuperäistä. Riot, Afrit tai Freewayt eivät toimi samalla tavoin.

"Jälkeen kuvia" ei ole tällä kertaa tarjolla. Niin on heikko olo vielä, että meillä on edelleen nämä "ennen" tunnelmat täällä.

Toivottavasti lukijani säästyvät tältä taudilta. Ei ollut kivaa - ei.

Kuinka monet tumput yksi lapsi tarvitsee?

2010-03-07T15:13:00.000+02:00

Avonainen kirjahylly parkkeerattiin eteiseemme pari vuotta sitten ihan vain tilapäiseksi ratkaisuksi. Avohylly voisi jossain perheessä olla hyväkin vaihtoehto, mutta meillä se on kammottavan ruma eikä ollenkaan kätevä.

Kävin siis sen kimpppuun:

Hyllykkö oli niellyt 7 lippistä. Tähän mennessä eteisestä on siis löytynyt 25 lippalakkia...

Tyhjennettyäni hyllyt keittiön pöydälle pohdin, että kuinkakohan monta hanskaparia kaksi koulupoikaa tarvitsee selviytyäkseen yhdestä talvesta? Luulen, että minulla on valmius hanskoittaa jonkinkokoinen suurperhe.

Olin yllättynyt, että melkein kaikille tumpuille löytyi pari. (Vaatehuoneessa tosin odottaa korillinen parittomia hanskoja.) Mutta kaikille irtohupuille ei löytynyt takkia.

Fillarikypärät ja lippikset vein suosiolla vinttiin odottamaan kesää. Muuta suurta raivattavaa täältä ei löytynyt. Kun vaihdoin kaikille isommat ja käytännöllisemmät korit, niin jo tuli hieman siistimpää.

Avohyllystä haluan jossain vaiheessa eroon, mutta sitä ennen on ratkaistava muutama säilytysongelma.

Missä on avaimet, kännykkä, lompakko ja passi?

2010-03-03T22:16:00.002+02:00

Tämä kaappi kätkee sisäänsä kaiken oleellisen ja hyvin paljon epäoleellista. Olen menettänyt monta kertaa hermoni puoliksi tämän kaapin sisään sukeltaneena.

Missä avaimet, puhelin, kulkukortti, bussilippu, varatumput, lukkosula, kannukset, missä se ja se?!? Kaapin sisältö on kömytty ylösalaisin hyvin usein tilanteessa, jossa ollaan jo oikeastaan myöhässä ja pitäisi löytää fillariin lukko ja siihen sopiva avain. Tähän huusholliin on ostettu ainakin 9 fillarin fillarin lukkoa (!) viimeisen kolmen vuoden aikana. Yritin ratkaista ongelman myös ostamalla kiinteät lukot poikien pyöriin. Noh, ne lukot katosivat ennen kuin niitä ehdittiin fillareihin pultata.

Kuvat selventävät miksi kaapista on ajoittain, erityisesti aamukiireessä, hieman hankalaa löytää etsimäänsä.

Raivaus aloitettiin kaapin tyhjentämisellä, jossa selvisi, että kaappi oli niellyt mm.

-18 (!) lippistä. (mihin 3 miestä tarvitsee 18:aa lippalakkia?)

- 12 avainkaulanauhaa (mihin 4 ihmistä tarvitsee 12:a avainkaulanauhaa?)

- maalipensseleitä, erikeeperiä, mittanauhoja ja timpurin kynä. (Edellisestä pintaremontistamme on 3 vuotta aikaa...)

- pojan passikuvat, joita poliisilaitos ei hyväksynyt passiin

- hellehattu (ilmeisen tarpeellista säilyttää käden ulottuvilla eteisessä tällaisena paukkupakkastalvena....)

- jojo, pikkuauto, kyniä, kokoelma fillarikypäröiden pehmusteita, yksinäinen sauvakävelysauvan kumitutti, aiemmin mainittujen kadonneiden fillarin lukkojen kiinnityspiuhat, 2 puutarhasakset, hiuspinnejä, -donitseja ja -lenkkejä, teollisuusimurin suulakkeita (itse imuri on ollut mökillä viimeiset 2 vuotta), pyörän pumppu, tulitukkuja, kuulosuojaimet yms. erittäin tärkeää ja oleellista.

Jäljelle jäi lääkevarasto, kenkien hoitovälineet, koiran harja, lenkki- ja fillarikamoja kuten juomapullovyö, yksi tallessa oleva fillarin lukko, heijastimia, fillari- ja otsalamppuja yms. ja alahyllyiltä löytyi paikka muutamille isoille kengille.

Ja kunkin asukkaan päivittäisille elintärkeille pikkuasioille (kännykkä, avaimet, lompakko) on varattu ihan omat lokerot toisaalla. Meillä on ollut näiden suhteen jo muutama rauhallinen arkiaamu. This is heaven :)

Seikkailu eteisrojun syövereissä jatkuu avohyllyn (jonka heivaamista Kiireinen kotijumalatar ehdotti erään aiemman postauksen kommenttiosiossa, mutta josta en ihan vielä tässä vaiheessa pääse eroon), kenkäkaapin ja naulakkokaapin parissa.

Mahtaakohan kaikelle eteisessä tarvittavalle löytyä sijoituspaikka?

Kun taloon tuli Dyson

2010-03-01T07:35:00.000+02:00

Meidän taloon tuli puoli vuotta sitten Dyson. Ihanan tehokas ja motivoiva vehje. Siinä ei ole pölypussia.Hiekat, pölyt ja irtolegot kerääntyvät läpinäkyvään kupuun. Se antaa jotenkin kummasti konkretiaa imurointiin.

Vaan se on kovin iso.

Ei mahdu enää siivouskaappiin. Kaappi on ollut uuden työjuhdan jälkeen melkolailla tyhjäkäynnillä ja vienyt siis arvokasta tilaa eteisessä.

Uusi siisti ja järjestelmällinen elämä vaatii fiksua tilan käyttöä - erityisesti eteisessä, joka on niin altis kaaokselle.

Onneksi olin säästänyt kaappien mukana tulleet hyllyt, eikä tarvittu sirkkeliä.

Vielä on hyllyillä kovin väljää. Jahka projekti etenee eteisessä, asia todennäköisesi muuttuu.

Mutta missä sille imurille olis hyvä paikka? Vaikka motivoiva onkin, niin ei se mikään kaunis sisustustelementti ole. Näyttää lähinnä joltain Star trek -vehkeeltä.

Eräs eteinen ja tyypillinen iltapäivä

2010-02-26T08:57:00.003+02:00

Eteinen vaatii pikaisia toimenpiteitä: pinnallista siivoamista, syvällistä raivaamista kaapeissa ja muutaman uuden järjestelyratkaisun helpottamaan siisteyden ylläpitämistä.

Tällainen on melko usein eteisemme karu totuus:

Olen jo tiedostanut että täällä asuvat eivät ole sisäistäneet kultaista ohjetta asioiden heti paikalleen laittamisesta.

Meillä on myös positiivinen ongelma - lattiapinta-alaa on mukavasti. Mutta se kääntyy meillä itseään vastaan. Eteisen läpi pääsee kulkemaan ilman kohtuuttomia ponnisteluja, vaikka arkikäytössä olevat kengät ja muutama lelu lattialla lojuisikin.

Oikeita ratkaistavia ongelmia:

1) eteisen väliaikaisratkaisu, avokirjahylly, on jähmettynyt paikalleen ikuisesti. Ja se on ruma. -> Jotain tarvii tehdä.

2) kaappitilaa on, mutta suurin osa siitä on "romukäytössä". Eteisen kaappiin on niin helppo tyhjentää taskuissa ja laukuissa pyörivät epämääräiset asiat, joille ei ole omaa paikkaa. -> kaipaa erittäin rankalla kädellä tehtyä romunraivausta.

3) Eräs yksittäinen ongelma: märät, lantaiset ja puruiset ratsastuskengät. (sama pätee lumisiin ja märkiin talvikenkiin) Mitä niille tehdään? Näillä keleillä en haluaisi jättää niitä kuivumaan ulos. Siellä ne peittyisivät lumeen ja halkeaisivat pakkasessa. Märkinä ja haisevina en niitä kuitenkaan kaappiinkaan halua laittaa. -> MITEN minä tämän ratkaisen???? oih ja voih...

4) täydet kaapit aiheuttavat kausiongelmia. Esim. rappusilla olevissa muovikoreissa on suksivoiteita. (haloo kukaa tarvii niitä kokonaista korillista? Varsinkaan kun 3/4 perheestä ei käytä voideltavia suksia). Korit eivät mahdu kaappeihin, joten ne on kätevästi käsillä tuossa silmien alla koko talven. -> palaa kohdan 2 ratkaisuun.

Aloitetaan kuitenkin pinnallisella siivouksella.

Sillä välin otan ilolla vastaan kaikki kehittävät korjausehdotukset.

Tähän asti piece of cake

2010-02-25T17:49:00.001+02:00

Tähän asti raivaamisprojektini on ollut helppoa keittiössä puuhaamista. Keittiön tasoille pesiytyy yleensä melko helppoa siivottavaa: paperiroinaa, lasten leluja, ruokatarvikkeita, kynttilöitä, kyniä ja sen sellaista jolle YLEENSÄ on olemassa joku oikea paikka. Ja jos ei löydy, niin sitten sen voi sujauttaa keittiön tason ylimpään (roju)laatikkoon.

Nyt arvon mikä on seuraava kohteeni.

Onko se eteinen, joka iskee silmille ensimmäisenä kun tulemme kotiin. (Ja kaikkien lastemme kavereiden vanhempien silmille. Niiden jotka ovat todella mukavia, mutta siivousfriikkejä.) Olen jo siedättänyt itseni arvioiville ja paheksuville katseille ja oppinut hymyilemään, aivan kuin en huomaisi siivottomuutta kauhistelevia ilmeitä. Toisille olen jo tunnustanut, että KYLLÄ tämä on meidän normaalia elämää.

Vai olisiko seuravaksi vuorossa katastrofihuoneemme, jota myös rojuhuoneeksi kutsutaan. Joskus aiemmin tätä tilaa kutsuttiin vierashuoneeksi tai lasten leikkihuoneeksi... mutta siitä on jo aikaa.

Keittiön viimeinen taso

2010-02-24T08:40:00.000+02:00

Viimeinenkin taso keittiössä on nyt käyty riuskasti läpi.
ENNEN:

Täältä löytyi kaikennäköistä mukavaa, kuten:

- joulukuusen koristeita (haloo, nyt on melkein maaliskuu)
- rikkinäinen lämpömittari
- seitsemän maksamatonta laskua (osa jo erääntyneitä)
- tiliotteita, eläkevakuutuksen vuosikooste, vakuutuspapereita, pari Hesaria ja Vihreä lanka, kolme mielenkiintoista lehtileikettä
- kovaksi kuivunut lime
- yritys kasvattaa kaupan basilikaa sentintyngästä uudestaan

Maustekorista löytyi sekalaisten vihannesten, hedelmien ja irtokanelin lisäksi hiirenloukku! Kukahan sitä on keittiössä tarvinnut?

Keräsin laturit, piuhat, kännykät ym. madot yhteen koriin. Vielä siellä on muutama sellainen johto jotka ei tosiaan kuulu tänne, mutta ei kannata pyrkiä täydellisyyteen.

Pusseissa olevat mausteet on nyt AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ (hui!) kukkapurkeissa. Lasiset maustepurkit ovat omassa laatikossaan. Nyt en vielä keskity pintaa syvemmälle.

Innostuin tänä iltana kokkaamaan muun perheen katsellessa Olympialaisia.
Tuli muuten aivan sairaan hyvää fasaania punaviinikastikkeessa.

Olo oli kuin TV-kokilla kun ympäristö oli niin siisti.
JÄLKEEN:

Lepoa silmille

2010-02-22T14:58:00.000+02:00

Keittiön tasoille tuntuu helposti sedimentoituvan kaikennäköistä sälää.
Eilen kävin tämän tason kimppuun.

Keräsin lasten lelut pois, vein joulukukan sipulin kellariin odottamaan ensi joulun hyötämistä (vai mikä se sana on , kun herätellään jouluiset sipulikukat uudestaan eloon loka-marraskuussa?) ja kävin läpi paperikasan. Suurin osa papereista meni suoraan paperinkeräykseen ja osa arkistoivaksi... Kyllähän niitä oli kannattanut säilyttää tuossa silmien alla :-)

Projektini on rojunraivausprojekti. Tässä vaiheessa pitäisi keskittyä olennaiseen ja unohtaa nysväävä siivoaminen. Siitä huolimatta en malttanut olla pyyhkimättä pölyjä kukkaraasusta ja jynsssäämästä kahvinkeitintä. Olen melkolailla suurpiirteinen tyyppi, ja tämäntyyppisessä nyhertämisessä tunsin itseni vähän kajahtaneeksi :-)

Kyllä sitä sopii välistä vähän kajahtanut olla, jos sen jälkeen saa aikaiseksi jotain sellaista, jossa silmä lepää:

Valmistautuminen suureen raivausoperaatioon

2010-02-20T17:26:00.000+02:00

Olen valmistautunut suureen raivausoperaatioon, joka saattaa kestää vuosia.

Epäjärjestelmällisyyteni on saavuttanut 40 vuoden aikana melkomoiset mittasuhteet. En siis odota selvittäväni tilannetta kuukaudessa tai kahdessa. En myöskään aio tappaa innostustani haukkaamalla liian suurta kakkupalaa kerralla. Noudatan gurujen ohjetta, ja käyn yksitellen yhden nurkan, laatikon tai hyllyn kimppuun - vain 15 minuutiksi kerrallaan.

Valitsen kohteen ja roudaan viereen raivauskaluston:

'

kolme koria, pahvilaatikko, yksi paperikassi ja roskapussi.
Pahvilaatikkoon sujahtaa kiertoon/kirppikselle menevät ja Koreihin lajittelen 1) yläkertaan menevät 2) alakertaan kuuluvat sekä miehen aarteet 3) verstaaseen. Paperit keräyskassiin ja roskat roskapussiin.

Kauniilla koreilla järjestystä?

2010-02-17T18:31:00.000+02:00

Auttaisivatko kauniit säilytysastiat, korit ja rasiat järjestyksen pitämisessä? (Tai sen aikaansaamisessa?)

Näin olen uskonut ja tullut monen monituista kertaa ostosreissulta pyörän tarakka tai auton perä koreja pullollaan. Aina silloin tällöin muutama kori on päätynyt suoraan käyttöön.

No jaa, ei ehkä ihan loppuunmietitty ratkaisu tämäkään :-)

Useimmiten korit tms. päätyvät ensin perheen viralliseen roinahuoneeseen odottamaan tarkemmin harkittua sijoituspaikkaa ja järjestelyinspistä .

Lopullista sijoituspaikkaa ei ihan heti (lue: kolmen kuukauden sisään) löytynyt kaikille näille koreille, jolloin perheen nelijalkainen teinipoika totesi, että nyt ovat sotkuholistin korit pölyttyneet liian kauan huoneen nurkassa. Niille oli selvästikin teinin mielestä paljon parempaakin käyttöä.

Tämä järjestelyasia vaatii selvästikin hieman parempaa perehtymistä ja jämäkämpää otetta sotkuholistilta.

Projekti alkaa pienin vauva-askelin

2010-02-15T22:20:00.001+02:00

Päämääräni: oppia järjestyksen ihmiseksi ja nauttimaan siivoamisesta kuulostaa hengästyttävältä. Siksi aionkin pyrkiä muutokseen pienin vauva-askelin. Inspiraatiota ja kannustusta haen ensihätään virtuaalikonsultiltani Fly Ladyltä ja hänen 31 päivän aloituskurssiltaan:

http://flylady.net/pages/begin_babysteps.asp

Ensimmäiseksi luon siis katseeni keittiön tiskipöytään. Näky on normaali arkinäky. Aamulla tuli kiire lähtö, iltapäivällä heitettiin välipalat nassuun ja lähdettiin harrastamaan. Kaupan kautta kotiin, pikaisesti eilisen ruuan lämmitys ja snapshot tiskipöydästä ennen saunaan menoa.
Tältä meillä näyttää melko usein:

Otin härkää sarvista ja käärin hihat. Sain jopa loppiaisesta asti (!) tiskipöydän nurkassa lojuneen kukkamaljakon paikalleen ja mehupullot kellariin.

Nyt näyttää paremmalta. Fly Ladyn mukaan tiskiallas on psykologisesti tärkeä kohde pitää siivona, keskeisen asemassa vuoksi. Sehän on myös about ensimmäinen asia, jonka kohtaan aamulla.

Rutiinit oppii Fly Ladyn mukaan 28 päivässä. Tämä harjoitus pitäisi tehdä neljän viikon ajan JOKA ILTA. Ja sen jälkeen se kuulemma hoituisi jo huomaamattani. Voiko sotkuholistilta sujua minkään sortin siivoaminen huomaamatta? Hmmm...

Ainakin juuri nyt olen tyytyväinen näkemääni:

Projektina raivaaminen ja siitä bloggaaminen

2010-02-14T15:13:00.000+02:00

Voiko itsensä opettaa siistiksi ja järjestelmälliseksi? Vai onko kaoottinen elämäntyyli määritelty jo geeneissä?

Parikymppisenä hoin mantraa ”Ruuanlaitto ja siivoaminen ovat puuhista turhimpia”. Kuitenkin kotiäitivuosieni aikana ruokien suunnittelusta ja valmistelusta kehkeytyi minulle, jos ei suoranainen intohimo, niin ainakin mukava harrastus.

Vihaan siivoamista. Puuhaan kuluu aivan liian pitkä aika suhteessa siihen aikaan, jossa työnjälki ehditään tuhota. Siivoamalla ei saa mitään pysyvää tai merkittävää aikaiseksi. Se ei motivoi minua.

Rakastan rohkeita ja yksinkertaisia sisustuksia, valoa ja tilaa. Inhoan liikaa tavaraa. Siksi onkin hieman ristiriitaista, että mottooni on edelleen jäänyt väittämä ”Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi siivoamiseen”.

Mutta nyt tulee muutos. Tartun härkää sarvista, yksi nurkka kerrallaan, toinen laatikko vuorollaan, pala palalta järjestän taloni uuteen uskoon. Viikossa tai kuukaudessa en luule selviäväni. Olen 40 vuotta siedättänyt itseäni kaaokseen. Jospa neljässä vuodessa oppisin pitämään järjestyksestä, siisteydestä ja siivoamisesta.

Ensin täytyy kuitenkin oppia bloggaamaan. Sillä tämä julkipäiväkirja motivoikoon minut hommiin.