Sairaalloista siivoamista

Olin kymmenen päivää perheen kanssa matkoilla. Loma, loma, loma, ihana loma!

Ei tarvinnut siivota, ei laittaa ruokaa, ei pyykätä, ei tiskata, ei silittää, ei harmitella koirankarvoja juuri pestyllä lattialla,ei stressata rojukasoja. Ei siis mitään ikävää. Ainoastaan nauttimista kuumasta ja kosteasta subtrooppisesta ilmastosta (,jossa kaiken muun ihanuuden lisäksi ohuet, tylsät hiukseni muuttuvat mukavan huolettomiksi ja melkein kihariksi).


Ennen lomaa asuntomme lattiat imuroitiin ja pestiin. Palasimme kotiin koiran kanssa launtaina n. kello 17.30.  Jo sunnuntaiaamuna kymmeneltä olohuoneen ja eteisen lattiat huusivat imurointia. Ne olivat tukehtua koirankarvoihin ja hiekanmuruihin.

Siis pitääkö täällä imuroida ja pestä lattiat joka päivä??? Sairasta!


Jo pelkkä ylläpitosiivous on saada minut hulluksi. Ja minä kun haluaisin käyttää mieluummin aikani nurkkien tyhjentämiseen energiaa syövästä roinasta. Pääsääntöisesti haluaisin kuitenkin elää ja hoitaa tämän rojunraivauksen vain pikkuaskelin elämän ohessa.  (Sisäisen sanakirjani mukaan kotityöt eivät sisälly sanaan elämä.)

Luin ennen lomalle lähtöä motivoivaa rojunraivauskirjallisuutta. Yhden kirjan (en muista minkä) introssa kerrottiin henkilöstä, joka oli ottanut yhteyttä kirjailijaan saadaksen vinkkejä siihen, kuinka selvitä kotitöistä vähemmällä vaivalla. Tämä onneton oli käyttänyt (~tuhlannut elämäänsä) kotitöihin 6-8 tuntia päivässä! Minusta tuo kuulostaa sairaalta.

Kälyni sanoin:

Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi siivoamiseen!



Ja nyt takaisin ruotuun. Hoen mantraa: baby steps, baby steps. Vain 15 minuuttia päivässä - joka päivä. Kyllä se siitä.