Aamulla sain perinteiseen tyyliin ruukkuruusun, cavat ja kahvit sänkyyn. Päivän paras lahja oli kuitenkin se, että sain veljeltä peräkärryn lainaan (Kiitos veli!), ja erityisesti se, että mieheni lähti melko pienellä mutinalla auttamaan kärryn täyttämisessä.
Meidän huushollissa on näitä katastrofialueita aikas paljon. Ja yksi überkamala paikka on autokatos. Sen siivoamisessa ei kaksi tai kolme jätesäkkiä tunnu missään. Tänne tarvitaan peräkärryä ja sorttiasemaa!
Sitä saattaa ihmetellä, että miten tällaisen kaaoksen voi saada aikaiseksi. Noh, se on meidän perheelle kovin helppoa. Eikä tähän tilanteeseen pääsemiseen mennyt kuin vajaa 3 vuotta. Asiaa auttoi mm. se, että autonpesun yhteydessä kipataan tähän nurkkaan kaikki autosta löytynyt irtosälä. Tai, että heitetään kasan päälle, sateensuojaan, ihan mitä tahansa mitä pihalla sattuu sateen alkaessa lojumaan.
Lainaperäkärry tuli täpösen täyteen, kaksi isoa korillista toin sisälle selvitettäväksi (eli pestäväksi, jotta kehtaan lahjoittaa lähetystorille), muutaman talviurheiluvälineen vein "jo" oikeaan säilytyspaikkaan (vaikka olivatkin tässä "odottamassa kunnostamista" ) ja löytyi täältä muutama mukava hyödyllinenkin asia, kuten:
- kaksi pyöränlukkoa, joiden avaimet olivat löytyneet eräässä aiemmassa raivaussessiossa
- lapsille passelinkokoisia ulkoiluhousuja
- nuorimmalle juuri nyt sopivankokoiset kumisaappaat
- pyöränrenkaan paikkaussetti (tuli heti käyttöön, kun mies jo tänä iltana (!) paikkasi sillä yhden puhjenneen fillarinkumin)
Autokatoksessa riittää vielä täytettä toiseen ja ehkä kolmanteenkin peräkärrylastiin. Siitä huolimatta, kyllä tämä tässäkin vaihessa tuntuu jo aikalailla paremmalta.
Tää on kyllä maailman ihanin blogi. Samalla realistinen ja optimistinen... :-)
VastaaPoistaKiitos Suvi! Tarkoitus on jatkossakin tarjota rehellistä arkirealismia käsinkosketeltavassa muodossa.
VastaaPoistaToivon tämän blogini avulla saavani kotini joskus edes kohtalaiseen kuntoon.
Voi herranen aika sentään, miten hän koskaan saa raivattua tuon alueen? Näin ajattelin kun ensimmäinen kaaoskuva tuli näkyviin, mutta suureksi ilokseni tulikin sitten myös jälkeen-kuva. Onneksi olkoon sitkeydestä ja tsemppiä edelleenkin tästä suunnasta!
VastaaPoistaEikös näyttänytkin kamalalta :-) Tässä syy minkä vuoksi tuon tilan raivaamiseen ei olla aiemmin ryhdytty. Homma on tuntunut vuoren korkuiselta ja ainakin viikon kestävältä projektilta. (Toki vielä on paljon tehtävää, mutta enää se ei niin pahalta rastilta)
VastaaPoistaAsiaa helpottise, että meitä oli kaksi. Ja kun pienen alkukiukuttelun jälkeen homma alkoikin sujua, niin sehän meni kuin tanssi. Luultavasti koimme jopa ihan FLOWn :-) Minusta tuntuu että homma selvisi ihan hetkessä, mutta pakkohan siihen on ollut mennä koko iltapäivä. Eikös se juuri ole FLOWta kun homma sujuu ja ajantaju häviää?
Ah, jälleen kerran silmä ja sielu lepää näissä kuvissa ♥
VastaaPoistamieletöntä!!
VastaaPoistaEnsinnäkin: normaali ihminen, jonka mielestä ajan voi käyttää muuhunkin kuin siivoamiseen.
Toiseksi: ihan oikeasti sellainenkin ihminen voi oppia olemaan siistimpi.
Tällaisella sotkusokealla ja mukavuudenhaluisella on siis toivoa. Ehkä aloitan uudestaan varttisiivoukset, joita joskus hulluuksissani harrastin
nimim. sotkusokea
Vau, mä samastun tai siis saan vertaistukea täältä! Toi on ihan kuin mun kasat, ne siirtyi kyllä vuosi sitten remonttia odottavasta huoneesta vintille. Remontti on kyllä vielä tekemättä. Tai on mun olohuonekin välillä ollut hieman tuon näköinen... Luen koko blogin kertalaakista nyt läpi!
VastaaPoista