Tehdessäni varovaista tuttavuutta uuden siivoavan minäni kanssa, olen ilokseni huomannut, että ei nämä kotihommat nyt niin kauhean rasittavia olekaan. Pikasiistimiseen ei sittenkään mene koko iltaa, siihen riittää 10 minuuttia. Tämä on fakta. Kellotin asian eilen.
Aamulla töihin lähtiessä keittiön kunto sai arvosanan 8+, eli kohtuullisen hyvä.
Lähtöni jälkeen keittiössä oli huseerannut yksi kotona poteva 10-vuotias ja osan päivää kotoa käsin töitä tekevä aikuinen. Alkuiltapäivästä seuraan oli liittynyt ekaluokkalainen läksykirjoineen, mikä antoi loppusilauksen seuraavaksi esiteltäviin keittiötunnelmiin.
Ensireaktio oli sapetus.
Päätin kuitenkin antaa tämän olla pilaamatta päivääni. Ajanotto päälle, hihat ylös ja hommiin.
Kymmenen minuuttia ja pinnallinen ylläpitosiivous oli tehty. Asiaa nopeutti se, että olin jo aamulla tyhjentänyt tiskikoneen.
Kymmenen minuttia, ei yhtään vähempää eikä yhtään enempää.
Kyllä sen verran voi elämästään kotitöille uhrata, vaikka joka päivä.
Tosiaankin kymmenessä minuutissa saa jo PALJON aikaiseksi. Itse olen välillä tuumaillut, että vartti päivässä siivoilua säästäisi hermoja viikkosiivoukselta...
VastaaPoistaEkaa kertaa blogissasi ja luin sen kerrallaan läpi. Todella innostava ja motivoiva, lähden tästä heti siivoamaan ja laittamaan tavarat järjestykseen! :)
VastaaPoistaSe on totta, että elämä olisi paljon helpompaa, jos sen 10 min. päivässä uhraisi keittiön siivoamiselle eikä sitten hermoilisi kauheaa kaaosta viikon päästä. :D
Ella Epäjärjestys
Sini: Mulle on ollut tosi iloinen yllätys tajuta, että ei nää hommat niin kauaa viekään. Olen tähän asti inhonnut näitä puuhia ja siksi ne ovat tuntuneet vuoren korkuisilta
VastaaPoistaElla Epäjärjestys: Kiva kuulla, että blogini kiinnosti ja innosti. Minua lohduttaa aina kun kuulen, että en ole ainoa sotkun kanssa kamppaileva.
Todella toivoa antava postaus! Ja niin totta...
VastaaPoistaPs. Onko tuo koirasöpöliini tuossa saksanseisoja?
Ylva: koirasöpöliini on 2-vuotias lyhytkarvainen saksanseisoja :-) Ihana rotu. Ja ah niin energinen. Välillä rasittavuuteen asti...
VastaaPoistaTotta turiset, hetkessä saa ihmeitä aikaan! Myös sen viikkosiivouksen saa tehtyä yllättävän nopeasti jos ei jää haaveilemaan (eikä lukemaan lattialta löytyneitä lehtiä eikä järjestelemään voidepurkkeja värijärjestykseen, eikä paria muutakaan "äärimmäisen olennaista" asiaa..) :) Minä kellotin viime viikolla kaksion imurointi+pölynpyyhintä+luuttuaminen+vessan ja kylppärin pesulle aikaa tasan 55min, ja kävipä muuten kuntoilusta samalla! Mukavaa ja siistiä viikonloppua!
VastaaPoistaJep, hauskaa, että joku muukin vihaa siivoamista. Juuri se, että kohta on taas kahta pahempi sotku...ja juuri viikko sitten siivottu, yök.
VastaaPoistaOk. Vanhemmillani oli aikoinaan karkeakarvainen saksanseisoja ja kaikesta aktiviteetista huolimatta aikas hösö ja energinen tapaus. Mutta nii-in ihana... :) Jostain syystä siis tuo kyseinen rotu (karvan pituuteen tai karkeuteen puuttumatta) iskee silmään... ;)
VastaaPoistaVoi kun saisikin aina tartuttua itseään niskasta kiinni ja puurtaisi siellä keittiössä (tai eteisessä... tuulikaapissa... olohuoneessa...) aina vaikka sen ajan kun lapset järjestelevät tavaroitaan omissa huoneissaan! Miten helposti sitä vaan tulee lysähdettyä lukemaan lehteä tai tekemään jotain muuta rentouttavaa!
VastaaPoistaMeille ostettiin uusi ruokapöytä pääsiäisen tienoilla, ja sitä on ollut mukamas jotenkin helpompi pyyhkiä ja järjestellä monta kertaa päivässä! :-)
MariaW: tuo fokuksen katoaminen on juuri helmasyntini. Aloitan yhden jutun, mutta samantein hairahdun sivupoluille. Ja yhtäkkiä käsissä onkin 10 keskeneräistä hommaa, eikä mikään niistä valmistu. Pitäis useammin laittaa sykemittari päälle siivotessa. Ehkä sekin motivoisi.
VastaaPoistaYlva: kyllä minäkin olen tälle rodulle sydämeni menettänyt.
Epätoivon kyynel: yritän päästä siivousinhostani eroon sillä, että alan sinnikkäästi siivoamaan. Siksi aloitin tämän bloginkin. (Toistaiseksi ei suurta edistystä, mutta olenkin antanut projektilleni aikaa neljä vuotta.) Tällä "ala-tekemään-sitä-mitä-vihaat-ja-huooaat-alkavasi-tykkäämään siitä -metodilla" pääsin aikoinani ruuanlaittoyökötyksestäni. Ja kas, nykyään kokkaus onkin yksi lempipuuhistani:-)
Kissaemo: kyllä uudistus useasti piristää kummasti :-) Pelkkä siivousvälineiden uusiminen motivoi hetkeksi. Aina kun meille on tullut uusi imuri (2x) olemme innostuneet ihan hurjasti imuroinnista.
Voi eksyin tähän blogiin ensimmäisen, mutta en viimeisen kerran :) Tarvetta aihepiirille on! Kamaa kertynyt hirmuisesti erityisesti sen jälkeen kun olen perinyt isovanhempien krääsää, vanhemmat muuttivat pieneen asuntoon.. olen askartelija, haahuilija, multitasking persoona, helposti uusista asioista innostuva ja kädentaitoinenkin, eli projektejakin pukkaa vielä löytymään komeroiden uuvenista :(
VastaaPoistaKokonaisvaltaista elämänmuutosta tässä hakemassa minäkin. (kolme pahvilaatikkoa täytin juuri otsikolla "kirpputori") jne, rojusta pitää vaan päästä eroon ja löytää huonekaluista lähtien uusia ratkaisuja... toista vuotta jo tällä ajatuksella liikenteessä, hidasta on mutta pienin askelin..
Piti myös ihastella tuota saksanseisojaa! Rakastan rotua, oli meilläkin lapsuudenkodissani heikäläisiä :)
Tervetuloa Annanen! Meillä taitaa olla sama "ongelma" :-) Kun me muutimme lapsuudenkotiini, äiti oli jo kuollut ja isä muuttanut palvelutaloon. Taloon oli kertynyt 50 vuodessa todella paljon tavaraa, ja heti äidin kuoleman jälkeen siitä oli vaikea luopua. Nyt 10 vuoden jälkeen painiskelen pääsääntöisesti enää omien rojujeni kanssa.
VastaaPoistaTämä saksanseisoja on meidän ensimmäinen. Aivan ihana lapsiperheen liikuttaja.
Palailen raivausprojektiini ja blogiini lomien loputtua. Toivottavasti silloin jo täynnä uutta siivousenergiaa.
Lapset osaavat itsekin korjata omat sotkunsa, se on jopa suositeltavaa. ;)
VastaaPoista(aikuisesta miehestä nyt puhumattakaan...)
Olet kyllä oikeassa että tällainen ylläpitosiivous ei kyllä vie paria minuuttia kauempaa..Mutta uusi sekasorto syntyy sitäkin nopeammin.
VastaaPoista