Teoriaopintoja

- Jos sä käyttäisit kaiken ton ajan siivooamiseen, täällä näyttäis jo ihan toisenlaiselta.

Tällä repliikillä mieheni on useasti naureskellut siivous-, feng shui- ja raivauskirjojen ja -nettisivustojen  lukemiselleni. Ja nyt on tiedossa lisää naureskelua.

Tilasin Apartmen Therapy the eight step home cure -kirjan / Maxwell Gillingham-Ryan. Lukiessani kiittelin itseäni etten ihan vielä osallistunut, kiireisen kotijumalattaren suostutteluista huolimatta. Apartment Therapyn Spring cure projektiin. Se nimittäin vaatii aikaa. Ihan tuhottomasti.

Huoneet käydään yksi kerrallan läpi. Viikko ja huone. Ihan kokonaan. Lattiasta kattoon. Kuuratan jalkalistat ja kaapit sisältä ja ulkoa.

Hui!

Jo yhden nurkan selvittäminen viikon aikana on sotkuholistille ihan maksimi suoritus.

Huomenna pitäisi postin tuoda toinen opus: Kaikki paikalleen - Rita Emmet. Painos on loppu, mutta Tammen kirjakaupassa oli vielä muutama kappale jäljellä. Olipa tuuria :-)

Kohta lähdetään lomalle. Maltankohan olla ottamatta kirjoja mukaan?

Parittomat sukat

Empiiristen tutkimusteni mukaan lapsiperheitä vitsaa sukkia syövät pesukoneet. Niin meilläkin.

Kerään parittomat sukat yhteen nurkkaan  ja silloin tällöin pengon ne läpi tarkalla syynillä. (Tähän nurkkaan näyttää kerääntyvän kaikenlaista muutakin.)

Tällä kertaa kannatti penkoa. Perheen vaatekaappien sisältö kasvio juuri 22 "uudella" sukkaparilla ja kahdella hanskaparilla. Ei tarvitsekaan ihan vielä mennä sukkakauppaan.

Parinsa löytäneiden sukkien lisäksi kasassa on edelleen 45 orpoa sukkalasta ja 3 paritonta hanskaa.

Osa näistä sukista on odottanut kaveriaan niin pitkään, että luovutan. Muutaman orvon suhteen toivo vielä elää (kuten älyhyvät juoksusukat – niiden right-sukka on tässä, mutta left-sukka on jossain kotimme monista salaisista nurkista.)


Vien näistä nyt suurimman osan energiajätekeräykseen. (Tarkistaessani YTV:n sivuilta kuuluvatko vaatteet energiajätteeseen törmäsin myös infoon lumpun keräyksestä: Uudenmaan Martat keräävät lumppua. Muutaman sukan takia ei nyt kuitenkaan kannata lähteä ajelemaan ylimääräistä kaupunkikierrosta.)

Nyt kokeilen uutta metodia sukkaparien helpompaan löytymiseen. Tein tällaisen virityksen pesuhuoneen kaapin oveen. Parittomat sukat voi nyt nostaa suoraan kuivaustelineeltä tänne odottamaan kaverin ilmantumista pesukoneen kidasta. Idean sukkanaruun sain Niskalenkki arjesta -blogista. Harmi etteivät Hanhi ja Hirvi enää näytä päivittävän blogiaan.

Yritän nykyisin ostaa MP:n sukkia. Niissä on varren resorin sisäpuolelle merkattu sukan koko. Erityisesti mustissa sukissa tämä on tosi kätevää.

Siskoni vinkistä nykyään myös pesen sukat pareittain (ja yritän opettaa perhettäni tuomaan sukat pareina pyykkiin). Käännän parit varsistaan yhteen ennen koneeseen laittoa.

Kaikista näistä varotoimenpiteistä huolimatta meillä on aina läjäpäin orpoja sukkaraasuja.

Kodin paperiroju

Miten kodin paperiroina setvitäään?.

Mitä papereita täytyy säilyttää? Kuinka kauan?
Pitääkö maksetut laskut säilyttää? Mitkä niistä?
Entä mihin tarvitaan toissa kuukauden palkkanauhaa? Tarvitaanko sitä? Minä en ole koskaan tarvinnut, vaikka säästänyt olenkin.

Paikallislehdessämme oli seikkaperäinen artikkeli kodin papereiden arkistoimisesta ja säilyttämisestä,  mutta talteen ottamani leike, yllätys yllätys, hävisi kaiken roinan keskelle.

Hyviä neuvoja otetaan vastaan :-)

Tässä osa epämääräisistä papereistamme, jotka odottavat arkistointia. Tätä kasaa sitten peuhataan, kun pitää selvittää esim.miksi posti toi karhulaskun tai milloin on viimeksi tilattu polttoöljyä. Tänä vuonna viime vuoden öljylaskua ei löytynyt, ja eräs kaunis lauantai-ilta öljy sitten loppui kesken saunomisen. Tukan pesu kylmällä vedellä oli melko haipakka toimitus.

Katastrofihuone - uskallanko paljastaa?

Meillä on yksi ylimääräinen huone. Olen joskus suunnitellut sitä työhuoneeksi tai vierashuoneeksi, miettinyt jopa värimaailmoja ja muuta mukavaa.

Ajan saatossa olen luovuttanut sisustusajatukset ja haaveillut että sinne joskus edes mahtuisi sisään. Huone on sanalla sanoen katastrofi.

Huoneesta tuli vaivihkaa roinahuone ja välivarasto. Sinne työnnetään kaikki käsissä oleva materia. Erityisesti sellainen materia, jolle ei ole parempaa paikkaa, tai jonka oikea paikka on liian kaukana (esim. eri kerroksessa). Sinne päätyy matkoilta palatessa laukut odottamaan purkamista, ja usein laukut löytyvät seuraavan matkan alussa samasta paikasta kätevästi jo puoliksi pakattuina.


Olen empinyt kehtaanko sittenkään paljastaa tämän huoneen tilaa.

Toisaalta häpeä on hyvä motivaattori.

Vedän syvään henkeä, ja annan näkymän yhteen nurkkaan. Koko huonenäkymän paljastaminen tässä vaiheessa vaatisi jo enemmän rohkeutta.

Kävin tämän hyllyn  (ja samalla ihan vähän toisenkin hyllyn kimppuun). Lapsilta "pieniksi jääneet" pelit ja kirjat olivat helppo nakki. Kirppiksellä ne olivat haluttua tavaraa...

... vaan  kirjat ovat SUURI ongelma. Minulla on täällä 3 banaanilaatikollista taidehistorian kirjoja (50 -70 luvuilta, jotkut nahkapäällysteisiä) ja jotain ever greenejä (esim. kovakantisia Waltareita). Soitin ja lähetin s-postia divareihin - kaikista kiitettiin kauniisti "Kiitos ei".

Tuskastuin. Pitääkä minun repiä sivut irti, jotta saisi edes osan niistä kiertoon? Soitin vielä yhden puhelun: Fida lähestystorille :- Jiihaa! He ottavat mielellään kirjat vastaan. Vien ne sinne ensitilassa - ellei sitten joku lukijoistani haluaisi ehdottomasti pelastaa niitä omiin nurkkiinsa :-)

Operaation jälkeen hyllystä tulikin ihan väljä.

Tosin, osa kamoista siirtyi viereiseen hyllyyn - joka ei siis ole väljä - - - vielä.

Kaikelle paikkansa, kaikki paikalleen - heti

Osuva viisaus!

Törmään sen pätevyyteen lähes päivittäin. Meillä EI ole kaikelle omaa paikkaansa. Vielä vähemmän tavarat ovat oikeissa paikoissa.

Hehkutin hetki sitten kuinka taivaallisia aamumme ovat nykyään kun avaimet, kännykkä, lompakko ja kulkukortti löytyvät JOKA aamu omalta paikaltaan.

Viikonloppuna sattunut viaton laiminlyönti (jätin kypärän ja raipan autoni takapenkille, enkä siis tuonut niitä sisälle omalle paikalleen), aloitti tapahtumakuvion, joka päätyi meille niin kovin tuttuun ”pikkuiseen aamuhässäkkään”.

***************

Tarina on ehkä melko tylsä, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin kertaan sen tässä.

La: kypärä ja raippa jäivät auton takapenkille.

Ma, ennen ridausta: kiireinen lähtö tallille, tarkoitus mennä miehen autolla, irrotan avainnipustani auton- ja kodinavaimen erikseen. Kiireisin askelin juoksen autolle vain huomatakseni, että kypärä ja raippa ovat siinä TOISESSA autossa, jonka avaimet ovat sisällä. Kirmaus takaisin sisälle, koko avainnippu (joka on turkasen iso) messiin, kypärä mukaan omasta autosta ja tallille miehen autolla. Heitän lompakon ja avainnipun ratsastustunnin ajaksi miehen auton hanskalokeroon.

Ma ridauksen jälkeen: suoraan tallilta kauppaan (jep, hitusen haisevilla tallivaatteeilla. Saamme aina ihailevia katseita :-) ) ja monen kauppakassin kanssa kotiin. Tässä vaiheessa tapahtuu toinen viaton moka. Se iso avainnippu, jossa on oman auton-, työpaikan- yms. avaimet, jää miehen auton hanskalokeroon.

Ti: mies lähtee ennen seitsemää duuniin. Minä teen aamulla kotoa käsin hommia, ja viivytän lähtöäni, ettei poikien tarvitsisi olla niin pitkään yksin kotona. Lopulta totean, että nyt on juostava, jos meinaa ehtiä ajoissa. Ja á vot! tässä vaiheessa huomaan oman avainnippuni olevan miehen autossa, Bulevardilla, Helsingissä.

Tulipa sitten hoidettua päivän reippailu. Ei auttanut muu kuin kävellä duuniin. Kiittelin mielessäni sitä, että työpaikkani on vain 40 minuutin reippaan kävelymatkan päässä - ja tiistaiaamu oli mitä aurinkoisin!

Tarinan opetus: Kaikki paikalleen HETI.

Vatsatauti kaatoi siivousrutiinin

Teorioiden mukaan uuden rutiinin opettelu kestää, lähteestä riippuen, 21 -28 päivää. Tätä periaatetta noudattaen pyrin ottamaan yhden askeleen kerrallaan ja tekemään asiasta huomaamattani tapahtuvan rutiinin.

Ensimmäiseksi  päätin oppia pitämään keittiöni siivona. Siivoan tiskipöydän ja tasot joka ilta ennen nukkumaan menoa. Alkuinnostuksessa olin valmis jopa luopumaan riittävästä yöunesta siivotakseni keittiön. Hetken ehdin jo iloita hallitsevani kaaoksen keittiössä, kunnes...


... meidän perheeseen iski vatsatauti. Ensin sairastui nuorimmainen. Silloin tiskipöytien sijasta siivosin ykää lattioilta ja pesin lakanoita.Keittiö alkoi vähitellen irrota tiukasta otteesta.

Sitten sairastui esikoinen. Tyhjensin ja vaihdon ämpäriä pienen potilaan vierellä neljän tunnin ajan yön pimeinä tunteina. Launtaina se sitten iski myös minuun kauppareissun jälkeen. Tauti iski melko tiukkana päälle, siinä ei ehtinyt kauppakasseja tyhjentämään. Muusta siivoamisesta nyt puhumattakaan.

Elämä siirtyi olohuoneen sohvalle. Ei kaunis näky tämäkään.

ps. Kokis on vatsatautijuomana ihan ykkönen. Se pysyy ekana sisällä, paljon ennen kraanavettä :-) Ja tässä tapauksessa pitää olla aitoa ja alkuperäistä. Riot, Afrit tai Freewayt eivät toimi samalla tavoin.

"Jälkeen kuvia" ei ole tällä kertaa tarjolla. Niin on heikko olo vielä, että meillä on edelleen nämä "ennen" tunnelmat täällä.

Toivottavasti lukijani säästyvät tältä taudilta. Ei ollut kivaa - ei.

Kuinka monet tumput yksi lapsi tarvitsee?

Avonainen kirjahylly parkkeerattiin eteiseemme pari vuotta sitten ihan vain tilapäiseksi ratkaisuksi. Avohylly voisi  jossain perheessä olla hyväkin vaihtoehto, mutta meillä se on kammottavan ruma eikä ollenkaan kätevä.

Kävin siis sen kimpppuun:

Hyllykkö oli niellyt 7 lippistä. Tähän mennessä eteisestä on siis löytynyt 25 lippalakkia...

Tyhjennettyäni hyllyt keittiön pöydälle pohdin, että kuinkakohan monta hanskaparia kaksi koulupoikaa tarvitsee selviytyäkseen yhdestä talvesta? Luulen, että minulla on valmius hanskoittaa jonkinkokoinen suurperhe.

Olin yllättynyt, että melkein kaikille tumpuille löytyi pari. (Vaatehuoneessa tosin odottaa korillinen parittomia hanskoja.) Mutta kaikille irtohupuille ei löytynyt takkia.

Fillarikypärät ja lippikset vein suosiolla vinttiin odottamaan kesää. Muuta suurta raivattavaa täältä ei löytynyt. Kun vaihdoin kaikille isommat ja käytännöllisemmät korit, niin jo tuli hieman siistimpää.

Avohyllystä haluan jossain vaiheessa eroon, mutta sitä ennen on ratkaistava muutama säilytysongelma.

 

Missä on avaimet, kännykkä, lompakko ja passi?

Tämä kaappi kätkee sisäänsä kaiken oleellisen ja hyvin paljon epäoleellista. Olen menettänyt monta kertaa hermoni puoliksi tämän kaapin sisään sukeltaneena.

Missä avaimet, puhelin, kulkukortti, bussilippu, varatumput, lukkosula, kannukset, missä se ja se?!? Kaapin sisältö on kömytty ylösalaisin hyvin usein tilanteessa, jossa ollaan jo oikeastaan myöhässä ja pitäisi löytää fillariin lukko ja siihen sopiva avain. Tähän huusholliin on ostettu ainakin 9 fillarin fillarin lukkoa (!) viimeisen kolmen vuoden aikana. Yritin ratkaista ongelman myös ostamalla kiinteät lukot poikien pyöriin. Noh, ne lukot katosivat ennen kuin niitä ehdittiin fillareihin pultata.

Kuvat selventävät miksi kaapista on ajoittain, erityisesti aamukiireessä, hieman hankalaa löytää etsimäänsä.

Raivaus aloitettiin kaapin tyhjentämisellä, jossa selvisi, että kaappi oli niellyt mm.

-18 (!)  lippistä. (mihin 3 miestä tarvitsee 18:aa lippalakkia?)

- 12 avainkaulanauhaa (mihin 4 ihmistä tarvitsee 12:a avainkaulanauhaa?)

- maalipensseleitä, erikeeperiä, mittanauhoja ja timpurin kynä. (Edellisestä pintaremontistamme on 3 vuotta aikaa...)

- pojan passikuvat, joita poliisilaitos ei hyväksynyt passiin

- hellehattu (ilmeisen tarpeellista säilyttää käden ulottuvilla eteisessä tällaisena paukkupakkastalvena....)

- jojo, pikkuauto, kyniä, kokoelma fillarikypäröiden pehmusteita, yksinäinen sauvakävelysauvan kumitutti, aiemmin mainittujen kadonneiden fillarin lukkojen kiinnityspiuhat, 2 puutarhasakset,  hiuspinnejä, -donitseja ja -lenkkejä, teollisuusimurin suulakkeita (itse imuri on ollut mökillä viimeiset 2 vuotta), pyörän pumppu, tulitukkuja, kuulosuojaimet yms. erittäin tärkeää ja oleellista.

Jäljelle jäi lääkevarasto, kenkien hoitovälineet, koiran harja, lenkki- ja fillarikamoja kuten juomapullovyö, yksi tallessa oleva fillarin lukko, heijastimia, fillari- ja otsalamppuja yms. ja alahyllyiltä löytyi paikka muutamille isoille kengille.

Ja kunkin asukkaan päivittäisille elintärkeille pikkuasioille (kännykkä, avaimet, lompakko) on varattu ihan omat lokerot toisaalla. Meillä on ollut näiden suhteen jo muutama rauhallinen arkiaamu. This is heaven :)

Seikkailu eteisrojun syövereissä jatkuu avohyllyn (jonka heivaamista Kiireinen kotijumalatar ehdotti erään aiemman postauksen kommenttiosiossa, mutta josta en ihan vielä tässä vaiheessa pääse eroon), kenkäkaapin ja naulakkokaapin parissa.

Mahtaakohan kaikelle eteisessä tarvittavalle löytyä sijoituspaikka?

Kun taloon tuli Dyson

Meidän taloon tuli puoli vuotta sitten Dyson. Ihanan tehokas ja motivoiva vehje. Siinä ei ole pölypussia.Hiekat, pölyt ja irtolegot kerääntyvät läpinäkyvään kupuun. Se antaa jotenkin kummasti konkretiaa imurointiin.

Vaan se on kovin iso.

Ei mahdu enää siivouskaappiin. Kaappi on ollut uuden työjuhdan jälkeen melkolailla tyhjäkäynnillä ja vienyt siis arvokasta tilaa eteisessä.

Uusi siisti ja järjestelmällinen elämä vaatii fiksua tilan käyttöä - erityisesti eteisessä, joka on niin altis kaaokselle.

Onneksi olin säästänyt kaappien mukana tulleet hyllyt, eikä tarvittu sirkkeliä.

Vielä on hyllyillä kovin väljää. Jahka projekti etenee eteisessä, asia todennäköisesi muuttuu.

Mutta missä sille imurille olis hyvä paikka? Vaikka motivoiva onkin, niin ei se mikään kaunis sisustustelementti ole. Näyttää lähinnä joltain Star trek -vehkeeltä.