sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Kodinhoitohuone olohuoneessa

Kodinkuningatar antoi erään postaukseni kommenttilootassa mukavan pyykkivinkin. Heillä pyykit viikataan iltaisin sohvalla televisiota katsellessa.

Meillä ei ole telkkua, joten sovelsin vinkkiä leffan katseluun läppäriltä ja raijasin kahden viikon aikana kertyneet pyykit olkkariin.

Viikkaus sujui leppoisassa tunnelmassa erittäin huonossa ergonomisessa asennossa. Leffasta meni puolet ohi.

Työn aloitus ja tekeminen sujuivat siis kohtalaisesti. Mutta taas kerran sorruin perisyntiini. Lipsuin työn   kolmannessa  vaiheessa  eli työn loppuun saaattamisessa. Epäselvät vaatekasat jäivät sohvapöydälle ja silitettäviä vaatteita täynnä oleva amme jäi odottamaan noutajaansa keskelle olohuoneen lattiaa.

Tälläisessa pyykkitupaolkkarissa  meillä elettiin kaksi viikkoa.


Eikö olekin mahtavat koiranluut (alhaalla vasemmalla)?



Kahden viikon päästä perjantaina lopulta ryhdistäydyin.

Samalla keräsin kymmenet muovihämähäkit ja hiiret,  pääkallolippunauhat,  kurpitsakynttilät ja ulisevat haamut  laatikkoon odottamaan ensi vuoden kauhukemuja.

Hetkeksi aikaa tuli taas vähän seesteisempi fiilis. Edelleen pojan kenkälaatikoista ja maitopurkeista värkkäämät sormiskeittirampit piristävät senkin päällystä. Sähköjohtohässäkkä koristaa yhtä nurkkaa. Mutta eihän meillä niuhoja ollakaan :-)




'

ps.  Boldasin sanan "hetkeksi" , koska eihän täällä enää (nyt sunnuntai aamuna, 36 tunnin päästä) ole seesteinen tunnelma. Lehdet, kamerat, kännykät ja  läppärit löysivät tiensä takaisin sohvapöydälle alta aikayksikön.

9 kommenttia:

  1. Minäkin viikkaan pyykit aina telkkarin ääressä. Yhdistyy huvi ja hyöty. Olen jopa löytänyt arkisin päiväaikaan tulevat ohjelmat, eli myös silloin kun olen vaikka vapaalla voin viikata pyykkejä päivällä ja pitää pienen tauon samalla ja katella vaikka jotain kivaa sisustusohjelmaa (tai sitten ostoskanavaa..).

    Kiva viulukokoelma, oletteko soitelleet viulua? Minä soitin 7v joskus 7-14v-ikäisenä. Mulla oli useampia viuluja jotka kaikki myin pois joskus vajaat 10v sitten. Mulla on viuluun viha-rakkaus-suhde: vihasin soittaa sitä ne vikat vuodet mutta toisaalta edelleen viulumusiikki on minusta tosi kaunista.

    VastaaPoista
  2. Ihan hyvä vinkki, vaikka toteutus vaatineekin vielä hieman säätöä. ;) Joskin olen myös sitä mieltä, että kun ollaan "vapaalla" ja katsellaan esim. elokuvaa, niin silloin myös ollaan Vapaalla. Eli silloin katsotaan elokuvaa ja korkeintaan napsitaan jotain herkkuja siinä sivussa.

    Eli huvit huvina. Mutta tietysti, jos sieltä telkusta tai läppäriltä tulee jotain siinä sivussa-katsottavaa, niin voihan siinä viikkaillakin. :) Ite olen joskus huudattanut stereoita ja viikannut samalla keittiön pöydän äärellä. Siitä ne pyykit on ollut pakko viedä myös kaappeihin... (Silittämisestä ja mankeloinnista olen luopunut toistaiseksi.)

    Hieno viulukokoelma iski munkin silmään vaikken alan ihminen olekaan. Ja saat muuten olla ylpeä, että edes hetken oli taas siistimpää olkkarissa! Sekin on jo jotain. :)

    Ps. Olen niuho ja kannatan sitä, että lapset opettelevat kuorimaan perunansa. Tietysti se perustelu, että perunankuorinta pitäisi opetella ennen kouluikää, jotta koulussa se sujuisi jo joustavasti, ei nykyään päde. Tiedän vitamiinien olevan piilossa heti kuoren alla, mutta siltikin... (eli niuho mikä niuho) En lukenut kaikkia kommentteja edelliseen postaukseen, mutta ilmaisin nyt kuitenkin ajatukseni tässä. Kukin tyylillään. ;)

    VastaaPoista
  3. Mulle tämä olkkaripyykkäys taisi jäädä ekaksi ja vikaksi kerraksi. Minä ja hartiani ovat täysin riippuvaisia hyvästä ergonomiasta. Eli jatkossakin viikkailen pyykkituvassa tai kodinhoitonurkkauksen pöydällä :-) Siellä ei myöskään rasita vaikka jäisi hommat kesken.

    Meillä soitetiin viulua 5 vuotta. Esikoinen oli 3,5 kun aloitti ja 8 lopettaessaan. Siihen aikaan mahtui monta ilon ja onnen hetkeä. Mutta myös stressiä ja hammastenkiristelyä. Sadan tavaran haasteen aikoihin aloitin viulujen myyntiprojektin, mutta sitten keksinkin laittaa ne seinälle. Minusta ne ovat tosi kauniit tuossa seinällä. Ja tuovat vain niitä mukavia muistoja mieleen.

    Ylva: vielä perunankuorimisesta :-)Tänä kesänä ekan kerran ymmärsin mihin taitoa tarvitaan. Kasvatin mökillä ekat omat perunat ja siinä savimaassa niistä tuli niin rupisia, ettei oltais mekään syöty niitä kuorineen. Muuten meidän huushollissa on ollut vaikea motivoida jengiä opettelemaan kuorimisen jaloa taitoa, kun kaikkien mielestä perunat on NIIN paljon paremman makuisia kuorineen :-)

    VastaaPoista
  4. Mä tykkään viikkailla pyykkejä kodinhoitohuoneessa ja kuunnella samalla äänikirjaa. Joskus etsin hädissäni lisää viikattavaa kun äänikirja on niin jännässä kohdassa :).

    VastaaPoista
  5. Mun on pakko sanoa tuohon Susannan viikkausstrategiaan, että täytyypä kokeilla! :D

    Ja noista perunoista vielä, että ei nuo kuoriperunat kuorineen hullumman makusia olekaan, kun rupesi tarkemmin aatteleen... ;)

    VastaaPoista
  6. Minä viikkaan pyykit suoraan narulta. Katselen samalla edellisiltaisia tallennuksia tai jotain kotirouvahömppää, mitä päivisin telkkarista tulee.

    Meillä on siis sellainen näppärä 20 neliön kodinhoitohuone, jossa on mm. sohva ja kotiteatteri. Ei sitä olohuoneeksi erehdy luulemaan monikaan, kun ensimmäiseksi sinne mennessä tulee pyykkitelineet (2-3 kpl) vastaan :)

    VastaaPoista
  7. Uusi lukija innokkaasti ilmoittautuu :). Kiitokset mielenkiintoisesta blogista. Olet saanut minut tsemppaamaan tiskipöydän kanssa ihan tosissaan :). Itse tykkään siisteydestä ja pienissä määrin myös siivoilemisesta, mutta miehenpuoli ei ole ihan samaa maata. Ja asumme miehen lapsuudenkodissa, joka on vanha maatalo täynnä aarteita ja "aarteita"...

    Minäkin tykkään viuluista seinällä. Ovat todella kauniita esineitä kauniisti aseteltuna, voisi hyvinkin olla jostain sisustuslehdestä sisustusvinkki.

    VastaaPoista
  8. Tiina: LOL! Ehkä munkin pitäis lopultakin hankkia se telkkari ja siirtää pyykkinarut olohuoneeseen :-)

    Tervetuloa Marjaana! Hauskaa kuulla, että inspiroin. Mekin asumme mun lapsuudenkodissa. Hitsit sitä tavaran määrää kun muutettiin. Pikkuhiljaa on saatu vähennettyä.

    VastaaPoista
  9. Hei kiitos Tiina määritelmästä! Meilläkin on asunnon suurin huone nykyään (tästä hetkestä eteenpäin) nimeltään kodinhoitohuone. Sohva, läppäri, telkkari ja digiboxi (ja lasten lelut) löytyvät meillä täältä, niiden pyykkinarujen, puhtaiden pyykkien korien, kestovaipparaakileiden ja lasten vaatelipastojen lisäksi :D

    /Satu

    VastaaPoista