Nopea ylläpitosiivous

Siivoamisessa minua on aina turhauttanut työn jäljen katoaminen yhdessä selänkäänteessä.

Tehdessäni varovaista tuttavuutta uuden siivoavan minäni kanssa, olen ilokseni huomannut, että ei nämä kotihommat nyt niin kauhean rasittavia olekaan. Pikasiistimiseen ei sittenkään mene koko iltaa, siihen riittää 10 minuuttia. Tämä on fakta. Kellotin asian eilen.

Aamulla töihin lähtiessä keittiön kunto sai arvosanan 8+, eli kohtuullisen hyvä.

Lähtöni jälkeen keittiössä oli huseerannut yksi kotona poteva 10-vuotias ja osan päivää kotoa käsin töitä tekevä aikuinen. Alkuiltapäivästä seuraan oli liittynyt ekaluokkalainen läksykirjoineen, mikä antoi loppusilauksen seuraavaksi esiteltäviin keittiötunnelmiin.

Ensireaktio oli sapetus.

Päätin kuitenkin antaa tämän olla pilaamatta päivääni. Ajanotto päälle, hihat ylös ja hommiin.

Kymmenen minuuttia ja pinnallinen ylläpitosiivous oli tehty. Asiaa nopeutti se, että olin jo aamulla tyhjentänyt tiskikoneen.

Kymmenen minuttia, ei yhtään vähempää eikä yhtään enempää.

Kyllä sen verran voi elämästään kotitöille uhrata, vaikka joka päivä.

Ulkoeteissä kaikki vuodenajat

Meidän 10 päivän loman aikana tänne Etelä-Suomeen oli tullut kesäkelit.

Ulkoeteisessämme oli kuitenkin edelleen talvi.

Kevään tulosta kertovat vaatemytyt rappusilla. Pojat harrastavat dirttiä, sellaista jossa hypitään fillareilla hiekkahyppyreitä. Fillari ja vaatteet saavat siinä kyytiä samalla lailla kuin motocrossissa.

Olen saanut iskostettua poikien päähän, että kuraisia ulkovaatteita ei tuoda sisään. Pientä koulutusta näköjään vielä kuitenkin tarvitaan.

Seuraavassa näkymässä on kevätauringon lisäksi jotain jouluista, syksyistä ja erittäin talvista. Pötkylä liittyy myös poikien vapaa-ajanvietton. Se on boffer-miekka.

Kyllä se taitaa olla niin, että ei täällä enää tänä vuonna hiihdetä (nyyh) eikä lasketa pulkkamäkeä.
Sukset vietiin varastoon ja kukkapurkkeihin hain vähän eläviä kukkia.
Seinät huutavat uutta maalipintaa, mutta nyt ei vielä puututa pintaa syvällisempiin asioihin.

Työssä on kolme vaihetta: aloittaminen, tekeminen ja lopettaminen

Isälläni oli usein tapana hokea minulle: työssä on kolme vaihetta 1) aloittaminen 2) tekeminen ja 3) lopettaminen.

Kiukkusävyinen painotus oli sanalla 3) lopettaminen.

Kitkerä sävy johtui siitä, mulla on paha tapaa aloittaa projekteja erittäinen innokkaasti, tehdä niitä johonkin vaiheeseen ja sitten into tippuu käsistä. Homma jää kesken viikoksi, kuukaudeksi, useimmiten ikuisuudeksi.

Keskeneräiset projektit valtaavat talon.

Sama loppuunsuorittamisen kammo pätee valitettavasti myös arkiaskareisiin.

Roinanraivauksessa raivaus ja uudelleen järjestely sujuu kuin tanssi, mutta sitten alkaa tökkiä, kun pitäisi selvittää laatikkojen "paikalleen, kirppikselle jne." sisällöt.

Toinen jatkuva murheenkryynini on pyykkääminen. Pyykinpesu on periaatteessa kivaa siihen pisteeseen asti, kun viikatut vaatteet pitäisi saada vaatekaappeihin. (Ennen tämä homma tökkäsi mulla jo viikkausvaiheessa, mutta sitten keksin viikata vaatteet suoraan narulta koreihin. Siinä vaan "ilmassa". Tajusin, ettei tähän hommaan tarvita mitään kodinhoitohuoneen työtasoa).

Jos joku hoitais nämä huomaamattomasti kaappiin, kyllä minä olisin iloinen pyykkimuija.

40 prosenttia vähemmän kotitöitä

Kaikki paikalleen - kirjassa luvattiin, että selviydyn kotitöistäni 40 prosenttia nopeammin, jos raivaan roinat kodistani. Epäilyttävää.  En käytä hirvittävän paljon aikaa kotitöihin, mutta 40 prosenttia on paljon vähästäkin otettuna.

Toissailtana etsin ikkunan avaajaa about 35 minsaa. Ei löytynyt ja hain naapurista lainaksi. Samalla tajusin taas kerran kuinka paljon mulla menee aikaa hukkaan tavaroiden etsimiseen.

Kuvittelin avaajan olevan keittiön laatikossa. Siellä missä on kaikkea muutakin pientä nippeliä ja nappelia. Avatessani laatikon tajusin, että ei sieltä mitään löydy, jos ei ensin sitä raivaa rojusta.

Surullinen keittiön laatikko näytti ennen tältä:

Ensin tyhjensin kaiken keittiön pöydälle, lakaisin ja imuroin laatikon.

Ja yritin myös pestä. Kunnes tajusin, että ruskea tahma laatikon pohjalla ei ole kahvia vaan jotain liimaa tai suksivoidetta, joka ei lähde pesemällä. Laitoin siis pohjalle hyllypaperin.

Sitten ihmettelin miksi säilytän keittiön laatikossa:

kenkälaatikollista puukyniä, tusseja, kuulakärkikyniä ja vesivärisiveltimiä.
Uno-pelikortteja ja kasaa Gormit-kortteja
kolmea pyöränavainta
kourallista pattereita
kahta fikkaria (ilman pattereita)
11 pyyhekumia
paljetteja
Tanskan, UK:n, Ruotsin, USAn ja Etelä-Afrikan kolikkovaluuttaa sekä vanhoja Suomen pennejä
enkelikellon kynttilää
vanhoja lasketteluhissikortteja
omia ja vieraiden ihmisten vanhoja käyntikortteja
kuvakehystä
ilmapatjan paikkaussettiä
extranappeja (sellaisia, jotka tulevat pienessä pussissa uuden paidan tai housujen mukana)
äänirautaa
vetoketjua
kolmea lankarullaa
kahta mittanauhaa
virkkuukoukkua
sekalaisia työkaluja, kuten ruuvaria, tähtipäämeisseliä, maalisutia...
legoja
kahta mattoveistä
sykemittarin käyttöohjekirjasta
kertakäyttöistä autonikkunan pesuliinaa
elektronisen sudokupelin käyttöohjetta
harppia
seinään ruuvattavaa pyyhekoukkua
kahta penaalia
lapsen puiseen leikkirekkaan kuuluvaa "tukkia"
helium-ilmapallojen painoja
lelujen osia
pätkää polkupyörän ketjua

Ilmiselvästi tähän laatikkoon laitetaan kaikki pienenkokoiset härpättimet joille ei ole omaa paikkaa, tai se paikka on laiskottavan kaukana.


Nyt tästä laatikosta löytäisi yhdellä silmäyksellä sen ikkunan avaajan, jos sen paikka olisi täällä. Lisäksi näin siitepölyaikaan päivittäisessä käytössä olevat allergialääkkeet mahtuvat nyt laatikkoon.
Keräsin asiat omiksi ryhmiksi pikkulaatikoihin. Ehkä tämä nyt pysyy hetken järjestyksessä...

Sairaalloista siivoamista

Olin kymmenen päivää perheen kanssa matkoilla. Loma, loma, loma, ihana loma!

Ei tarvinnut siivota, ei laittaa ruokaa, ei pyykätä, ei tiskata, ei silittää, ei harmitella koirankarvoja juuri pestyllä lattialla,ei stressata rojukasoja. Ei siis mitään ikävää. Ainoastaan nauttimista kuumasta ja kosteasta subtrooppisesta ilmastosta (,jossa kaiken muun ihanuuden lisäksi ohuet, tylsät hiukseni muuttuvat mukavan huolettomiksi ja melkein kihariksi).


Ennen lomaa asuntomme lattiat imuroitiin ja pestiin. Palasimme kotiin koiran kanssa launtaina n. kello 17.30.  Jo sunnuntaiaamuna kymmeneltä olohuoneen ja eteisen lattiat huusivat imurointia. Ne olivat tukehtua koirankarvoihin ja hiekanmuruihin.

Siis pitääkö täällä imuroida ja pestä lattiat joka päivä??? Sairasta!


Jo pelkkä ylläpitosiivous on saada minut hulluksi. Ja minä kun haluaisin käyttää mieluummin aikani nurkkien tyhjentämiseen energiaa syövästä roinasta. Pääsääntöisesti haluaisin kuitenkin elää ja hoitaa tämän rojunraivauksen vain pikkuaskelin elämän ohessa.  (Sisäisen sanakirjani mukaan kotityöt eivät sisälly sanaan elämä.)

Luin ennen lomalle lähtöä motivoivaa rojunraivauskirjallisuutta. Yhden kirjan (en muista minkä) introssa kerrottiin henkilöstä, joka oli ottanut yhteyttä kirjailijaan saadaksen vinkkejä siihen, kuinka selvitä kotitöistä vähemmällä vaivalla. Tämä onneton oli käyttänyt (~tuhlannut elämäänsä) kotitöihin 6-8 tuntia päivässä! Minusta tuo kuulostaa sairaalta.

Kälyni sanoin:

Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi siivoamiseen!



Ja nyt takaisin ruotuun. Hoen mantraa: baby steps, baby steps. Vain 15 minuuttia päivässä - joka päivä. Kyllä se siitä.

Lomafiiliksiä

Lomailen pääsiäisen tienoon.

Breikin jälkeen käyn taas uudella innolla rojun  ja sotkun kimppuun.

Toivotan oikein rauhaisaa ja rentouttavaa pyhää.

Nautitaan keväästä!

t. Sotkuholisti