Tavara päivässä pois. Alkurutistus: 28 tavaraa.

Löysin kauan kadoksissa olleen raivausinspiraationi! Ainakin täksi päiväksi.

Kiitokset kuuluu Facebook ryhmälle: Tavara päivässä pois. (Muistuttaa kovasti muutaman vuoden takaista sadan tavaran haastetta.)

Ryhmän tavoitteena on aloittaa vuosi 2014 kodissa, jossa on noin 300 tavaraa vähemmän.  

Ohjeistuksena on, että joka päivä valitaan kodista yksi turha tavara, josta luovutaan. Mieluiten kiertoon. Epäkurantit tavarat toki heivataan roskiin. Jos ostaa jotain uutta, samana päivänä on heivattava kaksi tavaraa pois.

Ryhmä on tainnut aloittaa jo alkuvuodesta, joten minulle tulee kiire kuroa muita umpeen.

Aloitin tänään kodinhoitohuone-/vaatekomeronurkkauksesta. Minulla on  nimittäin akuutti vaateongelma. Siitä on taas liian pitkä aika kun olen perannut vaatteeni. Kaapeissa on liikaa  kulahtaneita, pesussa kutistuneita, liian suuriksi jääneitä tai muuten vaan ajasta jälkeen jäänyttä lumppua. On siis aika käydä kriittisesti vaatteet läpi ja tehdä ostoslista tarvittavista uusista.

Mutta ennen kuin pääsen vaatehyllyille, on saatava tämä tila kuntoon.

Pakko saada laskutilaa, jossa lajitella vaatteet. Muutama tunti hurahti, enkä ole vielä koskenutkaan kaappeihin tai hyllyihin. Selvittein vain laskutilalla ja vaaterekillä lojuvat kasat. Penkomisen päätteeksi lauluun lähti:

- Muovikassillinen epäkuranttia vaatetta energiajätteeseen (parittomia ja rikkinäisiä sukkia/sukkiksia, paitoja joissa rispaantuneet kaulukset - joo en mä niitä kauluksia koskaan tule kääntämään, vaikka kuulostaakin hienolta ekoteolta - sekä muutama paita ja housut, joissa oli liian sitkeitä tahroja). 10 tavaraa.

- Kaksi muovikassillista UFFin laatikkoon (pari laukkua, kesähattu, lapsille pieneksi jääneitä vaatteita, pari neuletta,  jakkupuku, nuken housut).  11 tavaraa.

- Muovikassillinen roskaa (paperia, muovikäärettä, rypistyneitä pakettikortteja, kuitteja, muovinen kemipussi) laskettakoon tämän yhdeksi.

- Hajonnut matkalaukku kaatikselle.  1 tavara

- Kirppikselle pari lasten lelua, penaali ja pakettikortteja. 4 tavaraa.

- Lainassa ollut iltapuku, joka on odottanut nepparin ompelua ja palauttamista itsenäisyyspäivästä asti. Ompelin sen hitsin nepparin pariin kertaan (ekalla kerralla tietty väärin päin) ja palautin puvun kummitytölleni. 1 tavara.

Pölyjen pyyhkimisen ja lattian imuroimisen jälkeen täällä alkoikin jo näyttää ihan mukavalta. Kiikutin kammottavan vaaterekin vinttiin ja tilalle on tarkoitus tuoda hyllyt tai kaappi. Sellaisella ratkaisulla tuo nurkka ehkä pysyy himpun verran siistimpänä.

Uusi (työ)puvusto

Haluan vaatekaappini toimivaksi less is more -periaatteella. Säästän aikaa vaatehuollossa, hermoja vaatteiden etsiskelyssä  ja yhteensovittelussa. Ennen kaikkea parannan yleistä oloani. Ei enää bad dress -päiviä. Niitä, jolloin olo on kuin halvalla  norsulla.

Toimivassa puvustossa tulee olla  vain keskenään sopivia vaatekappaleita ja hyvää laatua. Minimalistisessa garderobissa laatu on tärkein kriteeri. Paidan pitää kestää jokaviikkoista pesua ja housujen ja neuleiden on pysyttävä kuosissaan pelkällä tuulettamisella.

Minimalismissa kunnostautunut ystäväni Heta antoi minulle nuotit toimivan työpuvuston kokoamiseen. Kyseessä on siis toimistotyö, jossa  pukeudutaan business-henkisesti.

Perussetti sisältää  neljä  siistiä asukokonaisuutta  ja yhden casual-kokonaisuuden. Tällä setillä saa jo tarvittavaa vaihteluakin.

- tummat housut. Jos käytät matalia ja korkeita kenkiä, tarvitset kahdet housut eripituisilla lahkeilla.
- tumma hame
- casual alaosa (esim. siistit farkut)
- viisi paitaa, esim. 2 paitapuseroa, 2 t-paitaa ja ohut neule
- 1-2 neuletta tai jakkua
- mahdollisesti myös mekko (kotelo, kietaisu, liivi)

Ensin siis karsin kaapistani kaiken sellaisen, joka ei istu ylläolevaan settiin.

Karsinta yllätti. Kaapistani löytyi paljon enemmän hameita  kuin housuja, vaikka käytän hametta hyvin harvoin. Hame on muka hankala käyttää, kun pitäisi olla sääret ajeltuna ja ehjät sukkahousut. Sain käskyn investoida kunnon sukkiksiin (Wolford tai Falke) ja testata löytyykö minusta hameihminen.

Kaksi kaapistani löytynyttä hametta passitettiin korjausompelijalle. Toinen pienennetään sopivaksi, toinen kavennetaan kynäksi.

Housuja jäi kahdet. Casual Friday -farkut edelleen puuttuu. Samoin ne tarpeeksi pitkät housut korkokenkiä varten.

Yläosista ei montaakaan kelpuutettu työpuvustoon. Suurin osa meni kirpputorille lahjoitettavien kasaan, ja osa kotivaatteiksi.

Alaosia on siis yli tarpeen, yläosista  pula. Ostoksille siis.

Tämä on ärsyttävin vaihe, jotan varustauduin hyvin. Varasin reilusti aikaa, kurvasin suuren tavaratalon parkkihalliin ja jätin ulkotakin autoon.

Peruspaitaosaston täydennys oli yksinkertaista.  Puhtaanvalkoista. V- ja O-aukolla. Lyhyt- ja pitkähihaiset versiot. Loppu (neuleet, jakut) tuottivatkin tuskaa ja minulle kävi niin kuin monesti ennenkin. Tuskastuneena otin "vain jotain" ja kotona huomasin, että ei tää on mun juttu. Liian naisellinen, liian lyhyet hihat. Nyt opettelin uuden asian: palautin vaatteen liikkeeseen. Stockmann on epävarman shoppaajan ystävä. Thanks!

Vaatteitakin kammottavampaa on ostaa kenkiä. Haluan hyvännäköiset, mutta en voi sietää ylimääräisiä solkia, nyörejä, niittejä yms. Pitää olla yksinkertaista. Tässä vaiheessa mallit  muuttuvat useimmiten mummoiksi. Kiertelin kaupoissa tuskissani ja lopulta löysin kauniit ja yksinkertaiset, joissa on kuitenkin sitä jotain pientä ekstraa. Toistaiseksi elämäni kalleimmat kengät, alennuksessakin.

Kotona tajusin, että olen ostanut liian pienet! (Miten ihminen voi olla näin idiottii. 41 koon jalkaan ei mene 39,5:n kenkä,  ei vaikka kuinka myyjä väittäisi vastaan.) Liike oli myötämielinen, antoi palauttaa kengät, mutta vain lahjakorttia vastaan. Noi voihan per.... Nyt olen sidottu tähän tiettyyn liikkeeseen ja merkkiin, joka ei välttämättä olen mun juttu ollenkaan.

Työpuvuston kokoaminen on ollut yhtä tuskaa. Olen tuhrannut tähän jo monta päivää ja kohta  puolenkuun palkan. Toivottavasti lopussa kiitos seisoo eikä minulla ole vaatehuolia ennen kesäkautta.

Vaatekaappi kuntoon

Uuden vuoden (ja uuden duunin) kunniaksi laitoin vaatekaappini uuteen uskoon.

Olen tylsä pukeutuja. Runsas vaatevarasto ja walk-in closet eivät kuulu haaveisiini. Eih, minun ihannemaailmassa kaikki vaatteeni mahtuvat hyvin kapealle tangolle. Kaikki on kestävää, hyvälaatuista, ajatonta, oikean kokoista (minulla on paha tapa ostaa liian pieniä vaatteita) ja ennen kaikkea - kaikki vaatteet sopisivat keskenään.

Karsin vaatekaappini ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Silloin vannoin, etten enää koskaan osta mitään vain siksi, että se on alessa tai asu voisi ehkä joskus olla ihan kiva. Lupasin myös itselleni, etten enää hairahdu halpisriepuihin. Päätös ei ole pitänyt.

Vieläkin sapettaa  parin vuoden takainen "trendikäynti" Seppälässä. Jouduin uuteen tilanteeseen, työmatkalle muotimessuille Milanoon. Arrgh, kauhistus! Sellaisessa paikassa pitäisi  ilmeisesti osata  pukeutua, ja mieluiten viimeisen muodin mukaan. Kierrettyäni Sellon liikkeet (ja todettuani, että tästä tuleekin kallis pieti) kävelin, ensimmäistä kertaa 15 vuoteen, Seppälään. Ostin läjän vaatteita.

Ja kuinkas kävikään? Messumatkan jälkeen en suurinta osaa niistä käyttänyt. Koska ne eivät sopineet tyyliini ja niiden huono laatu paistoi  messuhallin toiseen päähän asti.

Sain sparrausavukseni ex-työkaverini Hetan.(Heta oli niillä  samaisilla muotimessuilla, eikä hänellä ollut minkäänlaista vaatepaniikkia ennen matkaa.) Hän on tunnettu erityisesti kyvystään karsia kaikki turha pois asunnostaan ja matkalaukustaan. Nyt tästä vaateläävästä poistui suuri osa takavasempaan. Heta oli diplomaattinen makutuomarini.

Karsimme pois

- liian pienet vaatteet
- kulahtaneet vaatteet (ehdottomasti eniten)
- auttamattomasti so-last-season -vaatteet
- ne vaatteet, joita ei ole yli vuoteen käytetty
- ne vaatteet, joissa tunnen oloni tylsäksi, lihavaksi tai mummoksi tai muuten vaan tyylittömäksi (aika paljon näitä)

Minun minimaalisen pienestä vaatevarastostani karsiutui helposti pois 19 yläosaa ja 13 alaosaa.

Lisäys: äsken juuri huomasin eteisen lattialla kassillisen energiajätteeseen lajiteltuja vaatteita. Siellä oli 9 yläosaa (lähinnä t-paitoja ja pooloja). Yläosien lopullinen saldo olikin siis 28.
ps. tervetuloa lukijaksi Kuukkeli ja Jenni

Mutku nää on mun lempparit!

Kahdeksanvuotiaalla on yhdeksät näille keleille sopivat kengät: goretex-lenkkarit, juoksulenkkarit, ihan vaan tavalliset lenkkarit, ruskeat ja mustat skeittikengät, kumisaappaat plus kolmet talvisaappaat. Minusta tässä on kuusi paria liikaa.

Sitten on vielä kymmenes, surullinen, kenkäpari.

- Nää on mun lempparit! Ei näitä saa heittää pois, parkaisee kahdeksanvuotias eliminointiehdotuksille.

Näitä ei päihitä mikään yhdeksästä muusta kenkäparista. Nämä ovat rakkaimmat.

  

Viime viikolla minullekin sitten selvisi, miksi pojan sukat ovat aina mustat.

Kengissähän on kaksi sormenmentävää reikää! Kiesus sentään. Nyt lähtevät kengät saattohoitoon. Ehdoton käyttökielto, mutta vielä saa hetken aikaa silitellä ja antaa viimeiset hyvästit.  

Loppuhävityksen jälkeen saa sitten  taas pikkuruisesti lisää tilaa ja järjestystä kenkäkaappiin. Tai, tuota noin, ollaanpas rehellisiä. Saa lisää tilaa eteisen lattialle.

Tervetuloa lukijaksi tata!

8-vuotiaan vaatekaappi ruotuun myös

Innostuin 10-vuotiaan vaatekaapin ojentelusta niin, että kävin myös nuorimmaisen vaatekaapin kimppuun.

Tämä kaappi on haastavasti pitkä ja kapea. Hieman yli 130-senttinen poika ei yllä kaikille hyllyille.

Heivasin siis y harvoin tarvittavat siistimmät vaatteet lähyllyille. Käsien tasolle jätin ne, joita pengotaan suurimmalla tunteella: hupparit, verkkarilököpöksyt (arrg!! vihaan niitä) ja t-paidat.

Merkkasin tämänkin kaapin maalarinteippikyltein.

Ihan sama vaikka  rivit ja pinot eivät  olekaan suorassa. Jos poika oppisi itse tyhjentämään oman puhtaiden-ja-viikattujen-vaatteiden -pyykkikorinsa kaappiin, vaikka ihan vinonkin, olisin toistaiseksi ja melko pitkään tyytyväinen.

Jotain tolkkua pojan vaatekaappiin

Olen tuskastellut jo aiemminkin täällä jatkuvaa pyykkäämistä.

Meillä on ollut jo pitkään käytössä pyykkien omakorisysteemi. Viikkaan jokaisen vaatteet valmiiksi omaan koriin. Kauniisti kaappivalmiiksi. Oletan, että jokainen hoitaa vaatteensa siitä eteenpäin.

8-vuotias on ilmaissut napakan vastalauseensa: Mä olen vielä lapsi!
Kun, en hyväksy tuota, seuraava veto on: Mä en osaa, en yletä ylemmille hyllyille!
No joo, ehkä vielä autan kuopusta.

43-vuotias ei vastustele. Nolona myöntää, että kyllä hänen ne sinne kaappiin pitäisi itsekin saada. Vaan ei saa. Odottelen aina 3-4 viikkoa, tai kuukauuta, ja lopulta raivopäänä survon viikatut vaatteet 43-vuotiaan kaappeihin. Etsin tyhjiä koloja ja tilkitsen ne sukilla, paidoilla ja kalsareilla.

10-vuotiaassa on toivoni.
Vaatekaappi näytti tältä:

Lattialla on useita "omia pyykkikoreja" ja -kasseja täynnä viikattuja vaatteita odottamassa kaappiin pääsyä. Niitä on niin paljon, ettei kaapin oviakaan saa enää auki.

Kokeilin soveltaa työssä oppimaani poikaani.

1) Suunnittele hyvin, 2) ohjeista selkeästi ja 3) aseta konkreettinen tavoite.

Vaatekaapin kohdalla se meni näin:

Suunnittelu: Suunnittelin toimivan järjestyksen kaappiin. Merkkasin maalarinteipillä mille hyllylle kuuluvat kalsarit, sukat, vyöt, lyhythihaiset t-paidat, pitkähihaiset t-paidat, colleget ja hupparit, fleecet ja neuleet, farkut ja suorat housut, ulkoiluhousut, sortsit jne.
Ohjeistus: Autoin ensimmäisellä kerralla täyttämään kaapin. Näytin kädestä pitäen mitä millekin hyllylle kuuluu. Ja miten pinot saa näyttämään siisteiltä (viikkauksen taitepuoli eteenpäin, repaleet kaapin seinää kohden).
Tavoite: Lopulta siistitty kaappi itsessään oli konkreettinen tavoite jatkoa varten.

Nyt kaappi näyttää tältä ja 10-vuotias totesi tyytyväisenä:

Äiti, tästä lähtien mä pidän tän ite kunnossa!

ps. 50-luvulla tähän kaappiin mahtuivat kahden pojan kaikki vaatteet. Yksikään hylly ei silloin kuulemma ollut täynnä. Nyt tänne mahtuu hädin tuskin yhden pojan rievut. Vaikka siirsin kiertoon 3 housut ja 3 hupparia. Ja vielä on narulla pyykkiä kuivumassa…

ps2. Tervetuloa lukijaksi HeidiM, Mirka, vaarihiiri, Dahlia, Annamarika ja Santtu!

Työssä on kolme vaihetta: aloittaminen, tekeminen ja lopettaminen

Isälläni oli usein tapana hokea minulle: työssä on kolme vaihetta 1) aloittaminen 2) tekeminen ja 3) lopettaminen.

Kiukkusävyinen painotus oli sanalla 3) lopettaminen.

Kitkerä sävy johtui siitä, mulla on paha tapaa aloittaa projekteja erittäinen innokkaasti, tehdä niitä johonkin vaiheeseen ja sitten into tippuu käsistä. Homma jää kesken viikoksi, kuukaudeksi, useimmiten ikuisuudeksi.

Keskeneräiset projektit valtaavat talon.

Sama loppuunsuorittamisen kammo pätee valitettavasti myös arkiaskareisiin.

Roinanraivauksessa raivaus ja uudelleen järjestely sujuu kuin tanssi, mutta sitten alkaa tökkiä, kun pitäisi selvittää laatikkojen "paikalleen, kirppikselle jne." sisällöt.

Toinen jatkuva murheenkryynini on pyykkääminen. Pyykinpesu on periaatteessa kivaa siihen pisteeseen asti, kun viikatut vaatteet pitäisi saada vaatekaappeihin. (Ennen tämä homma tökkäsi mulla jo viikkausvaiheessa, mutta sitten keksin viikata vaatteet suoraan narulta koreihin. Siinä vaan "ilmassa". Tajusin, ettei tähän hommaan tarvita mitään kodinhoitohuoneen työtasoa).

Jos joku hoitais nämä huomaamattomasti kaappiin, kyllä minä olisin iloinen pyykkimuija.