torstai 20. tammikuuta 2011

Mitäh! Menikö joulu jo?

Uusi vuosi, loppiainen ja nuutinpäivä menivät jo. Kaiki ne etapit, jolloin olisi ollut vielä hyväksyttävää luopua joulusta, riisua kuusi ja viedä se ulos.


Nyt on tammikuun loppu ja kuusi tönöttää edelleen koristeissaan olohuoneemme nurkassa. (Valoja en sentään enää kahteen viikkoon ole pitänyt päällä.)

Niin tyypillistä minulle. Pari vuotta sitten vappuvieraamme pongasivat olohuoneestamme joulukoristeita. Hyvä että huomauttivat. Oma silmäni näköjään tottuu ihan mihin vain ihan liian nopeasti.
 
Ehtisinkö tänään purkaa puuparan, vai menisinkö sittenkin ensin luomaan nuo nuoskalumet pihan kulkukäytäviltä?

Ulkoilma vetää tänään pidemmän korren. Kyllä tuo kuusi jossain vaiheessa neulasensa pudottaa ja sittenhän se on helpompi riisuakin.

Kivaa! Blogitaukoni aikana tänne on löytänyt tiensä monta uutta lukijaa. Tervetuloa kaikille!

torstai 6. tammikuuta 2011

Uusi (työ)puvusto

Haluan vaatekaappini toimivaksi less is more -periaatteella. Säästän aikaa vaatehuollossa, hermoja vaatteiden etsiskelyssä  ja yhteensovittelussa. Ennen kaikkea parannan yleistä oloani. Ei enää bad dress -päiviä. Niitä, jolloin olo on kuin halvalla  norsulla.

Toimivassa puvustossa tulee olla  vain keskenään sopivia vaatekappaleita ja hyvää laatua. Minimalistisessa garderobissa laatu on tärkein kriteeri. Paidan pitää kestää jokaviikkoista pesua ja housujen ja neuleiden on pysyttävä kuosissaan pelkällä tuulettamisella.

Minimalismissa kunnostautunut ystäväni Heta antoi minulle nuotit toimivan työpuvuston kokoamiseen. Kyseessä on siis toimistotyö, jossa  pukeudutaan business-henkisesti.

Perussetti sisältää  neljä  siistiä asukokonaisuutta  ja yhden casual-kokonaisuuden. Tällä setillä saa jo tarvittavaa vaihteluakin.

- tummat housut. Jos käytät matalia ja korkeita kenkiä, tarvitset kahdet housut eripituisilla lahkeilla.
- tumma hame
- casual alaosa (esim. siistit farkut)
- viisi paitaa, esim. 2 paitapuseroa, 2 t-paitaa ja ohut neule
- 1-2 neuletta tai jakkua
- mahdollisesti myös mekko (kotelo, kietaisu, liivi)

Ensin siis karsin kaapistani kaiken sellaisen, joka ei istu ylläolevaan settiin.

Karsinta yllätti. Kaapistani löytyi paljon enemmän hameita  kuin housuja, vaikka käytän hametta hyvin harvoin. Hame on muka hankala käyttää, kun pitäisi olla sääret ajeltuna ja ehjät sukkahousut. Sain käskyn investoida kunnon sukkiksiin (Wolford tai Falke) ja testata löytyykö minusta hameihminen.

Kaksi kaapistani löytynyttä hametta passitettiin korjausompelijalle. Toinen pienennetään sopivaksi, toinen kavennetaan kynäksi.

Housuja jäi kahdet. Casual Friday -farkut edelleen puuttuu. Samoin ne tarpeeksi pitkät housut korkokenkiä varten.

Yläosista ei montaakaan kelpuutettu työpuvustoon. Suurin osa meni kirpputorille lahjoitettavien kasaan, ja osa kotivaatteiksi.

Alaosia on siis yli tarpeen, yläosista  pula. Ostoksille siis.

Tämä on ärsyttävin vaihe, jotan varustauduin hyvin. Varasin reilusti aikaa, kurvasin suuren tavaratalon parkkihalliin ja jätin ulkotakin autoon.

Peruspaitaosaston täydennys oli yksinkertaista.  Puhtaanvalkoista. V- ja O-aukolla. Lyhyt- ja pitkähihaiset versiot. Loppu (neuleet, jakut) tuottivatkin tuskaa ja minulle kävi niin kuin monesti ennenkin. Tuskastuneena otin "vain jotain" ja kotona huomasin, että ei tää on mun juttu. Liian naisellinen, liian lyhyet hihat. Nyt opettelin uuden asian: palautin vaatteen liikkeeseen. Stockmann on epävarman shoppaajan ystävä. Thanks!

Vaatteitakin kammottavampaa on ostaa kenkiä. Haluan hyvännäköiset, mutta en voi sietää ylimääräisiä solkia, nyörejä, niittejä yms. Pitää olla yksinkertaista. Tässä vaiheessa mallit  muuttuvat useimmiten mummoiksi. Kiertelin kaupoissa tuskissani ja lopulta löysin kauniit ja yksinkertaiset, joissa on kuitenkin sitä jotain pientä ekstraa. Toistaiseksi elämäni kalleimmat kengät, alennuksessakin.



Kotona tajusin, että olen ostanut liian pienet! (Miten ihminen voi olla näin idiottii. 41 koon jalkaan ei mene 39,5:n kenkä,  ei vaikka kuinka myyjä väittäisi vastaan.) Liike oli myötämielinen, antoi palauttaa kengät, mutta vain lahjakorttia vastaan. Noi voihan per.... Nyt olen sidottu tähän tiettyyn liikkeeseen ja merkkiin, joka ei välttämättä olen mun juttu ollenkaan.

Työpuvuston kokoaminen on ollut yhtä tuskaa. Olen tuhrannut tähän jo monta päivää ja kohta  puolenkuun palkan. Toivottavasti lopussa kiitos seisoo eikä minulla ole vaatehuolia ennen kesäkautta.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Vaatekaappi kuntoon

Uuden vuoden (ja uuden duunin) kunniaksi laitoin vaatekaappini uuteen uskoon.

Olen tylsä pukeutuja. Runsas vaatevarasto ja walk-in closet eivät kuulu haaveisiini. Eih, minun ihannemaailmassa kaikki vaatteeni mahtuvat hyvin kapealle tangolle. Kaikki on kestävää, hyvälaatuista, ajatonta, oikean kokoista (minulla on paha tapa ostaa liian pieniä vaatteita) ja ennen kaikkea - kaikki vaatteet sopisivat keskenään.

Karsin vaatekaappini ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Silloin vannoin, etten enää koskaan osta mitään vain siksi, että se on alessa tai asu voisi ehkä joskus olla ihan kiva. Lupasin myös itselleni, etten enää hairahdu halpisriepuihin. Päätös ei ole pitänyt.

Vieläkin sapettaa  parin vuoden takainen "trendikäynti" Seppälässä. Jouduin uuteen tilanteeseen, työmatkalle muotimessuille Milanoon. Arrgh, kauhistus! Sellaisessa paikassa pitäisi  ilmeisesti osata  pukeutua, ja mieluiten viimeisen muodin mukaan. Kierrettyäni Sellon liikkeet (ja todettuani, että tästä tuleekin kallis pieti) kävelin, ensimmäistä kertaa 15 vuoteen, Seppälään. Ostin läjän vaatteita.

Ja kuinkas kävikään? Messumatkan jälkeen en suurinta osaa niistä käyttänyt. Koska ne eivät sopineet tyyliini ja niiden huono laatu paistoi  messuhallin toiseen päähän asti.

Sain sparrausavukseni ex-työkaverini Hetan.(Heta oli niillä  samaisilla muotimessuilla, eikä hänellä ollut minkäänlaista vaatepaniikkia ennen matkaa.) Hän on tunnettu erityisesti kyvystään karsia kaikki turha pois asunnostaan ja matkalaukustaan. Nyt tästä vaateläävästä poistui suuri osa takavasempaan. Heta oli diplomaattinen makutuomarini.

Karsimme pois

- liian pienet vaatteet
- kulahtaneet vaatteet (ehdottomasti eniten)
- auttamattomasti so-last-season -vaatteet
- ne vaatteet, joita ei ole yli vuoteen käytetty
- ne vaatteet, joissa tunnen oloni tylsäksi, lihavaksi tai mummoksi tai muuten vaan tyylittömäksi (aika paljon näitä)

Minun minimaalisen pienestä vaatevarastostani karsiutui helposti pois 19 yläosaa ja 13 alaosaa.



Lisäys: äsken juuri huomasin eteisen lattialla kassillisen energiajätteeseen lajiteltuja vaatteita. Siellä oli 9 yläosaa (lähinnä t-paitoja ja pooloja). Yläosien lopullinen saldo olikin siis 28.
ps. tervetuloa lukijaksi Kuukkeli ja Jenni