Annoin itselleni aikaa neljä vuotta parantua sairaudestani. Toistaiseksi ei hyvältä näytä. Sama meno päällä. Juuri tällä hetkellä en vain ole stressannut aiheesta.
Olen tyypillinen holisti joko on- tai off-kytkin päällä. Juuri nyt on ollut taas pitkä off-putki päällä. Elämä tunkee välillä väkisin päiviini, ja niin minä taas repsahdan sotkuisuuteeni.
Kuten kaikilla holisteilla, minullakin on sen tuhat tekosyytä lipsumisilleni: uusi duuni, liian paljon harrastekuskaamista ja urheiluseuran vapaaehtoistyötä, oma ihana harrastus kahtena arki-iltana (luksusta! kymmenen vuoden tauon jälkeen), ihania matkoja (jotka ovat syöneet viikonloput, ne ainoat hetket jolloin ehtisi jotain suurempaa saada aikaiseksi) ja yleistä elämän tuomaa yllättävää hässäkkää, kuten TAAS kerran lämmitysöljyn loppuminen kesken suihkun juuri sinä aamuna kun oltiin lähdössä viikon lomalle ja ulkona miinus 25 astetta pakkasta --- aargh!
Pari vuotta sitten olin mielestäni joka paikasta 3 askelta myöhässä. Nykyisin olen 5 jättiläisen askelta totaalisesti jälkijunassa. Kuten juuri nyt.
Nämä kuvat ovat armottoman epäajankohtaisia, mutta puhkikuluneen sanonnan mukaan: parempi myöhään kuin ei silloinkaan.
Joulukuusi saatiin meidän talosta pois juuri ja juuri tammikuussa. Nyt on helmikuun loppu ja laitan aiheesta kuvan. Keksimme uuden oivan tavan pitää neulaset kurissa. Perheen miehet pelasivat viiden minuutin erän kuusilätkää, ja niin olivat neulaset kauniisti yhdessä läjässä.
Ihan sairaan kätevää - ja myös hauskaa!
Onnea vuoden ikäiselle blogillesi, josta on ollut iloa sekä kannustusta! =)
VastaaPoistaOnnea vuoden ikäiselle blogille <3 Ja kiitos inspiraatiosta, mitä olet jakanut kuluneen vuoden aikana :)
VastaaPoistaHaa mikä kuusentuhoaminen, meillä ei viitsitä laittaa koko puuta.
VastaaPoistaLöysinpäs tästä lohduttavan ja viihdyttävän blogin, seurailen.
Hiukka mullakin on tuota vikaa että kaaoksia syntyy.
Järjestelmällisempää toista blogivuotta!
Moi! Vuosijuhlan kunniaksi sulle ois tunnustus mun blogissa :)
VastaaPoistaLöysin tänne blogiisi täysin sattumalta - tai sitten en. Olikohan tämä Johdatusta?? Tunnen kanssasi syvää yhteenkuuluvaisuutta ja aion lukea blogisi 'kannesta kanteen', kerrankin joku puhuu minun kieltäni eli samassa venheessä seilataan. Sotkuholisti minäkin, joskus onnistun pääsemään kuiville hetkeksi, mutta sitten taas retkahdan kahta kauheammin. Joskus pelkään kuolevani, ja pelkästään siksi (pelkään siis), koska silloin totuus komeroista, kaapeista, varastoista, ullakosta, kellarista jne tulisi esille koko karmeudessaan. Terkuin Mimmi :)
VastaaPoistaKonstit on monet ;D. Kiitos ihanan raikkaan rehellisestä blogistasi, onnea sen toiselle vuodelle, toivon sopivasti motivaatiota tavoitteesi suuntaan, vaan ei liikaa, ettei tämä blogi lakkaisi olemasta ja muuttuisi himosiivoajan päiväkirjaksi...
VastaaPoistaIhanaa Eloise, älä huoli, tästä ei voi tulla himosiivoojan päiväkirjaa. Tai sitten pitää pääkäyttäjän vaihtua :-)
VastaaPoistaPlus mies on luvannut pitää omalta osaltaan huolen siitä, että kohteet eivät lopu.
Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)
VastaaPoista