lauantai 19. maaliskuuta 2011

Tunnustus - miksi blogini on juuri tällainen?

Kyllä oli mukava palata blogimaailmaan ja huomata, että tännehän on tullut tunnustuksia hiljaiselostani huolimatta.

Viimeisimpänä JOnnan The Gorgeous Blogger - tunnustus.

 
Tunnustukseen kuuluu, että saan vastata muutamaan peruskysymykseen oman blogini luonteesta. Tämä sattuikin sopivasti.Olen nimittäin pohtinut blogin sulkemista ja nyt on siis hyvä aika tehdä kevyt analyysi. 

Milloin aloitit blogisi?
Julkaisin ekan postauksen 14.2.2010. Samalla hämmästelin kuinka yksinkertaista blogin perustaminen oli

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? 

Kirjoitan sotkuisuudestani ja pitkästä matkastani kohti siistimpää ja järjestelmällisempää elämää.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Porkkana ja motivaatio.
Ennen vihasin siivoamisen lisäksi myös ruuanlaittoa. Kotiäitivuosina ruokaa oli kuitenkin valmistettava joka päivä. Pahimmillaan kahdesti päivässä. Siinä sitten naama nyrpeänä pari vuotta kokattuani huomasin, että touhuhan on mukavaa. Suorastaan ihanaa, rakastettavaa ja koukuttavaa.
Ajattelin naivisti, että siivoamiselle ja järjestyksenpidollekin voisi käydä samoin. Alkaisin vaan siivoaamaan joka päivä, ja sitten kuin hupsista vaan, huomaisinkin rakastavani siivoamista. Noh, ei se ihan näin käynyt. Ruoka ja siisteys eivät ole vertailukelpoisia käsitteitä. Ruokaa on pakko tehdä, jos meinaa pitää perheensä hengissä. Sotkuisuus ei vielä ole meillä hengenvaaraa aiheuttanut.
Blogini on kuitenkin jonkinlainen keppini ja porkkanani ryhtyä siivoamaan. Aina silloin tällöin on pakko joku nurkka siivota, ettei tämä touhu kokonaan kuihtuisi ja viimeisimmätkin lukijat häipyisi paremmille metsästysmaille. Porkkana tulee taas siitä, että tänne dokumentoituu osa siitä mitä olen saanut aikaiseksi. Motivoivaa.

Mikä  tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin? 
Rehellisyys, arkirealismi, itseironia. Blogimaailma on niin suureksi osaksi samppanjaa ja vaahtokarkkeja, pintaa, luksusta ja makeeta elämää. Minulla ei ole tarjolla mitään näistä.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi? 
Enemmän postauksia ja parempaa tesktiä. Blogin perusfilosofian mukaisesti mulla ei ole mitään kerrottavaa, jos ei kämpän jossain nurkassa tutise. Viime aikoina raivausrintamalla on ollut hiljaista, joten blogikin on ollut hissukseen.

Tämän tunnustuksen haluaisin ojentaa Ei oo Totta -blogin Katleenalle. Katleenan blogi on järisyttävän hieno ammattilaisblogi. En kuitenkaan ole varma uskallanko tunnustusta Katleenalla lähettää. Siinä kun on pieni riski, että joudun kirjoitus- ja lauseenrakennusvirheineni eiootottaan ruodittavaksi. Toisaalta ammattibloggarit harvemmin innostuvat näistä meidän amatöörien jutuista saati tunnustuksista :-) Jään siis miettimään keräänkö rohkeuteni ja uskaltaudunko vaiko enkö.

****************

Aiemmin talvella blogiini tupsahti myös Stylish Blogger Award


Se heilahti minulle Villamiimin Janicalta ja Ralliradan varikon Ylvalta.
Lämpimät kiitokset Ylvalle ja Janicalle. Lupasin palata asiaan pian, heti kun elämä asettuu normi uomiinsa. Nyt voisi olla siis aika

Tähän tunnustukseen kuuluu kertoa 7 asiaa itsestään:

1) Olen ihan intopiukeena uudesta duunista. Mieletön tekemisen meininki ja superkivat duunikaverit.

2) Superkivojen duunikaverien myötä peruin tiukan periaatteeni, että en ota työkavereitani FB kaveriksi. (Vain ex-työkaverit olivat ennen ok).

3) Musta on tullut aamuvirkku (käsittämätöntä!). Herään ilman kelloa viiden ja puol kuuden välillä. Johtuukohan tämä innostavasta duunista vain ubikinonista, jota olen popsinut kohta kuukauden verran. 

4) Kävin elämäni ekalla astangajooga-tunnilla. Mieletön laji. Hyvä ja lämmin olo kropassa koko seuraavan päivän.

5) Ylipäätään olen alkanut mieltymään rauhallisiin lajeihin. Metsäkävelyihin koiran kanssa, rauhalliseen hiihtoon, kouluratsastukseen ja nyt joogaan.

6) Nuorempana diggasin extremeä ja räiskettä. Maratonjuoksua, triatholonia, karatea, kuntonyrkkeilyä, rankkoja jumppia, vaelluksia ja mehupaastoja.

7) En ole enää vähään aikaan stressaantunut sotkuisuudestani. Tämä onkin suurin syyni hiljaiselooni.


Tämän lähetän kohtuullisen uudelle lukijalleni, Stanstalle, jonka blogilla on sama ydinidea kuin minullakin: Stanstan romulandia.  Täällä on arkirealismia, avoimuutta ja rehellisyyttä enemmän kuin missään aiemmin lukemassani blogissa. Stansta esiintyy omalla kuvallaankin. Tsemppiä rojunraivaukseen Stansta!

8 kommenttia:

  1. Vau! Kiitos palautteesta!

    Tapanani on ruotia ilkeillen vain julkisuuden henkilöitä ja isoja firmoja. Yksityishenkilöt ja pikkufirmat ovat siis turvassa. :)

    Joka tapauksessa tsemppiä bloggaamiseen! Monesti tuntuu, ettei aika tai mielenkiinto riitä, mutta kun sen vaiheen yli pääsee, niin homma sujuu taas.

    VastaaPoista
  2. WOW Katleena! Sulla on tuntosarvet ylhäällä 24/7, just siks mä ihailen sua ;-)

    Kiitos kannustuksesta. Tiedätkö, myös työminäni pelkää sua. Onneksi en ole kovin isossa firmassa töissä :-) Tosin jaksan jatkuvasti paasata some-seurannan merkityksestä B2B puolellakin. Ja sellaisen ryöpyn päätteeksi annan aina lopuksi varoittavaksi esimerkiksi sun paljastukset. Erityisesti sen hlöstokonsulttikeissin.

    VastaaPoista
  3. Tuhannesti kiitos sanoistasi!!! :)
    Poimin tunnustuksen mukaani ja riemuitsen siitä molemmissa blogeissani.
    Mun raivaukset jäätyvät hetkeksi. Tulin illalla päivystyksestä, jossa polvesta punkteerattiin verta n.60 ml:aa ja saan pikalähetteen jatkotutkimuksiin, jotka saattavat poikia polvileikkauksen. Tällä jalalla ei hetkeen kävellä. Arvaa harmittaako???

    VastaaPoista
  4. Sotkuholisti, mun tuntosarvinani oli Google Analytics, joka kertoi, että tästä osoitteesta on tultu parikymmentä kertaa mun blogiini. :) Tulin tietenkin katsomaan, että mitä täällä puhutaan.

    Oikein muuten harmittaa, kun annoin tuntosarvieni nuupahtaa tällä viikolla. Viereisessä pöydässä kahvilassa pidettiin työhaastatteluja, jossa haastateltavaraukat olivat koko kahvilan asiakaskunnan kuultavina.

    En jaksanut nähdä vaivaa selvittääkseni, mikä firma oli kyseessä. Se olisi varmasti selvinnyt aika helposti, kun olisin käynyt kysymässä paikalta poistuneelta työnhakijalta.

    Sillä hetkellä olin niin väsynyt työpäivän jälkeen, että tutkiva journalistini ei jaksanut lähteä liikkeelle. Asia olisi kuitenkin ollut sellainen, että kissa olisi ehdottomasti pitänyt nostaa pöydälle. :(

    VastaaPoista
  5. Toi työnhakijoiden yksityisyydensuoja taitaa olla retuperällä useammin kuin harvemmin :-( Surullista.

    VastaaPoista
  6. Uusi lukija täällä hei! Otin projektiksi lukea blogisi alusta loppuun rauhassa. Eilen pääsin uusimpaan eli tähän kirjoitukseen ja toivon niin kovasti, että jaksaisit jatkaa! Olen järjestystä rakastava, mutta en jaksa sitä ylläpitää, koska rakastan myös kaikkea "tavaraa", minun on vaikea luopua mistään (omasta tai lasten).. Romusta ja tilpehööristä sen sijaan osaan onneksi luopua! Luopumiseen olen opetellut pikkuhiljaa. Nyt viikonloppuna sain tuta sen, miten hyvä olisi tehdä sitä ylläpitosiivousta, meni pari päivää aika tarkkaan siivoillessani kotiamme lapsen synttäreitä varten. Ja silti kahden huoneen ovet suljettiin..
    Mietin sinun vaatekaappisityhjennystarinaa lukiessani, että en kyllä pystyisi tuohon.. Niin moni vaate odottaa SITÄ päivää, että siihen sovin. Ja entäs ne t-paidat, joihin liittyy muistoja. Reiät eivät juuri haittaa, silti paidat ovat kaapissani muutosta toiseen.
    Kannustat minuakin järjestelyn tiellä, toivottavasti jatkat!

    VastaaPoista
  7. Toinen uusi lukija ilmoittautuu :) Olen etsinyt tällaista blogia jo kauan, toivottavasti pian ilmestyy uusi päivitys! Aion lukea blogisi alusta loppuun saakka, blogisi on innoittava, mielenkiintoinen, aito ja persoonallinen. Jatkoa odottaen :) t. Riitta

    VastaaPoista
  8. Voi ihanat Eija ja Riitta, tämäpä tuli kiusalliseen saumaan. Olin jo tulossa sulkemaan koko blogia, mutta en ehkä nyt sittenkään ihan vielä....

    Kyllä täällä raivausta riittäisi vaikka viiden blogin aineistoksi, mutta minä olen siivouksen sijasta keskittynyt uuteen työhön, perheeseen ja harrastuksiin.

    Eija: minulle vaatteet ovat olleet helpoin kohde käydä läpi. Karsin kaappini radikaalisti ekan kerran jo noin 6 vuotta sitten. Anna aikaaa itsellesi. Luopumiseen oppii vähitellen.

    Minua on eniten inspiroinut Karen Kingstonin kirja "Paikat kuntoon Feng Shuin avulla". Suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista