sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Työssä on kolme vaihetta: aloittaminen, tekeminen ja lopettaminen

Isälläni oli usein tapana hokea minulle: työssä on kolme vaihetta 1) aloittaminen 2) tekeminen ja 3) lopettaminen.

Kiukkusävyinen painotus oli sanalla 3) lopettaminen.

Kitkerä sävy johtui siitä, mulla on paha tapaa aloittaa projekteja erittäinen innokkaasti, tehdä niitä johonkin vaiheeseen ja sitten into tippuu käsistä. Homma jää kesken viikoksi, kuukaudeksi, useimmiten ikuisuudeksi.

Keskeneräiset projektit valtaavat talon.

Sama loppuunsuorittamisen kammo pätee valitettavasti myös arkiaskareisiin.

Roinanraivauksessa raivaus ja uudelleen järjestely sujuu kuin tanssi, mutta sitten alkaa tökkiä, kun pitäisi selvittää laatikkojen "paikalleen, kirppikselle jne." sisällöt.

Toinen jatkuva murheenkryynini on pyykkääminen. Pyykinpesu on periaatteessa kivaa siihen pisteeseen asti, kun viikatut vaatteet pitäisi saada vaatekaappeihin. (Ennen tämä homma tökkäsi mulla jo viikkausvaiheessa, mutta sitten keksin viikata vaatteet suoraan narulta koreihin. Siinä vaan "ilmassa". Tajusin, ettei tähän hommaan tarvita mitään kodinhoitohuoneen työtasoa).

Jos joku hoitais nämä huomaamattomasti kaappiin, kyllä minä olisin iloinen pyykkimuija.

7 kommenttia:

  1. Minä ilmoittaudun myös viimeisen vaiheen karttajaksi. Penskasta pitäen, kun olen jonain harvana päivänä saanut siivouskärpäsem pureman, se kestää siihen asti, että levitän jonkun laatikon/kaapin leviäksi, siirtelen tavaroita pinosta toiseen... Ja sitten ne jäävät lojumaan laatikon/kaapin ulkopuolelle, kun tulee nälkä tai väsyttää. Menee aikansa, ennen kuin ärsyynnyn, ja luultavammin vain tungen kaiken takaisin :P

    VastaaPoista
  2. kukkahattuneiti: Ehkä tämä on joku piirre, joka siirtyy geeneissä :-) Edesmennyt tätini oli kuulemma samanlainen käsitöiden suhteen. Hänellä oli kuuleman mukaan asunto täynnä käsitöitä, joista puuttui viimeinen nappi, ommel tai huolittelu.

    VastaaPoista
  3. Jossain amerikkalaisessa blogissa näin vinkin, että kunkin perheenjäsenen vaatteilla on oma korinsa ja vastuu kuljettaa puhtaat vaatteet sen avulla omaan kaappiinsa. Siis esim. niin, että tuon kuvan korit hakisi kukin itse.

    Meillä tämä johti siihen, että miehen kori oli aina saunassa ja täynnä, ja hän haki puhtaat vaatteensa sieltä ilman, että ne koskaan päätyivät kaappiin. :( Yhdenlainen ratkaisu toki sekin..

    VastaaPoista
  4. Voi sentään, tuo kolmivaiheinen mantra kelpaa kyllä allekirjoittaneellekin ikuiseksi muistutukseksi noista kaikista projekteista joista niin moni jää keskeneräiseksi...

    VastaaPoista
  5. Minä myös olen aina inhonnut sitä kaappiinviemisvaihetta. Varsinkin, kun 3 viidesosaa vaatteista pitäisi jaksaa raahata yläkerran makuuhuoneisiin.
    Nykyisin meillä onkin käytössä anonyymin kuvaama systeemi: jokaisella (taaperoa lukuunottamatta) on oma puhtaan pyykin korinsa ja homma toimii! (No, miehen kori tosiaan saattaa olla seuraavaan pyykkipäivään saakka tyhjentämättä, mutta tyhjenee sitten, kun "kauniisti muistutan" ;D)

    VastaaPoista
  6. Pyykit! Samaistun niiiin. Tosin meillä kämmää ennen viikkausvaihetta.

    VastaaPoista
  7. Meillä viikataan pyykit illalla telkkaria katsellessa, kun lapset ovat nukkumassa. Saa hyvän syyn istahtaa alas.

    VastaaPoista