Facebook on kierrättäjän kaveri

Saan säännöllisesti kuulla halventavia kommentteja feisbuukkailustani. Mitkään hyödyt, edut ja faktat eivät näitä ihan vaan periaatteen vuoksi FB:tä karttavia naljailijoitani vakuuta.

Mutta Facebookhan tarjoaa viihteen lisäksi myös kätevän raivaustyökalun! Tavarankierrätyksessä FB on toiminut nopeasti ja paljon vaivattomammin kuin Huuto.net tai Netcycler.fi

Kaksi lastensängyn aluslaatikkoa oli jäänyt nurkkiin pyörimään. Sängyt oli kierrätetty jo aika päivää sitten kavereille, mutta jostain syystä aluslaatikot olivat jääneet varastoon. Voi räkä, alkoi näyttää siltä, että laatikot piti viedä kaatikselle. Kunnes äkkäsin FB:n! Statuspäivitys feceen ja 10 minuutin päästä kummallekin laatikolle oli ottaja. Toinen meni karttalaatikoksi ja toinen pieneen makuuhuoneeseen ylimääräiseksi säilytystilaksi.

Tänä keväänä vanhat akkarit löysivät uudet kodit minkäs muun kuin FB:n kautta. Vanhimmat menivät entiselle työkaverille, mapitetut lehdet yläasteen/lukion luokkakaverille ja loput kälyn siskolle alakoulun oppilaiden lukemaanoppimisen motivaattoriksi.

Kyllä oli FB:stä taas suuri ilo Sotkuholistille ja Sotkuholistin kavereille. Kivaa, että lehtien elinikä jatkui, eikä tarvinnut viskata paperinkeräykseen.

Facebook on niin kiva leikkikalu, että avasin  oman seinän. Tervetuloa vierailulle!

Vaatekaappi kuntoon

Uuden vuoden (ja uuden duunin) kunniaksi laitoin vaatekaappini uuteen uskoon.

Olen tylsä pukeutuja. Runsas vaatevarasto ja walk-in closet eivät kuulu haaveisiini. Eih, minun ihannemaailmassa kaikki vaatteeni mahtuvat hyvin kapealle tangolle. Kaikki on kestävää, hyvälaatuista, ajatonta, oikean kokoista (minulla on paha tapa ostaa liian pieniä vaatteita) ja ennen kaikkea - kaikki vaatteet sopisivat keskenään.

Karsin vaatekaappini ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Silloin vannoin, etten enää koskaan osta mitään vain siksi, että se on alessa tai asu voisi ehkä joskus olla ihan kiva. Lupasin myös itselleni, etten enää hairahdu halpisriepuihin. Päätös ei ole pitänyt.

Vieläkin sapettaa  parin vuoden takainen "trendikäynti" Seppälässä. Jouduin uuteen tilanteeseen, työmatkalle muotimessuille Milanoon. Arrgh, kauhistus! Sellaisessa paikassa pitäisi  ilmeisesti osata  pukeutua, ja mieluiten viimeisen muodin mukaan. Kierrettyäni Sellon liikkeet (ja todettuani, että tästä tuleekin kallis pieti) kävelin, ensimmäistä kertaa 15 vuoteen, Seppälään. Ostin läjän vaatteita.

Ja kuinkas kävikään? Messumatkan jälkeen en suurinta osaa niistä käyttänyt. Koska ne eivät sopineet tyyliini ja niiden huono laatu paistoi  messuhallin toiseen päähän asti.

Sain sparrausavukseni ex-työkaverini Hetan.(Heta oli niillä  samaisilla muotimessuilla, eikä hänellä ollut minkäänlaista vaatepaniikkia ennen matkaa.) Hän on tunnettu erityisesti kyvystään karsia kaikki turha pois asunnostaan ja matkalaukustaan. Nyt tästä vaateläävästä poistui suuri osa takavasempaan. Heta oli diplomaattinen makutuomarini.

Karsimme pois

- liian pienet vaatteet
- kulahtaneet vaatteet (ehdottomasti eniten)
- auttamattomasti so-last-season -vaatteet
- ne vaatteet, joita ei ole yli vuoteen käytetty
- ne vaatteet, joissa tunnen oloni tylsäksi, lihavaksi tai mummoksi tai muuten vaan tyylittömäksi (aika paljon näitä)

Minun minimaalisen pienestä vaatevarastostani karsiutui helposti pois 19 yläosaa ja 13 alaosaa.

Lisäys: äsken juuri huomasin eteisen lattialla kassillisen energiajätteeseen lajiteltuja vaatteita. Siellä oli 9 yläosaa (lähinnä t-paitoja ja pooloja). Yläosien lopullinen saldo olikin siis 28.
ps. tervetuloa lukijaksi Kuukkeli ja Jenni

Sadan tavaran haasteen loppuottelu

Osallistuin Saiturin sadan tavaran haasteeseen. Siinä oli tarkoitus luopua sadasta tavarasta ja joko myydä ne, laittaa kiertoon tai roskikseen.

Poistettavan tavaran löytäminen ei ole meillä ongelma. Sitä kyllä riittää.

Olin kuitenkin tarkkana, että kaikki ehjät ja käyttökelpoiset tavarat menevät kiertoon. Helpointa olisi ollut viedä kaikki kerralla Fidaan. Mutta sitten minuun iski toinen perisyntini – ahneus. Mitä jos joku sittenkin olisi valmis maksamaan näistä jotakin? 

Ilmoituksia huutonettiin, kirpputoripäivä kaverin kanssa ja yksi ajokeikka Lafkanille. Lopuksi vielä lahjoitusvisiitti poikien vanhalle päiväkodille, yksi keikka Fidaan ja vielä yksi tyhjennysreissu Sortti-asemalle.

Nyt on sata tavaraa kasassa. Mieli energisempi, mutta kämppä näyttää ihan yhtä täydeltä kuin ennenkin...

Tässä välissä, kun olin hyvässä raivausvauhdissa, appiukko kävi kylässä ja tiputti olohuoneen nurkkaan ikea-kassillisen roinaa. Taas jotain miehen nuoruuden aarteita. Milloin tämä rojun sisään virtaaminen oikein loppuu?

****************

Lopullinen tilinpäätös
54.    Lasten pöytä + tuolit
55.    Keinutuoli
56.    Arabian seinälautanen, Kalevala, 1985
57.    Lasten huoneen verhot ja lampunvarjostin
58.    Pikkuinen salkku
59.    Kasa lasten tyynyjä, peittoja
60.    Kasa lastenkokoisia liinavaatteita
61.    Sisäpelikengät koko 32
62.    Addun tennarit koko 38
63.    Kenkälaatikollinen puuvärikyniä
64.    Nippu tusseja
65.    Kasa väriliituja
66.    Vesiväripaletteja x 2
67.    Ratsastushousut kokoa 140 cm
68.    Ratsastushousut kokoa 128 cm
69.    Jodhpurit (ratsastuskengät), koko 40
70.    Johdpurit, koko 39
71.    Ratsastuskypärä koko 56
72.    Ratsastuskypärä, joku pieni koko
73.    Ratsastusturvaliivi, koko xs
74.    Minichapsit, koko xs
75.    Rullaluistimet, koko 31
76.    Laskettelumonot koko 32
77.    BMX fillari
78.    Matkatelevisio
79.    Putkitelevisio
80.    VHS soitin
81.    Kasa lahoja lautoja, hajonneita rakennustelineitä yms.
82.    Korjattavien vaatteiden kasasta poistettuja vaatteita, ne jotka jo jäivät pieneksi
83.    Muovirasioiden kansia
84.    Kasa vanhoja salaojaputken pätkiä
85.    Kassillinen pehmoeleluja
86.    Superman naamiaisasu, koko 120
87.    Kassillinen pieneksi jääneitä vaatteita -> serkulle
88.    Rattaiden sadesuoja, toimitettiin henkilölle joka osti rattaat 1,5 v sitten
89.    Vuoden vanhat perennamullat, iskin lopulta maahan ja säkki roskiin
90.    Puoli pussillista parittomia sukkia
91.    Miete- ja runokirjoja
92.    Dominopeli
93.    Puisia nappula palapelejä
94.    Tavallisia palapelejä
95.    Kynttilänjalka
96.    Kylmäkassi, jonka vetoketju oli hajalla
97.    Neljät pieneksi jäävät kesäsortsit serkulle kiertoon
98.    isomman pojan kolmet housut, joita ei vaan koskaan tullut käytettyä-> lähetystorille
99.    Neljä rosterista hammasmukia
100.    kauhea kasa loppuun käytettyä kosmetiikkaa, siis ne tyhjät purnukat

(lisätty myöhemmin: Haasteen alussa tein itselleni oman säännön. Jokaista sisääntulevaa tavaraa kohden piti lähteä ylimääräinen tavara. Siis yli tuon sadan. Luovuin tästä, koska sisääntulevaa oli mahdotonta valvoa. Meitä asuu täällä 4, jotka tuo kamaa sisään ja vain yksi joka sitä systemaattisesti yrittää saada pois. Lisäksi on tuo appi-ukko..... Toisaalta moni 100 tavaran listalla oleva tavara onkin röykkiö jonkin tyyppistä kamaa. Joten päätin, että olen jotakuinkin tasoissa anyways)

ps. vielä kerran, tervetuloa lukijaksi Girlittan!

Kaaoksen selvittämisen oravanpyörä

Pitkitin tätä sotkunraivausprojektin aloittamista vuosikausia. Ongelman selättäminen tuntui suunnattomalta ja uuvuttavalta oravanpyörältä. Koko talo oli sekaisin, joka huoneessa mahdottomia selvittämättömiä kamakasoja.

Tehtävän suuruus lamaannutti minut enkä tiennyt mistä aloittaa.

Jos aloittaisin lastenhuoneista, olohuoneesta ja makuuhuoneesta? Näissä oleskellaan päivittäin, joten luonnollisesti ne kuuluvat prioriteettilistani kärkeen. Ongelma on se, että näissä huoneissa on normaalin rojun lisäksi välivarastoituna joitakin huonekaluja, joilla olen suunnitellut sisustavani tulevan työ-/vierashuoneen.

Meillä oli siis myös yksi ylimääräinen huone, josta oli aikoinaan tarkoitus tehdä työ-/vierashuone. Tässä odotellessa ja ihmetellessä huone on kylläkin ehtinyt hautautua sekalaisen rojun alle ja nimitän huonetta nykyisin kaatopaikkahuoneeksi.

Ehkä sittenkin pitäisi raivata ensin kaatopaikkahuone? Siellä taas on mahdottomasti sellaista tavaraa, mikä kuuluu oikeasti vinttiin, autotalliin, verstaaseen ja ulkovarastoon. (Jep, siellä on tänä kesänä alettu säilöä myös polkupyöriä. Siis sisällä talossa. Haloo!)

Eli sittenkin vinttiin, autotalliin ja verstaaseen. Ne taas ovat sellaisessa jamassa, että ei niihin mahdu ovesta sisään. Siellä on myös enimmäkseen sellaista rojua, mistä minä en ymmärrä mitään. MINÄ en siis voi tehdä näille kohteille juuri mitään.

Ja tämän oravanpyöräkierroksen jälkeen olenkin jo aivan hengästynyt ja uuvahtanut. Ei tästä koskaan mitään tule!

Paitsi että tulee. Heti kun unohtaa tämän kaoottisen kokonaisuuden ja keskittyy yhteen pieneen asiaan kerrallaan.

Tänä aamuna halusin raivata autotallista pienen pienen nurkan, jonne voisin lastata kirpputorille vietäviä laatikoita. Sain houkuteltua miehenkin mukaan. Lähinnä varmistamaan etten heitä pois jotain huipputärkeätä.

Tilanraivaussession tuloksena merkkaan sadan tavaran haasteen listalleni muutaman uuden rivin.

16. Puolikuutiota yritys X:n kamaa. Tuotenäytteitä, myynnintukimateriaalia, koulutusmappeja ja yksi Maxibit-ständi. Jostain syystä tämä kaikki oli kertynyt meidän autotalliin, vaikka ehdottomasti kuuluu firma X:n tiloihin. 

17. Toinen puolikuutiota roskaa, jonka lajittelin energiajätteeseen, pahvin-, paperin- ja metallinkeräykseen plus yksi jätesäkillinen sekajätettä.

Nyt autotalliin mahtuu sisään. Ja sieltä saattaa löytää sen mitä etsii. (Siis tässä tallissa ei ole koskaan ollut autoa sisällä, sitä vaan kutsutaan autotalliksi :-)

Erikoisen hyvä äitienpäivälahja

Sain ihan superhyvän äitienpäivälahjan. Tosin antajat eivät tainneet hoksata, että antoivat lahjan...

Aamulla sain perinteiseen tyyliin ruukkuruusun, cavat ja kahvit sänkyyn. Päivän paras lahja oli kuitenkin se, että sain veljeltä peräkärryn lainaan (Kiitos veli!), ja erityisesti se, että mieheni lähti melko pienellä mutinalla auttamaan kärryn  täyttämisessä.

Meidän huushollissa on näitä  katastrofialueita aikas paljon. Ja yksi überkamala paikka on autokatos. Sen siivoamisessa ei kaksi tai kolme jätesäkkiä tunnu missään. Tänne tarvitaan peräkärryä ja sorttiasemaa!

Sitä saattaa ihmetellä, että miten tällaisen kaaoksen voi saada aikaiseksi. Noh, se on meidän perheelle kovin helppoa. Eikä tähän tilanteeseen pääsemiseen mennyt kuin vajaa 3 vuotta. Asiaa auttoi mm. se, että autonpesun yhteydessä kipataan tähän nurkkaan kaikki autosta löytynyt irtosälä. Tai, että heitetään kasan päälle, sateensuojaan, ihan mitä tahansa mitä pihalla sattuu sateen alkaessa lojumaan.

Lainaperäkärry tuli täpösen täyteen, kaksi isoa korillista toin sisälle selvitettäväksi (eli pestäväksi, jotta kehtaan lahjoittaa lähetystorille), muutaman talviurheiluvälineen vein "jo" oikeaan säilytyspaikkaan (vaikka olivatkin tässä "odottamassa kunnostamista" ) ja löytyi täältä muutama mukava hyödyllinenkin asia, kuten:

- kaksi pyöränlukkoa, joiden avaimet olivat löytyneet eräässä aiemmassa raivaussessiossa

- lapsille passelinkokoisia ulkoiluhousuja

- nuorimmalle juuri nyt sopivankokoiset kumisaappaat

- pyöränrenkaan paikkaussetti (tuli heti käyttöön, kun mies jo tänä iltana (!) paikkasi sillä yhden puhjenneen fillarinkumin)

Autokatoksessa riittää vielä täytettä toiseen ja ehkä kolmanteenkin peräkärrylastiin. Siitä huolimatta, kyllä tämä tässäkin vaihessa tuntuu jo aikalailla paremmalta.