Hyvä ystäväni oli suositellut minua

Juuri äsken joku ylipirteä nuori neito soitti minulle.


Hän oli kuulemma tavannut "hyvän ystäväni", joka oli antanut puhelinnumeroni neidolle.

Neito oli käynyt esittelemässä "ystävälleni" täydellistä kodin järjestyssysteemiä ja syväpuhdistuslaitetta. Nyt hän haluaisi tulla meillekin esittelemään käänteen tekevää apuvälinettään.

Olen hämmentynyt. Ystävä sana on kärsinyt inflaation. Minulla on paljon tuttuja ja kavereita, mutta vain muutamia ystäviä. Minun ystäväni tietävät, että minä en ole kodinhengetär, enkä varsinkaan arvosta joka nurkkaa nuolevia puhdistusvälineitä!

Hei oikeesti! Kuvitteleeko "ystäväni", että meille mahtuis edes demoamaan mitään höyrypuhdistusjärjestelmiä? Eteisestä pääsee juuri ja juuri yläkertaan, jos oikein varovasti jalkansa asettelee.

 

Antaisko jo kesän tulla eteiseen(kin)?

Rakastan talvea! Itkin, kun viimeiset lumet lähtivät "jo" huhtikuun puolessa välissä.

Lumikelit ovat hyvin armollisia siivottomalle lapsi- ja koira-perheelle. Jokainen luminen pakkasaamu kevättalvella oli minulle suuren kiitoksen aihe - vielä yksi aamu ilman eteisessä pyörivää kuraa!

Talvessa on vain yksi ikävä sivupiirre: eteisemme hukkuu harrastejalkineisiin!

Minkäköhän kokoinen eteinen tarvittaisiin, että sinne mahtuis mukavasti:

3 x luisteluhiihtomonot, 4 x perinteisen monot, 3 x laskettelumonot, 3 x lautailumonot, 1 x kaunoluistimet, 3 x hokkarit, 2 x crossikengät, 1 x ratsastuskengät ja chapsit?

Koot  33, 40, 41 ja 45 vievät tuhottomasti tilaa! Ja kengänkoot senkuin kasvavat seuraavat 10 vuotta.

Meidän eteinen ei riitä. Siksi roudasin vierashuoneeseen IKEAn varastohyllyn talviharrastejalkineiden säilytystä varten.

Jos oikein varovasti ottais kahdesta päästä kiinni, saiskohan tän komuutin siirrettyä tällaisenään vinttiin?

ps.
Ja sitten olis vielä noin joka lajin turvavälineet, jotka vievät melkein yhtä paljon tilaa. Kypärät ratsastukseen, rinteeseen, fillarointiin, motocrossiin ja korttelilätkään. Sitten pitäis vielä jonnekin mahtua rintapanssarit, rannesuojat, polvisuojat, kaulasuojat...

Onneksi meidän perheessä ei ole lätkämaalivahtia!

Facebook on kierrättäjän kaveri

Saan säännöllisesti kuulla halventavia kommentteja feisbuukkailustani. Mitkään hyödyt, edut ja faktat eivät näitä ihan vaan periaatteen vuoksi FB:tä karttavia naljailijoitani vakuuta.

Mutta Facebookhan tarjoaa viihteen lisäksi myös kätevän raivaustyökalun! Tavarankierrätyksessä FB on toiminut nopeasti ja paljon vaivattomammin kuin Huuto.net tai Netcycler.fi

Kaksi lastensängyn aluslaatikkoa oli jäänyt nurkkiin pyörimään. Sängyt oli kierrätetty jo aika päivää sitten kavereille, mutta jostain syystä aluslaatikot olivat jääneet varastoon. Voi räkä, alkoi näyttää siltä, että laatikot piti viedä kaatikselle. Kunnes äkkäsin FB:n! Statuspäivitys feceen ja 10 minuutin päästä kummallekin laatikolle oli ottaja. Toinen meni karttalaatikoksi ja toinen pieneen makuuhuoneeseen ylimääräiseksi säilytystilaksi.

Tänä keväänä vanhat akkarit löysivät uudet kodit minkäs muun kuin FB:n kautta. Vanhimmat menivät entiselle työkaverille, mapitetut lehdet yläasteen/lukion luokkakaverille ja loput kälyn siskolle alakoulun oppilaiden lukemaanoppimisen motivaattoriksi.

Kyllä oli FB:stä taas suuri ilo Sotkuholistille ja Sotkuholistin kavereille. Kivaa, että lehtien elinikä jatkui, eikä tarvinnut viskata paperinkeräykseen.

Facebook on niin kiva leikkikalu, että avasin  oman seinän. Tervetuloa vierailulle!

Sotkuholistin tuntee kampauksesta

Aiemmin suivaannutin joitakin lukijoitani siistien ihmisten kampaukseen ja ulkonäköön liittyvällä postauksella.

Ja toden totta syystäkin. Tekstiin oli jäänyt nolo copy paste virhe, josta sai kummallisen mielikuvan ajatuksistani. Tein pikakorjauksen tekstiin. Kampauskommentti jäi paikalleen.

Katselin sitten sillä silmällä meidän perheen kanpauksia ja siltä istumalta nuorin pikkuherra pakotettiin lähes väkivalloin (pakkopaitamaisella kiinnipitämisellä) kuontalon kevyeen siistimiseen.

Musta tuntuu, että elämänsä hallitsevat siistit ihmiset eivät löydä itseään tilanteesta, jossa oman (poika)lapsen pää olisi päässyt tällaiseen kuntoon.

Kodinkoneet puhdistuvat ja hoituvat ilman myrkkyjä

Höyrysilitysrautani irtisanoi yhteistyösopimuksen ja sylki vuosien varrella pillistöihinsä keräämänsä skeidat ihanalle uudelle vitivalkoiselle paidalleni. Aaargh, se sonta ei lähtenyt edes pesussa.

Veikon Koneen myyjä kertoi, että vältän ikävät yllätykset, jos käytän silitysraudassa akkuvettä tai keitettyä vettä. Näitä vesiä käytettäessä ei tarvitse tehdä erikseen mitään kalkinpoisto-operaatioita.

Jutusteltiin myyjän kanssa sitten muidenkin kodinkoneiden huollosta. Minä luulin olleeni kätevä ekotyyppi, kun olen puhdistanut pyykkärini ja tiskarini sitruunahapolla. Sitä ei kannata tehdä. Haperruttaa nimittäin tiivisteet.

Ekoiluintoisena (ja kärsimättömänä) olen myös siirtynyt tiskikoneessa 45 asteiseen pesuohjelmaan. Sillä saa astiat ulos koneesta 38-44 minuutissa, kun pesu perusohjelmalla kestää 160 minuuttia.

Kodinkonemyyjän mielestä pikaohjelma on OK, kunhan käyttää puolet vähemmän pesuainetta. Jos ei tätä tee, saostuvat pesuainejäämät koneeseen ja heikentävät pesutulosta (se on kyllä huomattu!). Puolitin siis pesupalat kahtia ja jatkossa ostan jauhetta.

Pyykkärille ja tiskarille riittää jatkossa puhdistukseksi pesu tyhjänä ja ilman pesuaineita koneen kuumimmalla ja pisimmällä ohjelmalla. Kotikalenterini muistuttaa minua nyt 3 kk välein tyhjästä pesusta. Onpa yksinkertaista. Tämä saattaa onnistua minultakin.

Ammattijärjestäjät raivaavat tiensä suomalaisten kaaoksen valtaamiin koteihin

Ammattiraivauksen Suomeen rantauttanut Anne te Valde-Luoma ja Suomen uraauurtava ammattiraivari Maria Laitinen kouluttivat Suomeen 13 uutta raivaria, ammattijärjestäjää, organisoijaa.

Seuraan mielenkiinnolla ja peukut pystyssä miten naiset saavat hommat sujumaan ja levittämään tietoisuutta ammatistaan ja tarjoamastaan palvelusta.


Maria kuvaa kaikki ryhmäläisiä iloisiksi ja reippaiksi tyypeiksi. Ihanaa! Tämä kumoaa minun oman stereotyyppisen käsitykseni siivousfriikeistä.

Kun katson ammattiraivarikurssin kurssikuvaa, en voi kuitenkaan olla huomaamatta tiettyä yhtäläisyyttä, joka tukee yleiskäsitystäni tip-top-siisteyttä arvostavista ihmisistä.

Katsokaan hiustyyliä. Ei, täällä ei ole stereotypiani mukaisia piukkoja tiukkapiponutturoita. Mutta kaikilla on 2000-luvun päivitetty versio siitä: siisti, topakka, aina kuosissa oleva lyhyt kampaus.

Ei yhtään boheemia, hulmuavaa, hipahtavaa, vallatonta tai mitenkään erikoislaatuista pehkoa.

Voiko kampaus paljastaa ihmisen järjestelmällisyyden ja siivousfriikkiyden asteen?

Viikkausterapia auttaa konkretiankaipuuseen

Nyt tökkii. Ihanassa uudessa työssäni tökkii. Sata asiaa on suunnitelmissa ja työstettävänä, vaan mikään ei etene go/no go -päätökseen saati implementointivaiheeseen.

Minä olen konkreettinen ihminen. Nautin ja saan kicksini käsinkosketeltavista ja näkyvistä tuloksista. Painosta tulleesta esitteestä. Videouutisesta. Lähetetystä tiedotteesta. Uudesta ja tuoreesta webbisivusta. Lähettämistä vaille valmiista  newsletteristä.

Tällä hetkellä konkretiannälkääni ruokkisi jopa vain paperinpala, joryssä hyväksytty toimintasuunnitelma, jonka toteuttamiseen saisin luvan, realistisen budjetin ja vapaat kädet toteuttaa.



Tilanne kuristi rintalastaani, kunnes oivalsin, että vihaamani kotityö on juuri nyt oikea lääke ahdistukseeni.

Pyykkivuoren setviminen on hyvin konkreettista.

Kolme kuukautta meillä on kaivettu vaatteet päälle sekalaisista puhtaanpyykinkoreista.  Ei enää.

Viikkasin apinanraivolla kaikki kauniisiin pinoihin. Siinä meni 1,5 tuntia.

Hyvä ja halpa 90 minuutin terapiaistunto.