maanantai 27. joulukuuta 2010

Näyttelijän vinkki

Suurilla kauniilla kankailla pelastui  osin  meidän huushollin joulutunnelma. Systeemi toimi vallan mainiosti kodinhoitohuoneessa, yläkerran pikkuaulasta ja makuuhuoneessa.






Itsehän minä en näin näppärää asiaa ole keksinyt. Idea on saatu näyttelijä Marjorita Huldénilta. Hän kun ei niin rakasta siivoamista, mutta on parantumaton esteetikko. Kauniit kankaat ovat pelastaneet hänet monen monta kertaa piinaavasta sotkusta.

Minulla nuo kankaat nyt eivät olleet kovin erikoisia. Otin ne pöytäliinat ja torkkupeitot, jotka ensimmäisenä kaapin syövereistä käsiin osuivat. Tekivät tehtävänsä epämääräisten kasojen peittäjinä.

torstai 23. joulukuuta 2010

Joulurauha tuli sittenkin

Tuli se joulu tähänkin huusholliin, vaikka sitä alkuviikosta ehdittiin jo stressata ja epäillä.

Sauna jäi pesemättä ja jääkaapista pesin vain sen juureslaatikon, jonka pohjalle oli liettynyt kaksi kesäkurpitsaa ja puolikas kurkku. Joulumusiikki soi, ja rauha on laskeutunut maahan.

Ihanaa, että huomenna ei herätä kello.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa, leppoisaa ja rentouttavaa joulua!

maanantai 20. joulukuuta 2010

Ahdistava joulusiivous

Koko vuoden patoutunut kaaos- ja sotkuahdistus purkautuu aina viikolla 51.

Lapsuuden kodissani koti puunattiin joulua varten lattialistoista kattovalaisimiin. KAIKKI kaapit ja komerot järjesteltiin. Pyykkikorissa ei saanut olla aattosaunan aikaan yhtäkään likaista vaatetta. Ikkunat oli tietysti pesty ajoissa.

Minä en ole pyrkinyt mihinkään tällaiseen koko sinä aikana kun olen omaa huushollia pyörittänyt. Viimeiset neljä vuotta olen sitä paitsi tehnyt joulunaluspäivinä 12 tuntisia työpäiviä ja olen melkein oppinut ottamaan jouluvalmistelut rennosti :D

Silti, pikkuahdistus meinaa pukata pintaan. Minähän en tunnetusti osaa hoitaa asioita hyvissä ajoin kaksi kuukautta etukäteen (niin kuin fiksut kollegani tekevät.) Ehei, lahjat meillä hankittiin ja paketoitiin lauantaina 18.12. Kodin kaaos selvitettiin (ainakin osittain) sunnuntaina 19.12. Jos meillä olisi perussiistiä aina, niin eihän tässä mitään ongelmaa olisi. Mutta kun ei ole.

Muistin tehtävien pikkupalasiin pilkkomisen periaatteen ja pilkoin tehtävät hommat hyvin pieniksi paloiksi. Palkkioksi tehdystä työstä sain plus-merkin ja yliviivauksen.




Voi olla, että loput jää tekemättä. Tervetuloa joulusaunaamme rakkaat sukulaiset. Melkein mahdutte pukuhuoneessa riisuutumaan. Älkää huoliko saunan pesemättömyydestä, laudeliinoja löytyy kyllä jokaiselle.


Tyypillisesti sunnuntainen puuhasteluni keskeytettiin moneen kertaan. Normaalit päivärutiinit on hoidettava vaikka kuinka olisi joulu tulossa. Pojilla oli myös omia tärkeitä tarpeita, jotka pitää hoitaa just nyt.

Nostin siis vielä vähän omaa häntääni ja kirjasin myös ne tehtävät, jotka tein tehtävälistan ulkopuolelta. Se näytti tällaiselta tänä sunnuntaina.


Minä en siis tälläkään viikolla pyhittänyt lepopäivääni. Mutta onneksi parin päivän päästä voi pyhitellä kolmen viikon edestä.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Onko tämä miehenlogiikkaa vai mitä?

Millä tämä ilmiö selitetään? Miehenlogiikallako?




Jostain syystä mun päähän ei mahdu, miksi käytetyt sukat ja likaiset t-paidat heitetään lattialle pyykkikoriin juureen.

Mun logiikkani sanoo, että saattais olla järkevämpää tipauttaa ne suoraan pyykkikoriin.

Tervetuloa lukijaksi Iina, Virtahepo ja Sotku Possu

perjantai 10. joulukuuta 2010

Oletko sinä Me Naiset -lehden etsimä haastateltava?

Me Naiset -lehden toimittaja etsii juttuunsa naista (mielellään lapsiperheellistä), joka kokee elävänsä jatkuvan sotkun ja kaaoksen keskellä.

Minä en juttuun sovi, koska olen ulkoistanut viikkosiivouksen.

Mutta olisitko sinä juuri se oikea?

Jos kiinnostuit, ota suoraan yhteyttä toimittajaan:

sanna.wallenius@sanomamagazines.fi

perjantai 3. joulukuuta 2010

Pikkupalasina homma hoituisi

Vähän kerrassaan, baby steps,  15 minuuttia päivässä.  Yhden ja saman asian voi ilmaista niin monella tavalla.  Käytännön toteutus on vaan minulle niin hiivatin vaikeaa.

Siedän hyvin sekasortoa ja keskeneräisyyttä, mutta tavoittelen hommissani täydellisyyttä. Tämä on ERITTÄIN huono yhdistelmä.

Täydellisyyden tavottelija näkee mielessään vain täydellisen lopputuloksen ja kaiken sen  uuvuttavan työn, jota täydellisyys vaatisi. Kun kaikkea ei ole mahdollista saada kerralla kauniiseen kuntoon, jätän koko homman tekemättä ja elän keskeneräisessä sekasorrossa.

Ammattiraivari Maria auttoi minua palastelemaan asioita pienen pieniin osioihin.

Meillä on vieläkin paljon sellaista kamaa, jolle ei enää ole käyttöä, ja siitä pitäisi päästä eroon.  Kertaheitollahan homma ei onnistu, vaan projekti pitäisi malttaa palastella.

Ammattiraivari Marian ohjeiden mukaisesti tämä nimenomainen työvaihe pilkotaan vaiheisiin näin:

1.päivä:  kierrän talon läpi ja listaan paperille kaikki sellaiset tavarat, joiden eroon pääsyyn auttaa kohteen valokuvaaminen. (Voin kirjata listaani  ihan heti, ulkomuistista,  ilman talokierrostakin mm. kolme erilaista lastentuolia, tauluja, huonekaluja, mattoja, valaisimia, puolapuut, lasten turvaistuimen ja koroketuolin, kirjoja, pelejä, työkaluja.)

2. päivä: valokuvaan nämä esineet. (Tämä olisi ehkä hyvä säästää viikonlopulle, jotta homman voisi hoitaa päivänvalossa.)

3. päivä: teen koneelleni valmiiksi kansiot: huuto.net, netcycler, antiikkimyyjä . Lataan kuvat kamerasta ja lajittelen ne kansioihin, sen mukaan miten toivon pääseväni tavarasta eroon. Siis vain tämä, ei muuta tänä päivänä!

4. päivä: otan yhteyttä antiikkimyyjään, jonka yhteystiedot sain Marialta. Lähetän antiikkikauppialle kuvat tauluista ja huonekaluista ehkä myös matoista ja tiedustelen olisiko hän kiinnostunut tuotteista.

5. päivä: ahkeroin huuto.nettiin sarjatyönä ilmoitukset kaikista muista mahdollisesti myytävistä tavaroista

6. päivä: ilmoitan Netcyclerissa ne tuotteet, joista joku ehkä olisi kiinnostunut poisnoutohintaan.

Tähän kulunee realistisesti ajatellen 3 viikkoa, sillä kaikki arki-iltani ovat jo täyteen buukatut.   

ps. Tervetuloa Riikka ja Satu ja Stansta

maanantai 29. marraskuuta 2010

Sotkuholistia inspiroivaa kirjallisuutta

Susanna pyyteli  kommenttilootassa vinkkejä raivaus- ja järjestelykirjallisuudesta. Puhkuin nimittäin aiemmassa postauksessani lukeneeni asiasta lähes kaiken, tai ainakin tuhansia sivuja.

Tutustuin aiheeseen ensimmäisen kerran kuutisen vuotta sitten ollessani hoitovapaalla. Sen jälkeen, kun poikani vihdoin 2,5 vuotiaana alkoi nukkua yönsä ilman heräilyjä, käytin valvomisesta vapautuneen ajan netissä roikkumiseen ja löysin silloisen lempisaittini  Flyladyn.

Täältä on peräisin kiiltävän tiskipöydän periaate sekä baby-steps vauva-askeleet.

Onneksi sivustosta löytyy myös riisuttu versio suomeksi. Näissä amerikkalaisissa saiteissa (flylady ja myöhemmin mainittava AT) on mielestäni ongelmana materiaalin runsaus ja sekava esittäminen. USAssa ei  ilmeisestikään tunnusteta ajatusta "less is more".



Inspiraation etsimiseen  ihan ehdoton ykköslempikirjani aiheesta on Karen Kingstonin Paikat kuntoon feng shuin avulla. (kuva: booky.fi) Luin ensin alkuperäisversion, Clear Your Clutter with Feng Shui. Ahmin sen ja innostuin. Myöhemmin ostin oman suomen kielisen kappaleeni.

Tässä opuksessa analysoidaan mitä roju on  ja miksi siitä pitäisi päästä eroon. Eri kohteet ja ongelma-alueet, paperipinoista ulkovarastoihin, käydään  yksityiskohtaisesti läpi. Jossain kohdin kirjoittaja tosin on  liian  fanaattinen. Minusta esim. kaikkia valokuvia ei pidä hävittää.

Kirjan paras anti ovat  hyvät käytännönläheiset vinkit  ja inspiroiva ote. Jos feng shui -filosofia ja siirappiset self help -selviytymistarinat eivät  töki, tämä kannattaa lukea. Kirjassa on nimittäin amerikkalaistyylisiä, hieman hipahtavia, esimerkkejä ihmisistä, joiden surkea elämä on muuttunut  rojun raivauksen myötä auringonpaisteeksi.


Vuosi sitten  hankin  Rita Emmetin Kaikki paikallaan - rojun taltuttajan käsikirja. Jos ei ole aiheesta aiemmin lukenut, tämä on hyvä ja konkreettinen opas ensikertalaiselle. (Minulle kylläkin tuli "tell me something new" -fiilis. Rojun raivaus on aihe, josta ei  kovin montaa uniikkia kirjaa ehkä saa aikaiseksi).  Kirja on lähes täydellinen itsehoito-opas. Kussakin kappaleessa on harjoituksia ja pohdittavia kysymyksiä.

Viimeisin innostuksen lähteeni on aihetta sisustuksellisesta näkökulmasta tarkasteleva Apartment therapy - the eight-step home cure. Kirjoittaja Maxwell Gillingham-Ryan. Tässä on mukavaa uutta potkua raivauksen käsitteleyyn. Maxwellillä on myös nettisaitti joka on aidosti sosiaalinen ja interaktiivinen. AT:hen hurahtanut joukko käy saitilla läpi omia  asuntoterapia-sessioitaan. Porukka mässäilee  ennen ja jälkeen kuvilla ja tsemppaa toisiaan. I like! En kylläkän ole itse vielä uskaltautunut mukaan. Yksi asia tökkii: Maxwell on joko tajuttoman tehokas tai sitten täysin epärealistinen. Pitäisi olla melkoinen superwoman,että  selviäisi Maxwellin hommista annetussa ajassa.

Juuri ilmestyneeseen Anne Te Velde-Luoman Kaaoksen kesyttäjä -kirjaan en vielä ole ehtinyt tutustua.
Toivottavasti kirjassa on oma uusi tarkastelunäkökulma, sillä onhan tämä peruskaura aika pian rouskutettu loppuun tämän aiheen tiimoilta.

Niskalenkki arjesta -blogi on analysoi  blogissaan  Donna Mallin kirjaa  Koti siistiksi - 500 vinkkiä tavarapaljouden taltuttamiseen.

Eiköhän näillä saa jo muutaman viikonlopun kulumaan. Sekä suomea että englantia taitavat lukijat :-)

ps. tervetuloa lukijaksi Ansku60

lauantai 27. marraskuuta 2010

Ammattiraivari raivaa taloa

Ammattilaisraivari, Professional Organizer, Maria Laitinen teki meille eilen Tupatarkastuksen. Kun raivari tarkastaa tupaa, silloin ei ihastella sisustusta eikä kauhistella halkeilleita kaakeleita. Tupatarkastuksessa etsitään ratkaisuja sille, miten kotiin kertynyt tavara saadaan järjestykseen ja roju pois nurkista.

Parasta oli se, että Maria ei kauhistellut mitään. Ei täpötäyttä verstasta tai sikin sokin olevia vinttejä. Ei katastrofihuonetta. Ei sitäkään, että meillä tököttää erään kauniin peiliovikaapin edessä sähköpiano. Joulupukki toi sen viime vuonna. Sijoituspaikka on kyllä keksitty, mutta kun sinne paikkaan pitäisi ensin raivata tilaa. (Ja jos ihan rehellinen olen, täytyy myöntää että koko kapistus on jo ehtinyt hajota. Lastenjuhlissa koskettimille kaatui limpparia, ja sehän oli  sähköpianolle kuolemaksi.)

Ehkä lohduttaakseen minua, Maria kertoi joskus nähneensä pahempaakin. Yllättävää oli kuulla, että  hänen palveluitaan hyödyntävät myöskin tosi tiptop-ihmiset, joita vain sattuu ahdistamaan liian täyteen ahdetut kaapit.

Kävimme taloni läpi ja sain muutamia täsmävinkkejä.  Esimerkiksi minun kannattaisi vaihtaa printteri langattomaan versioon. Ei tarvitsisi katsella tuota kaunistusta enää olohuoneen nurkassa. Se kun  ei  mikään varsinainen  tunnelman luoja ole.



Jäin vielä pohtimaan, tilaisinko Marialta kokonaisen raivausprojektin. Olisinko valmis maksamaan siitä, että raivattaisiin yhdessä joku nurkka talostamme kuntoon.  Vai olenko sittenkin luuseri, jos en selviydy tästä hommasta omin voimin?

Olen lukenut asiaa käsittelevää kirjallisuutta jokusen tuhatta sivua. Minulla on melko hyvä käsitys aihealuetta koskettavista teorioista, näkökulmista ja lähestymisvinkkeleistä.  Tietoa siis on, käytännön toteutus on hakusessa. Kehtaanko  ulkoistaa näin yksinkertaisen asian?

Toisaalta.

Kaikki tietävät miten laihdutetaan: syödään vähemmän, liikutaan enemmän.  Silti tuhannet ja tuhannet ihmiset maksavat painonvartijoille viikkopunnituksesta ja tsemppauksesta. (Minäkin olen joskus näin tehnyt)

Jokainen tietää miten viikkosiivous tehdään, minäkin. Imuroidaan ja pyyhitään lattiat, pestään vessat, kylppäri ja keittiö. Tiedän tämän. Osaan tämän. Minulla on ihan nykyaikaiset työvälineetkin. Silti olen ulkoistanut tämän helpon nakin. Enkä enää edes osaa hävetä asiaa.

Aika moni tietää miten fyysistä kuntoa kohotetaan. Jokainen osaa etsiä ja soveltaa netistä löytyviä maratonharjoittelu- ja lihaskuntotreeniohjelmia. Silti jatkuvasti kasvava määrä ihmisiä palkkaa itselleen personal trainerin. (Kaverini teki niin, ja minäkin himoitsen omaa PT:tä)

Siis miksi minä en voisi ostaa kodinraivauspalvelua? Mikä tässä ajattelussa mättää?

ps. Tervetuloa lukijaksi redshift

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Gourmet-ruokaa ei voi tehdä sotkuisessa keittiössä

Hyvän ruuan valmistaminen on  melkein nautinnollisempaa kuin sen syöminen. Erityisesti jos saa kokata viihtyisässä ympäristössä ja hyvässä seurassa. Sotkuisessa ja sekaisessa keittiössä  kokkaaminen latistaa paremmatkin ainekset.

Sunnuntaina meillä kokattiin ankanrintaa. Raastoin ja pusersin mehua inkivääristä. Keinutin tuoretta rakuunaa hienoksi yrttikeinulla. Raastoin appelsiinin ja sitruunan kuorta. Mortteloin korianterin siemeniä hakkelukseksi. Mies paistoi hitaasti lämpenevällä tulella ankanrintapalojen rasvapuolta rapeaksi.

Näin ihanan ruuan valmistamisesta katoaa se upein kärki, jos sitä valmistetaan meidän perheen normaalissa keittiömaisemassa:


Jos haluaa saavuttaa  ruuanlaiton flow-tunteen, on ensin tehtävä perustavanlaatuinen rojun ja paperin raivaus.

Kun valmistan herkkuruokia tällaisessa keittiössä,  minulle tulee ihan tv-kokki fiilis :-)



ps. Oli hyvä, että raivasin nurkat. Löysin lasten koulu- ja koriskuvat sekä kolme juuri erääntynyttä laskua. Löysin myös sen  laskun, josta sain jo viime viikolla maksumuistutuksen.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Kodinhoitohuone olohuoneessa

Kodinkuningatar antoi erään postaukseni kommenttilootassa mukavan pyykkivinkin. Heillä pyykit viikataan iltaisin sohvalla televisiota katsellessa.

Meillä ei ole telkkua, joten sovelsin vinkkiä leffan katseluun läppäriltä ja raijasin kahden viikon aikana kertyneet pyykit olkkariin.

Viikkaus sujui leppoisassa tunnelmassa erittäin huonossa ergonomisessa asennossa. Leffasta meni puolet ohi.

Työn aloitus ja tekeminen sujuivat siis kohtalaisesti. Mutta taas kerran sorruin perisyntiini. Lipsuin työn   kolmannessa  vaiheessa  eli työn loppuun saaattamisessa. Epäselvät vaatekasat jäivät sohvapöydälle ja silitettäviä vaatteita täynnä oleva amme jäi odottamaan noutajaansa keskelle olohuoneen lattiaa.

Tälläisessa pyykkitupaolkkarissa  meillä elettiin kaksi viikkoa.


Eikö olekin mahtavat koiranluut (alhaalla vasemmalla)?



Kahden viikon päästä perjantaina lopulta ryhdistäydyin.

Samalla keräsin kymmenet muovihämähäkit ja hiiret,  pääkallolippunauhat,  kurpitsakynttilät ja ulisevat haamut  laatikkoon odottamaan ensi vuoden kauhukemuja.

Hetkeksi aikaa tuli taas vähän seesteisempi fiilis. Edelleen pojan kenkälaatikoista ja maitopurkeista värkkäämät sormiskeittirampit piristävät senkin päällystä. Sähköjohtohässäkkä koristaa yhtä nurkkaa. Mutta eihän meillä niuhoja ollakaan :-)




'

ps.  Boldasin sanan "hetkeksi" , koska eihän täällä enää (nyt sunnuntai aamuna, 36 tunnin päästä) ole seesteinen tunnelma. Lehdet, kamerat, kännykät ja  läppärit löysivät tiensä takaisin sohvapöydälle alta aikayksikön.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Ihmeellinen haloo perunankuorista

Olen pitkään ihmetellyt yleistä haloota perunoiden kuorimisen ympärillä. Eskarikevään lopussa pienille kouluun lähtijöille on yleistä antaa kolme kesätehtävää. Ekaluokan alkuun mennessä pitää osata:

1) kirjoittaa oma nimi
2) solmia kengännauhat
3) kuoria perunat

Tehtävät ovat ilmeisesti tarkan kollektiivisen pohdinnan tulos. Samaa listaa toitotettiin meilläpäin sekä päiväkodissa että koulussa.

Oman nimen kirjoittaminen ja kengännauhojen solmiminen käyvät järkeeni. Elämä (erityisesti äidin ja sen ekaluokan opettajan) helpottuu suunnattomasti näiden taitojen myötä. 

Perunoiden kuoriminen on taas kyllä ihan eri planeetalta. Minun kouluaikana taitoa ei valitettavasti edes tarvittu, ei ainakaan koulussa. Koulun perunat olivat valmiiksi kuorittuja kumiperunoita, joiden sitkeään maltoon ei voiveitsi uponnut. Olisi tarvittu puukko.

Sorminäppäryyden kehittämisessä veitsen käyttäminen perunan kuorimiseen on erinomaista treeniä ja suosittelen harjoitusta. Ravinto-opillisesti en. Meillä perunat syödään kuorineen, koska niin ne ovat paremman makuisia, ja koska äiti kertoi, että ihan siinä kuoren alla ovat ne kaikkein tärkeimmät vitamiinit.

Silloin harvoin, kun hairahdun kotona kuorimaan perunat, pöydässä alkaa poikien välinen kiivas taisto siitä kumpi saa syödä kuoret. Viime lomareissulla pojat tilasivat ravintolassa alkupalaksi suurinta herkkuaan friteerattuja perunankuoria. 


Tämän sydämellisen tapauksen nostin syksyllä oman pihan perunamaasta. Näin kaunista perunaa ei voi syödä edes kuorineen.



ps. tervetuloa lukijaksi Tiina ja Johanna!

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Leppoistavassa seminaarissa raivataan rojua. Rahanarvoinen etu Sotkuholistin lukijoille

Sain Ordinaren Maria Laitiselta kutsun Leppoisaan seminaariin tiistaina 30.11. Viikin trooppiseen puutarhaan Gardeniaan

Seminaarin toinen puhuja on  Hollannissa toimiva Professional Organizer Anne Te Velde-Luoma. Annen innoittamana Ordinaren Maria Laitinen aloitti aikoinaan uuden uransa Suomen ensimmäisenä ammattilaisrojunraivaajana.

Seminaarin toiseen puhujaan Ritva Rajander- Juustiin tutustuin blogosfäärissä 100 tavaran haasteen merkeissä. Ritva bloggaa kohtuullistamisesta Simplicitas-blogissa.

Kummaltakin puhujalta on ilmestynyt tänä syksynä kirja.

Annen ”Kaaoksen kesyttäjä” (johon en vielä ole tutustunut) on meille raivausta kaipaaville, suunnitteleville ja toteuttaville kirjoitettu tee-se-itse-opas. Seminaarissa Anne kertoo, mistä kannattaa aloittaa ja miten. Lisäksi luvassa on pieni raivausworkshop.

Ritvan julkaiseman kirjan nimi on ”Kohtuus kaikessa – enemmän elämää vähemmällä”. Kirjan aiheena on kiireen vähentäminen ja hyvä elämä. Ooh, tähänkin oppiin haluaisin perehtyä. T. nimimerkki, joka ei tänäkään viikonloppuna ehtinyt ollenkaan ladata akkuja….

Olen kuolannut tämän seminaarin perään siitä lähtien, kun kuulin siitä. Harmillisesti juuri tuolle päivälle sattuu liian monta päällekkäistä menoa. En siis pääse sinne. Nyyh!


Toivottavasti moni bloggari pääsee paikalle, jotta voin edes lukea jälkikäteen tilaisuudesta.
Tilannettani lohduttaa se, että Ordinaren Maria lupasi tulla maksutta luokseni tekemään Tupatarkastuksen
. Tupatarkastuksessa mietimme yhdessä, miten minun kannattaisi jatkaa epätoivoisen hidasta raivausurakkaani. 

Tästä en voi kieltäytyä. Ja kerron sitten Tupatarkastuksen tuloksista täällä blogissa. Ihanaa, johan tähän jo mielellään jonkun ulkopuolisen konsultin ottaakin sparrariksi.

Kaiken lisäksi Maria lupasi, että kaikki ne pääkaupunkiseutulaiset lukijani, jotka innostuvat lähtemään seminaariin, saavat myös oman ilmaisen Tupatarkastuksen!  

Huomaathan, että ottamalla kaverin mukaan, saat oman lippusi puoleen hintaan. Ja silloin te kummatkin saatte ilmaisen Tupatarkastuksen.  Tarjous on voimassa 11.11. asti.

Seminaariin voi ilmoittautua tällä lomakkeella 


Muista mainita olevasi Sotkuholistin lukija ja leppoistu ja nauti minunkin puolestani! (ja kerro kuulumiset joko omassa blogissa tai täällä minun kommenttilootassa).


perjantai 5. marraskuuta 2010

Ystävyyden kapula osui kohdalleni

Ralliradan varikon Ylva ojensi minulle ystävyyskapulan. Kiitos!


Kapulassa kysellään lapsuusajan haaveita ja muistoja. Tiukka tehtävä. Minulla ei ole hirvittävästi mielikuvia lapsuudestani. Joku psykologi varmaankin päättelee lapsuuteni olleen kurja. Kyllä se minusta ihan onnellinen oli, mutta kun en vaan enää muista. Siitä on niin kauan aikaa.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen: "Mikä sinusta tulee isona?"
Opettaja. Äidin, siskon ja kahden tädin esimerkin perässä. Ei tullut minusta opettajaa.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareita?
Hevoshullulehdestä niitä luettiin. Hevosia ja poneja niissä kauheesti hoidettiin.

3. Lempileikkejäsi?
Rofee ja polee läheisessä pimeässä metsässä fikkarin valossa. Ihan sairaan pelottavaa, mutta niin siistiä.

4. Parhaat synttärisi ja miksi?
Oisko ollut 9-v synttärit. Keksittiin leikkiä kalsarihippaa, kun löydettiin pyykkikorista isoveljen likaiset kalsarit.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Ratsastus, ratsastus, ratsastus. Mikään muu ei merkannut mitään.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?
Olin jo teini, kun kävin ekassa konsertissa. Dingon ilmaiskonsertti vantaalaisen jäähallin pihalla. Sitä ennen tais olla Armi ja Danny.

7. Paras joululahjasi/ muu lahjasi, jonka olet saanut?
60 cm korkea nukke, isompi kuin oikea vauva. Sain sen 5-vuotiaana joululahjaksi. Tämä jäi mieleeni siksi, että samaisena jouluna minulle selvisi totuus joulupukista.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
Hypätä laskuvarjolla.

Lähetän viestikapulan eteenpäin Kotoisaa Arkea -blogin Helille.
 
ps. tervetuloa lukijoiksi juneglooms, Vintage-Sunflower, TaiNa ja Aino-Maija

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Mutku nää on mun lempparit!

Kahdeksanvuotiaalla on yhdeksät näille keleille sopivat kengät: goretex-lenkkarit, juoksulenkkarit, ihan vaan tavalliset lenkkarit, ruskeat ja mustat skeittikengät, kumisaappaat plus kolmet talvisaappaat. Minusta tässä on kuusi paria liikaa.

Sitten on vielä kymmenes, surullinen, kenkäpari.

- Nää on mun lempparit! Ei näitä saa heittää pois, parkaisee kahdeksanvuotias eliminointiehdotuksille.

Näitä ei päihitä mikään yhdeksästä muusta kenkäparista. Nämä ovat rakkaimmat.
  

Viime viikolla minullekin sitten selvisi, miksi pojan sukat ovat aina mustat.

Kengissähän on kaksi sormenmentävää reikää! Kiesus sentään. Nyt lähtevät kengät saattohoitoon. Ehdoton käyttökielto, mutta vielä saa hetken aikaa silitellä ja antaa viimeiset hyvästit.  

Loppuhävityksen jälkeen saa sitten  taas pikkuruisesti lisää tilaa ja järjestystä kenkäkaappiin. Tai, tuota noin, ollaanpas rehellisiä. Saa lisää tilaa eteisen lattialle.

Tervetuloa lukijaksi tata!

lauantai 30. lokakuuta 2010

Tarvitaan neljä neliötä lisätilaa

Tarvitsin erittäin urgentisti neljä lisäneliötä. Miehen lapsuudenkaveri soitti iloisen uutisen: tulee kolmen poikalapsen kanssa etelään viettämään syyslomaa. Yöpyvät meillä.

Kahden petipaikka on helppo nakki. Pikkuruisessa vierashuoneessa on levitettävä sänky. Sängyn päällä lojuu "vain" kahden patikkaviikkoreissun reput ja vermeet purkamatta (lue: puolivalmiiksi pakattuina seuraavaa retkeä varten). Ne on helppo siirtää äkisti piiloon – vaikkapa vinttiin.

Vielä tarvitaan kahdelle patjalle paikka. Kinkkisempi juttu. Alakerran oleskelutilat ovat yhtä avonaista tilaa. Olisi mukava suoda vieraille suljettavan oven suoma rauha.

No mutta, onhan meillä katastrofihuone! Se, josta piti tulla työhuone/vierashuone/musahuone ja ties mitä ihanaa. Mutta siitä onkin ajansaatossa tullut kaatopaikka.



Täältä se tila on kuitenkin raivattava. Raju siivousmyrsky kävi alueen läpi:

- Omistajilleen rakkaat fillarit saivat lopullisen häädön autotalliin – sorry guys.
- Autojääkaappi samoin. Sitä tarvitaan useimmiten vain heinäkuussa.
- Moto cross –kamat pestiin ja vietiin säilöön. Pohdin samalla, että milloinhan nämäkin sais myydä pois?
- Lätkäkamat (häh mitä? miksi ne ovat olleet täällä yli koko kesän ?) saivat myös häädön autotalliin odottamaan lumia.

Noh, tulihan niitä  lisäneliöitä. Melko edullisesti tällä kertaa. Ja vähän enemmän kuin oikeastaan tarvitsinkaan.
Ihanaa kun pääsi imuroimaan ja pesemään tämänkin huoneen lattiat.


Joskohan sitä sais joskus tähänkin huoneeseen kevyen  pintaremontin tehtyä ….

ps. Tervetuloa lukijoiksi Rva Kepponen, Heidi, Mannukka ja Hanna-Maarit!

torstai 21. lokakuuta 2010

8-vuotiaan vaatekaappi ruotuun myös

Innostuin 10-vuotiaan vaatekaapin ojentelusta niin, että kävin myös nuorimmaisen vaatekaapin kimppuun.




Tämä kaappi on haastavasti pitkä ja kapea. Hieman yli 130-senttinen poika ei yllä kaikille hyllyille.

Heivasin siis y harvoin tarvittavat siistimmät vaatteet lähyllyille. Käsien tasolle jätin ne, joita pengotaan suurimmalla tunteella: hupparit, verkkarilököpöksyt (arrg!! vihaan niitä) ja t-paidat.

Merkkasin tämänkin kaapin maalarinteippikyltein.

Ihan sama vaikka  rivit ja pinot eivät  olekaan suorassa. Jos poika oppisi itse tyhjentämään oman puhtaiden-ja-viikattujen-vaatteiden -pyykkikorinsa kaappiin, vaikka ihan vinonkin, olisin toistaiseksi ja melko pitkään tyytyväinen.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Jotain tolkkua pojan vaatekaappiin

Olen tuskastellut jo aiemminkin täällä jatkuvaa pyykkäämistä.

Meillä on ollut jo pitkään käytössä pyykkien omakorisysteemi. Viikkaan jokaisen vaatteet valmiiksi omaan koriin. Kauniisti kaappivalmiiksi. Oletan, että jokainen hoitaa vaatteensa siitä eteenpäin.

8-vuotias on ilmaissut napakan vastalauseensa: Mä olen vielä lapsi!
Kun, en hyväksy tuota, seuraava veto on: Mä en osaa, en yletä ylemmille hyllyille!
No joo, ehkä vielä autan kuopusta.

43-vuotias ei vastustele. Nolona myöntää, että kyllä hänen ne sinne kaappiin pitäisi itsekin saada. Vaan ei saa. Odottelen aina 3-4 viikkoa, tai kuukauuta, ja lopulta raivopäänä survon viikatut vaatteet 43-vuotiaan kaappeihin. Etsin tyhjiä koloja ja tilkitsen ne sukilla, paidoilla ja kalsareilla.

10-vuotiaassa on toivoni.
Vaatekaappi näytti tältä:


Lattialla on useita "omia pyykkikoreja" ja -kasseja täynnä viikattuja vaatteita odottamassa kaappiin pääsyä. Niitä on niin paljon, ettei kaapin oviakaan saa enää auki.

Kokeilin soveltaa työssä oppimaani poikaani.

1) Suunnittele hyvin, 2) ohjeista selkeästi ja 3) aseta konkreettinen tavoite.

Vaatekaapin kohdalla se meni näin:



Suunnittelu: Suunnittelin toimivan järjestyksen kaappiin. Merkkasin maalarinteipillä mille hyllylle kuuluvat kalsarit, sukat, vyöt, lyhythihaiset t-paidat, pitkähihaiset t-paidat, colleget ja hupparit, fleecet ja neuleet, farkut ja suorat housut, ulkoiluhousut, sortsit jne.
Ohjeistus: Autoin ensimmäisellä kerralla täyttämään kaapin. Näytin kädestä pitäen mitä millekin hyllylle kuuluu. Ja miten pinot saa näyttämään siisteiltä (viikkauksen taitepuoli eteenpäin, repaleet kaapin seinää kohden).
Tavoite: Lopulta siistitty kaappi itsessään oli konkreettinen tavoite jatkoa varten.

Nyt kaappi näyttää tältä ja 10-vuotias totesi tyytyväisenä:
Äiti, tästä lähtien mä pidän tän ite kunnossa!




ps. 50-luvulla tähän kaappiin mahtuivat kahden pojan kaikki vaatteet. Yksikään hylly ei silloin kuulemma ollut täynnä. Nyt tänne mahtuu hädin tuskin yhden pojan rievut. Vaikka siirsin kiertoon 3 housut ja 3 hupparia. Ja vielä on narulla pyykkiä kuivumassa…

ps2. Tervetuloa lukijaksi HeidiM, Mirka, vaarihiiri, Dahlia, Annamarika ja Santtu!

torstai 14. lokakuuta 2010

Aineiden sekakäyttö sallittu

 Kosmetiikkakonsulentti aloitti keväisen naisten hemmotteluillan tiukalla komennolla:

– Ihonhoidossa sekakäyttö on ehdottomasti kielletty!

Uups, tästäkö johtuvat ryppyiset luomeni ja kirjava ihoni?

Mietin kylppärin kaapin sisältöä kotona. En todellakaan ole merkkiuskollinen. Hurahdan silloin tällöin johonkin uuteen sarjaan, mutta usein palaan suomalaiseen Lumeneen.

Sadan tavaran haasteen alussa päätin käyttää loppuun kaikki vähän vajaat pullot ja purkit.

Ensin Dr. Hauschkat loppukäsittelyyn. Tykästyin sarjaan pari vuotta sitten. Siinä on periaatteena, ettei yöksi laiteta kasvoille mitään rasvoja. Näin ihon oma rasvatasapaino tervehtyisi. Talvisin systeemi ei sovi kuivalle iholleni. Käytin syyskuussa  loppuun hauskat tehoampullit, hellästi kuorivan puhdistusvoiteen, savinaamion ja normaalin meikinpuhdistusaineen.

Sitten Mary Kayt.  Hyvä ja kohtuuhintainen sarja. Harmillisesti sitä voi ostaa vain konsulentilta. Omani ehti jo muuttaa Norjaan.  Minusta kosmetiikka pitää pystyä ostamaan normikauppareissulla, mieluiten ihan siitä  talouspaperien vierestä.

Hiustenlaittoaineista tuli suurin kasa tyhjiä purnukoita. Tämä kertoo monista onnettomista yrityksistäni saada löysä hiirenhäntäni kuosiin erilailla aineilla.

Kaapista löytyi myös yksi tehoampulli hiuksiin. Ampullin olen hankkinut 16-vuotiaana, jolloin sairastin pälvikaljun. Kampaaja suositteli ampulleja, lääkäri valohoitoa ja lääkistystä. Aika ja stressittömyys taisi kuitenkin senkin vian parantaa. Yksi ampulli oli jäänyt jäljelle ja seurannut minua muutosta toiseen 25 vuotta. (häh? joo!) Uskalsin käyttää sen. Haisi pahalta, mutta tuntui hyvältä.

Olin ja olen edelleen aineiden sekakäyttäjä. Kaapissa on edelleenkin useampi purnukka Lumenea, Neutrogenaa (uusi tuttavuus), Decleoria (melko uusi tuttavavuus), Dr. Hauschkaa, Cliniquea ja Niveaa.

ps. tervetuloa lukijoiksi lena.lillsjoja, (anteeksi lena, huomasin vasta nyt ….), Elohiiri, pampula, Anu, Vianna Hanna ja Ceraci!









Posted by Picasa

lauantai 9. lokakuuta 2010

Sadan tavaran haasteen loppuottelu

Osallistuin Saiturin sadan tavaran haasteeseen. Siinä oli tarkoitus luopua sadasta tavarasta ja joko myydä ne, laittaa kiertoon tai roskikseen.

Poistettavan tavaran löytäminen ei ole meillä ongelma. Sitä kyllä riittää.

Olin kuitenkin tarkkana, että kaikki ehjät ja käyttökelpoiset tavarat menevät kiertoon. Helpointa olisi ollut viedä kaikki kerralla Fidaan. Mutta sitten minuun iski toinen perisyntini – ahneus. Mitä jos joku sittenkin olisi valmis maksamaan näistä jotakin? 

Ilmoituksia huutonettiin, kirpputoripäivä kaverin kanssa ja yksi ajokeikka Lafkanille. Lopuksi vielä lahjoitusvisiitti poikien vanhalle päiväkodille, yksi keikka Fidaan ja vielä yksi tyhjennysreissu Sortti-asemalle.

Nyt on sata tavaraa kasassa. Mieli energisempi, mutta kämppä näyttää ihan yhtä täydeltä kuin ennenkin...

Tässä välissä, kun olin hyvässä raivausvauhdissa, appiukko kävi kylässä ja tiputti olohuoneen nurkkaan ikea-kassillisen roinaa. Taas jotain miehen nuoruuden aarteita. Milloin tämä rojun sisään virtaaminen oikein loppuu?

****************

Lopullinen tilinpäätös
54.    Lasten pöytä + tuolit
55.    Keinutuoli
56.    Arabian seinälautanen, Kalevala, 1985
57.    Lasten huoneen verhot ja lampunvarjostin
58.    Pikkuinen salkku
59.    Kasa lasten tyynyjä, peittoja
60.    Kasa lastenkokoisia liinavaatteita
61.    Sisäpelikengät koko 32
62.    Addun tennarit koko 38
63.    Kenkälaatikollinen puuvärikyniä
64.    Nippu tusseja
65.    Kasa väriliituja
66.    Vesiväripaletteja x 2
67.    Ratsastushousut kokoa 140 cm
68.    Ratsastushousut kokoa 128 cm
69.    Jodhpurit (ratsastuskengät), koko 40
70.    Johdpurit, koko 39
71.    Ratsastuskypärä koko 56
72.    Ratsastuskypärä, joku pieni koko
73.    Ratsastusturvaliivi, koko xs
74.    Minichapsit, koko xs
75.    Rullaluistimet, koko 31
76.    Laskettelumonot koko 32
77.    BMX fillari
78.    Matkatelevisio
79.    Putkitelevisio
80.    VHS soitin
81.    Kasa lahoja lautoja, hajonneita rakennustelineitä yms.
82.    Korjattavien vaatteiden kasasta poistettuja vaatteita, ne jotka jo jäivät pieneksi
83.    Muovirasioiden kansia
84.    Kasa vanhoja salaojaputken pätkiä
85.    Kassillinen pehmoeleluja
86.    Superman naamiaisasu, koko 120
87.    Kassillinen pieneksi jääneitä vaatteita -> serkulle
88.    Rattaiden sadesuoja, toimitettiin henkilölle joka osti rattaat 1,5 v sitten
89.    Vuoden vanhat perennamullat, iskin lopulta maahan ja säkki roskiin
90.    Puoli pussillista parittomia sukkia
91.    Miete- ja runokirjoja
92.    Dominopeli
93.    Puisia nappula palapelejä
94.    Tavallisia palapelejä
95.    Kynttilänjalka
96.    Kylmäkassi, jonka vetoketju oli hajalla
97.    Neljät pieneksi jäävät kesäsortsit serkulle kiertoon
98.    isomman pojan kolmet housut, joita ei vaan koskaan tullut käytettyä-> lähetystorille
99.    Neljä rosterista hammasmukia
100.    kauhea kasa loppuun käytettyä kosmetiikkaa, siis ne tyhjät purnukat

(lisätty myöhemmin: Haasteen alussa tein itselleni oman säännön. Jokaista sisääntulevaa tavaraa kohden piti lähteä ylimääräinen tavara. Siis yli tuon sadan. Luovuin tästä, koska sisääntulevaa oli mahdotonta valvoa. Meitä asuu täällä 4, jotka tuo kamaa sisään ja vain yksi joka sitä systemaattisesti yrittää saada pois. Lisäksi on tuo appi-ukko..... Toisaalta moni 100 tavaran listalla oleva tavara onkin röykkiö jonkin tyyppistä kamaa. Joten päätin, että olen jotakuinkin tasoissa anyways)

ps. vielä kerran, tervetuloa lukijaksi Girlittan!

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Ihan oikea virallinen tunnustus

Olen mykistynyt.  Sotkuholistia on lainattu monen sivun verran juuri ilmestyneessä kirjoitusoppaassa Kirjoita kiinnostavasti (Taina Uimonen, Navigare, 2010).

Ei tämä yllätyksenä tullut. Kesällä kysyttiin lupaa lainata ja mikä ettei, totta kai annoin luvan.

Mutta silti. Olen siis epäsuorasti, tavallaan tietämättäni osallistunut ihan oikean kirjan tekemiseen. Wau!
Sain uunituoreen version kirjasta pari viikkoa sitten.  Ahmin kirjan tietysti heti.

Opin, että olen sotkupaljastuksia kirjoittaessani käyttänyt monia eri keinoja olla hauska.  Taina löysi blogistani useita esimerkkiä kirjansa kappaleeseen ”Hauskat kohdat”.

Nyt kärsin suorituspaineesta. 100 tavaran haaste pitäisi raportoida loppuun. Mutta minä se vaan kihertelen kirjan tuomassa ilossa ja tyytyväisyydessä, enkä uskalla tarttua tylsää haastetehtävääni hauskasti sarvista.

Sillä aikaa kun minä olen saamaton, suosittelen bloggareita tutustumaan tähän uuteen kirjaan. Se on selkeä ja 
mielenkiintoinen opas, täynnä konkreettisia esimerkkejä kiinnostavasta kirjoittamisesta.


ps. Taina on myös aivan upea kouluttaja.

ps2 . Lämpimästi tervetuloa Anis, mapela, blackrat, Sirja, Hannis ja Jenni


tiistai 14. syyskuuta 2010

Taisto banaanikärpäsiä vastaan voiton puolella

Jiihaa, olen vihdoinkin löytänyt toimivan keinon banaanikärpästen hävittämiseen.

Mitkään perussiistien martta-ihmisten vinkit eivät meillä toimi, koska minä en ole perussiisti ihminen. Kärpäset kuulemma pysyisivät  poissa, jos vain pitäisi huolen siitä, ettei koskaan jätä ruokaa tai niiden jämiä pöydille lojumaan. 

Noh, tuota… meille tuo on aivan utopistinen tavoite. Jos meillä ei nyt varsinaisesti ruokia pöydille jätetäkään lojumaan, niin ruokalautasia kyllä, vähintäänkin tiskipöydälle. Biojäteastia on kaapissa piilossa, mutta siinä ei ole tiivistä kantta -> kärpäsmagneetti. Lisäksi meillä on aina avonaisissa kulhoissa tomaatteja, luumuja, omenia yms. Jos niitä säilöttäisiin jääkaapissa tai komerossa, niin nehän unohtuisivat sinne ja homehtuisivat. Silloin meillä olisi edessä uusi ongelma. Homeitiöt.

Mutta nyt, kiitos ihanan lapsuudenystäväni, meillä ei enää lentele kärpäset tiskipöydän ympärillä. Siitä pitää huolen kärpäspyydys. Tässä kahden vuorokauden saalis. Kaikki koktailiinsa hukkuneina.


Kaada lasiin noin sentin verran viinietikkaa ja pikkuinen tippa tiskinpesuainetta. Vain sen verran, että rikkoo pintajännityksen. Ole tarkkana, ettei tiskiainetta lorahda liikaa. Pesuaineen haju ei saa peittää viinietikan tuoksua.

ps1. Balsamico ei toiminut yhtä hyvin kuin valkoviinietikka.

ps2. Tervetuloa lukijaksi Spatz!



perjantai 10. syyskuuta 2010

Stereotypiat peliin – mielikuvat siististä ja sotkuisesta ihmisestä

Anonyymiksi jääneen tip top-ihmisen kommentti kirjoitukseeni 13.8. sai minut ajattelemaan taas kerran siistien ja sotkuisten ihmisten eroavaisuuksia. Voitte uskoa, että olen pohtinut aihetta yksikseni, ystävieni, kollegoiden ja virtuaaliverkostojeni kanssa ihan väsyksiin asti.

Pohdin, miksi minä, erittäin järjestelmällisen äidin tytär, en osaa elää siivosti. Pidän itseäni ajoittain jopa aktiivisena, tarmokkaana ja tehokkaana tyyppinä. Silti kotini antaa ymmärtää, että olen aikaansaamaton laiska paska.

Tip top-ihminen antoi minulle aivan uuden ajatuksen siemenen (=taas yhden tekosyyn lisää).  Ehkä siisteysongelmani juontuukin alitajuntaani piintyneistä ikävistä stereotyyppisistä mielikuvista!

”Siisti henkilö” -nimitys tuo auttamatta mieleeni tiukkapipoisen justiinan, jonka elämään ei mahdu muuta kuin bakteerikammoinen nurkkien nysväys hammasharjalla ja desinfiointiaineella. Hän todennäköisesti pukeutuu ruskeaan pohjepituiseen veluurihameeseen, eikä missään nimessä siedä leikkivien lasten ääniä.

Kuka nyt tuollainen haluaisi olla?

Siistin henkilön vastakohta, olkoon nyt sitten vaikka sotkuinen nimeltään, on minun mielikuvissani stereotyyppisesti luova, positiivisesti boheemi, aktiivinen, monessa mukana, rento, ei ärsyynny pienestä, pystyy keskittymään olennaiseen ja osaa nauttia elämästä.

Eikö tämä henkilö kuulostakin paljon mukavammalta tuttavuudelta?

Olen täysin varma, että tip top -ihmisten stereotyyppiset listaukset siisteistä ja sotkuisista ihmisistä näyttävät aivan toisenlaisilta.

Millainen on sinun listasi?

ps. En tunne yhtäkään siistiä ihmistä, joka sopisi omaan kuvaukseeni. Tuttavapiirissäni on tukuittain luovia, rentoja, hauskoja ja mukavia, mielettömän siistejä naisia.
Ajoittain minä kadehdin heitä.

ps 2. Tervetuloa kaikki uudet lukijat Animosa, Armi, villamiimi, Anna ja Elise!

torstai 9. syyskuuta 2010

Kakku kirsikalla

Sain Syvä Harmitus  -blogilta  nätin tunnustuksen. Pikkumuffinsseja, kaunein kirsikalla.



Kaunis kiitos Salattu Minälle!

Tämän tunnustuksen kylkiäisenä saan kertoa minulle kolme rakasta asiaa ja näyttää yhden rakkaan kuvan.
Jotta tunnustuksessa tulisi kerrottua jotain uutta, en mainitse rakkaina asioina itsestäänselvyyksiä, kuten lapsia, aviomiestä, koiraa. Minulla juuri tässä elämäntilanteessa tärkeitä asioita ovat:

1)      Ratsastusharrastus. Teininä käytännössä asuin talleilla. Ratsastin ja hoidin hevosia. Ensimmäinen nk. poikaystävä jätti minut, kun hevoset veivät liian paljon aikaani. Itkin rannalle jättöä, mutta hevostelua en suostunut vähentämään tippaakaan. Pari vuotta myöhemmin se oli pakko lopettaa allergian vuoksi. Mutta nyt, 26 vuoden tauon jälkeen, allergiaa ei enää ole ja ratsastan kaksi kertaa viikossa. Jo keskiviikkoisin alan kärsimättömänä odottamaan maanantain tuntia.

2)      Kesämökkeily. (Tämä nyt ei ole uutta tutuille lukijoilleni :-) Parikymppisenä rukoilin, ettei minusta tulisi työkavereideni kaltaista elämänsä kadottanutta keski-ikäistä perheen äitiä, joka viettää kaikki lomansa mökillä. Silloin ajatus neljän viikon mökkilomasta kuulosti kuolemantuomiolta. Nyt, 20 vuoden kuluttua, rukoilen että saisin viettää KOKO kesäloman (plus lomarahavapaapäivät) vain ja ainoastaan omalla mökillä.

3)      Nukkumaanmenorutiinit: raikas makuuhuone, leppoisa kirja ja fakiirimatto. Näistä on hyvät unet tehty. Kirja ei saa olla liian mukaansatempaava. Kesällä luin iltalukemisina Katarina Mazettia ja Kajsa Ingemarssonia. Mökillä päivälukemistona oli mm. Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Ihan liian hyvä kirja nukkumattilukemistoksi.



Rakkaassa kuvassa Sotkuholisti ihailee 3-vuotiaana yhtä isoveljistänsä (tämä on oma tulkintani kuvasta). Isoveljeni tulkinnan mukaan Sotkuholisti vain raakkuu kiikareita itselleen. Kuva on Porkkalan saaristosta, josta joka kesä vuokrasimme saman mökin viikoksi. Tässä saaressa on luotu pohja rakkaudelleni mökkielämään. 

Jaan edelleen tunnustuksen  Ruusutapetilla-blogin Nannalle, jolle tunnuksia satelee tasaiseen tahtiin. Tämä yksi mahtunee vielä mukaan. Minusta on kiva seurata ahkerien ja aktiivisten ihmisten arkea. Nannan blogi on energisoiva!

perjantai 3. syyskuuta 2010

Vaadin 150 prosentin rojuveroa!

Tänä vuonna maailman ylikulutuspäivä aikaistui kuukaudella. Me maailman ihmiset kulutimme  kaikki maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat loppuun jo elokuun 21. päivä.
Viime vuonna tuo päivä oli syyskuun puolenvälin jälkeen.

Huolestuttavaa.

---------
Keväällä satuin istahtamaan lounaspöytään, jossa kollegani kertoi ostavansa uudet tyynyt monta kertaa vuodessa. Ihan sen vuoksi, kun niitä ei saa pesemällä tarpeeksi kuohkeiksi. Hän ostaa kuulemma aina kaikkein halvimpia tyynyjä, koska ne voi sitten huoletta heittää roskiin ja ostaa uudet.

Kun olen tällainen tekopyhä ympäristömeuhkaaja, olin tippua tuoliltani. Kun muut työkaverit ihmettelivät kollegan rahan tuhlausta, minä kauhistelin luonnonvarojen ja ympäristön raiskausta. Tuhahdin, että halvan tavaran valmistaminen pitäisi lailla kieltää!
Kuinkahan kalliita niiden tyynyjen pitäisi olla, jotta kollegani näkisi järkeväksi pestä niitä?
Melko usein hinta korreloi jollakin tavalla tuotteen laatuun. Haluan uskoa, että kaupan kalleimmat tyynyt kestäisivät hyvinä pesunkin jälkeen.
Tässä rojunraivaussessiossa olen moneen kertaan manannut alimpaan helvettiin firmojen mainoslahjat, urheilukilpailujen tavarapalkinnot ja arpajaisvoitot. Useimmiten kaikki tyynni aivan puhdasta skeidaa.  Sadan tavaran haasteen kohteet nro 45-53 ovat mieheni lapsuudessaan voittamia urheilukilpailujen tavarapalkintoja.

Mitähän käyttöä urheilukisajärjestäjien mielestä 13-vuotiaalla kollilla on:

45.    Kolmelle jälkiruokakulholle?
46.    Kolmelle pikarilasille?
47.    Parittomille laseille?
48.    Neljälle kullatulla korkealle pikarille?
49.    Viidelle kullatulle matalalle pikarille?
50.    Kullatulle pöllölle?
51.    Linnunmuotoiselle pullonavaajalle?
52.    Kipsikoristeelle, joka esittää tanssivia elefantteja?
53.    Maatuskaenkelikynttilänjalalle?





Minä sentään voitin 13-vuotiaana ratsastuskilpailuissa askartelusetin, joka tuli heti käyttöön. Toinen hyvin mieleen jäänyt palkinto oli 30 markkaa. Sillä sain maksettua seuraavan kisan lähtömaksun.

Se kansanedustajaehdokas, joka lupaa asettaa kaikelle halvalle krääsälle 150 prosentin rojuveron saa minun ääneni ensi kevään vaaleissa!

tiistai 31. elokuuta 2010

Sadan tavaran haasteelle uusi spinni

Paluu arkeen yllättää minut joka vuosi kuin ensilumi autoilijan. Ehdin jo hetkeksi huolestua pysynkö asettamassani aikataulussa sadan tavaran haasteessa.

Kalenteriini on normi palkkatöiden ja kotitöiden lisäksi ilmestynyt poikien harrastekuskauksia kuutena päivänä viikossa, oma harrastus kahtena arki-iltana, opintojen lähiopetuspäivät n. joka toinen viikonloppu, läksyjen ja etätehtävien tekoa sitten kaikkiin niihin muihin väleihin missä ei vielä ole muuta.

Ja silloin kun mies on matkoilla, juoksutan koiran aamulla, päivällä ja illalla. keskimäärin 2-3 päivänä viikossa)

Jotta saisin sadan tavaran haasteessa tulosta aikaan, kävin helppojen kohteiden kimppuun. Sukelsin sellaisiin nurkkiin jonne olin ajansaatossa kerännyt sellaista kamaa, josta pitäisi päästä eroon. (Hieman noloa. Jos luet allaolevan listan, voit päätellä kuinka kauan näitä kamoja on hillottu. Vinkkinä: nuorin lapseni on 8-v.)

Aloin myös vihdoin setvimään sitä pöytää, jonka päälle 8-vuotiaani kesällä keräsi kaiken hänelle tarpeettomaksi käyneen mammonan.

Nämä sain sitten sadan tavaran listalleni tällä kertaa:

18.    Autonlaseihin kiinnitettävät aurinkosuojat
19.    3x lasten henkari
20.    Lasten aurinkolasit
21.    Läpsyt
22.    Kauko-ohjattava Ferrari
23.    2 vyötä
24.    Laatikollinen sekalaisia "erikoislegojen" osia
25.    Kynsisakset
26.    Pikkuautoja
27.    Synnytä rentoutuneena  -CD
28.    Potta
29.    Vauvan leluauto ja helikopteri
30.    Pussukka McDonalds leluja
31.    60 cm korkea puinen lattialla pidettävä kynttilänjalka
32.    Lasten rakennussarja
33.    Purjehduskengät koko 26
34.    Lenkkarit koko 27
35.    Pöytäbiljardi
36.    Kasa puupalikoita
37.    Kassillinen 70-luvun nuorisokirjoja
38.    Vähän pienempi kasa 2000-luvun lastenkirjoja (säästin ainakin maurikunnakset, myyrät ja tatut&patut)
39.    2 englanninkielistä urheiluvalmennuskirjaa
40.    Läjä pieniä pitsiliinoja
41.    24 gormit-ukkoa
42.    Rikkinäinen pöytälamppu roskiin
43.    Nippu lastenlehtiä kierrätykseen
44.    Arabia vuosilautanen 1985

Ja tämänkokoinen kasa siitä tuli.



Toivottavasti minun rojuni on jollekulle toiselle aarre.

Vien nämä siis kiertoon kirppikselle.  Onneksi meidän kodin lähellä on lähetystori, jonne otetaan vastaan melkein mitä vain. Jotain yritän ehkä tarjota huutonetin kautta.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Kaaoksen selvittämisen oravanpyörä

Pitkitin tätä sotkunraivausprojektin aloittamista vuosikausia. Ongelman selättäminen tuntui suunnattomalta ja uuvuttavalta oravanpyörältä. Koko talo oli sekaisin, joka huoneessa mahdottomia selvittämättömiä kamakasoja.

Tehtävän suuruus lamaannutti minut enkä tiennyt mistä aloittaa.

Jos aloittaisin lastenhuoneista, olohuoneesta ja makuuhuoneesta? Näissä oleskellaan päivittäin, joten luonnollisesti ne kuuluvat prioriteettilistani kärkeen. Ongelma on se, että näissä huoneissa on normaalin rojun lisäksi välivarastoituna joitakin huonekaluja, joilla olen suunnitellut sisustavani tulevan työ-/vierashuoneen.

Meillä oli siis myös yksi ylimääräinen huone, josta oli aikoinaan tarkoitus tehdä työ-/vierashuone. Tässä odotellessa ja ihmetellessä huone on kylläkin ehtinyt hautautua sekalaisen rojun alle ja nimitän huonetta nykyisin kaatopaikkahuoneeksi.

Ehkä sittenkin pitäisi raivata ensin kaatopaikkahuone? Siellä taas on mahdottomasti sellaista tavaraa, mikä kuuluu oikeasti vinttiin, autotalliin, verstaaseen ja ulkovarastoon. (Jep, siellä on tänä kesänä alettu säilöä myös polkupyöriä. Siis sisällä talossa. Haloo!)

Eli sittenkin vinttiin, autotalliin ja verstaaseen. Ne taas ovat sellaisessa jamassa, että ei niihin mahdu ovesta sisään. Siellä on myös enimmäkseen sellaista rojua, mistä minä en ymmärrä mitään. MINÄ en siis voi tehdä näille kohteille juuri mitään.

Ja tämän oravanpyöräkierroksen jälkeen olenkin jo aivan hengästynyt ja uuvahtanut. Ei tästä koskaan mitään tule!

Paitsi että tulee. Heti kun unohtaa tämän kaoottisen kokonaisuuden ja keskittyy yhteen pieneen asiaan kerrallaan.

Tänä aamuna halusin raivata autotallista pienen pienen nurkan, jonne voisin lastata kirpputorille vietäviä laatikoita. Sain houkuteltua miehenkin mukaan. Lähinnä varmistamaan etten heitä pois jotain huipputärkeätä.

Tilanraivaussession tuloksena merkkaan sadan tavaran haasteen listalleni muutaman uuden rivin.

16. Puolikuutiota yritys X:n kamaa. Tuotenäytteitä, myynnintukimateriaalia, koulutusmappeja ja yksi Maxibit-ständi. Jostain syystä tämä kaikki oli kertynyt meidän autotalliin, vaikka ehdottomasti kuuluu firma X:n tiloihin. 

17. Toinen puolikuutiota roskaa, jonka lajittelin energiajätteeseen, pahvin-, paperin- ja metallinkeräykseen plus yksi jätesäkillinen sekajätettä.

Nyt autotalliin mahtuu sisään. Ja sieltä saattaa löytää sen mitä etsii. (Siis tässä tallissa ei ole koskaan ollut autoa sisällä, sitä vaan kutsutaan autotalliksi :-)

perjantai 27. elokuuta 2010

Sanattomana tunnustuksista

Menin hetkeksi sanattomaksi tunnustuksista, jotka sain Ralliradan varikon Ylvalta ja Sitruunan ja vaniljan Vanillalta inspiroivasta blogista


Kaunis kiitos kummallekin!.


Ensin 7 asiaa itsestäni.

1) Olen tekopyhä tyyppi. Meuhkaan suu vaahdossa kierrätyksestä, toisenlaisista lahjoista ja pesupähkinöistä samaan aikaan, kun asun öljylämmitteisessä talossa ja ajan mökille maasturilla. Tästä huolimatta kuvittelen olevani tiedostava kuluttaja.

2) Olen pituudeltani lähempänä kahta metriä kuin puoltatoista. Taulukkojen mukaan terveen painoinen. Sallitut kilot ovat keskittyneet alavartaloon ja olen kevyesti persevä nainen. Viime viikolla mies totesi peppuni kaventuneen. Jos näin on päässyt käymään, siitä kuuluu kiitos laiskalle kokille ja lähitallin raskasliikkeisille ruunille.

3) Olen tehnyt suurimman osan urastani töitä markkinoinnin parissa. Salaa haaveilen ravintoterapeutin, personal trainerin ja ympäristötoimittajan ammateista.

4) Meillä ei ole TV'tä. Tähän ei liity mitään ylevää periaatetta.

5) En siis ole nähnyt ainuttakaan BB-jaksoa.

6) Olen lukenut ruotsia eri kouluissa 6+3+2 vuotta, ja 80-luvulla olin kesän töissä Ruotsissa. Kaikista näistä vuosista huolimatta en osaa käyttää sitä enää. Päätin tehdä asialle jotain ja tänä kesänä olen lukenut jo 4 ruotsinkielistä kirjaa. Nyt olen ihmeellisen tyytyväinen itseeni 

7) Nuorena säälin keski-ikäisiä työtovereitani, jotka viettivät lomansa mökillä ja kotona. Rukoilin säästyväni tuolta tylsältä aikuisen elämältä. No, nyt 20 vuotta myöhemmin en tiedä mitään parempaa kuin koko kesä omalla mökillä.

********************

Jaan tunnustukset eteenpäin sellaisille, joilla oli suuri vaikutus oman blogini avaamiseen. Näistä osa on ollut pitkään hiljaa, mutta muistelen heitä lämmöllä ja hymy huulilla.

Elohiiri, joka kirjoitti rrrrakastavansa siivoamista ja järjestämistä. Silloin tajusin, että ehkä minäkin voin oppia tykkäämään siivoamisesta, jos vain kovasti ja ahkerasti opettelen. Elohiiri on ollut pitkään hiljaa, toivottavasti vielä palaa takaisin.

Niskalenkki arjesta – täältä löysin ensimmäisen vertaistukikaverini. Edelleenkin käyn ajoittain vilkuilemassa, josko blogi heräisi henkiin.

Keittiötäni inspiroi vuodesta toiseen Pastanjauhantaa ja Kinuskikissa. Ihan ensimmäisiä blogeja mitä koskaan olen lukenut.

Kuukuli oli hauska. Vaan harmikseni tämäkin on vaiennut.

Hauska on Justiinakin. Justiinan tyyliin kuuluu varmaan ylenkatsoa tällaista tunnustushömpötystä, mutta lähetän kuitenkin :-)

Ja lopuksi Mustikkamäki, joka on kaunis kuin karkki.

perjantai 20. elokuuta 2010

Siivotaan pensselillä ja telalla

Taannoinen tokaluokkalaisen rojunraivaussessio inspiroi minut pintaremonttipuuhiin. Remonttiväsymystä olinkin ehtinyt potea jo useamman vuoden, mutta nyt aika oli kypsä taas tarttua telan varteen.

Poika toki ansaitsi palkinnon hienosta toiminnasta. Hänet oli myös vihdoin päästettävä 80-luvun mummotapettien ikeestä sekä satojen teippien, sinitarrojen, nastojen ja yhden koiranpennun runtelemista seinistä.



Sänkynä toimiva, suvussa ehkä 50 vuotta kiertänyt, pinnasohva kaipasi myös uutta väriä.



Toteutustavassa päädyin silmänlumeratkaisuun, eli paklasin vain räikeimmät montut ja sudin maalin suoraan tapetin päälle ja kevyesti riimutulle katolle.

Poika on vielä siinä iässä, että pinnat ovat kovassa rääkissä. Seuraavassa pintaremontissa lupaan sitten noudattaa huolellisuutta ja teen kaiken niin kuin kuulukin. Levytän seinät tai ainakin revin vanhat tapettikerrokset pois ja tasoitan huolella kaikki ongelmakohdat.

Lapsi sai  itse valita yhden seinän värin. Valinta oli helppo. Siihen kului tasan 8 sekuntia Tikkurilan väriliuskakokoelman edessä. Neuvottelunvaraa ei myöskään ollut.





Poika on ihan innoissaan tästä huutonetistä valitsemastaan pulpetista. Pojan ehdoton vaatimus oli, että tuolia ei saa maalata.

”Se on makee, kun se näyttää käytetyltä!”

Sadan tavaran haaste: kohteet 11-15

Viikonloppuna innostuin pintaremonttihommiin, ja samalla tuli tutkittua verstaan maalihyllyjä ankaralla silmällä. Nyt opin sen, että maaleillakin on parasta ennen -päivämäärät. Tosi vanhat maalit saivat lähtöpassin. Tänä keväänä vanhentuneita maaleja mies ei vielä raaskinut antaa kaatopaikalle vietäväksi.

Samalla vilkaistiin viereisiinkin hyllyihin.

Vaahtopesuaineesta ei löytynyt päivämääriä, mutta kyljessä olevan kuvan perusteella aine näytti olevan 50-luvulta. Tällä aineella en uskaltanut lähteä kokeilemaan lähteekö auton istuimista lika vai väri.

Rikkaruohojen torjunta-aineen parasta ennen -päiväys oli ollut heinäkuussa 1990.

Meillä on Sortti-asema päivittäisten kulkureittien varrella. Kuitenkin vasta tänään tajusin, että voin ohikulkumatkalla tipauttaa sinne vaikka vain yhden ongelmajätepullon kerrallaan. Ei niitä tarvitse säilöä kotona puolta vuosisataa suurta kuljetuskuormaa varten.

Tällaistä kärräsin Sorttiin tänään. Ja nämä kuuluvat siis sadan tavaran haastetavaroihini.

11. Läjä vanhentuneita maaleja





12. Kasa kuivuneita saumausaineita















13. Kassillinen epämääräisiä pulloja ja spray-purnukoita
















14.Vuonna 1997 vanhentunut rypsiöljy



15. hälytin, ei tietoa mihin. Ohjeistuksen mukaan kansi olisi auennut markan kolikolla (näkyy kuvassa takana)

perjantai 13. elokuuta 2010

Sadan tavaran haaste: kohteet 1 - 10

Ryhdyin eilen keräämään peräkärryyn haastetavaroita. Pohdiskelin samalla, että eihän sitä oltu speksattu, mistä se kama pitää poistaa? Meillä on samanlainen kaaos ja sekamelska sisällä, ulkona, varastoissa, jokapaikassa. Päätin siis, että kaikki mikä edistää elinympäristöni siistiytymistä tässä osoitteessa hyväksytään mukaan. Ja mukaan lasketaan myös myös ihan puhdas roska, jos sitä on jostain syystä hillottu nurkissa jo pidempään.

Nämä kymmenen haastetavaraa vietiin tänään kaatopaikalle.

1. Keittiön kaapisto
Meillä tehtiin 5 vuotta sitten keittiöremontti. Vanhat kaapit olivat kunnollista 50-luvun laatua. Rungotkin umpipuuta. Säästäväisenä mammana vein silloin kaapit jemmaan. Kuvittelin, että hyödyntäisin niitä myöhemmin  esim. varastossa tai (voi luoja!) mökillä. Thank god, mieheni oli järjissään ja hankimme mökille ihan kaupasta uudet keittiön kalusteet. Tässä vuosien saatossa olen onneksi alkanut ymmärtää että tavaran ulkonäölläkin voi olla jotain merkitystä, jopa ihmisen viihtymiseen ja mielentilaan. Varastossakin. Joten nyt vihdoin olin valmis lemppaamaan kaapit: 3 yläkaappia, 2 alakaappia kaatiksen puutavaran keräyslootaan. Luotan, että talouteni ei romahda yllättäen, vaan sitten joskus kun ryhdyn varastotilojen siivoamiseen, tilanteeni on sellainen, että voin jopa ihan rahalla käydä ostamassa sinne sopivat hyllyt.

Ja näin ihanaiset :-) ja käyttökelpoiset kaapit pääsivät ikuiseen lepoon.  (hah, mistähän toi maali on noihin oviin tullut.)



2. Kasa hyllylevyjä
Nämä ilmeisesti ovat peräisin ylläolevista kaapeista. Lasken ne kuitenkin omaksi tavarakseen, sillä ne oli varastoituna ihan toiseen paikkaan. Ovat ilmeisesti olleet jonkun syksyn ja talven ihan taivasalla, sen verran huonossa hapessa ovat. Onneksi pääsivät nyt kiertoon.


3. Moneen kertaan tekohengitetty, lopulta menehtynyt ruohonleikkuri.
Siitä ei vaan yksinkertaisesti tullut enää peliä. Koko runkokin taisi lopulta hajota. Viimeiset kolme vuotta sitäkin hillottiin pihakuusen alla.

4. Kaksi  ulkovarastossa ummehtunutta ja hiirien paskomaa mattoa.
Nämä matot vein 5 vuotta sitten meidän leikkimökkiin/ulkovarastoon. Mutta ennen kuin ehdin leikkimökin sisustuspuuhiin, huomasin että siitä tönöstä olikin tullut mieheni paja ja keittiökaappien säilytyspaikka. No, viisi vuotta kylmässä ja kosteassa, hiirien temmellyskenttänä, teki näistäkin matoista kaatopaikkakamaa.

5. Pyörätön, ruostunut potkulauta
Tämmöinen roina suututtaa minua. Halvan ja huonon tavaran tekeminen pitäisi lailla kieltää (hajos melko pian). Toisaalta myös huono säilytys on lähes ympäristörikos (ruostuminen).

6. Osiin hajotettu vanhan pöytätietokoneen keskusyksikkö
Jep, tällaistäkin rojua meillä on. Me ollaan joku rojumagneettiperhe. Keskusyksikkö tuli aikoinaan ukilta pojille purettavaksi. Hieno homma, pojat olivat yhden illan tosi bisejä tän kanssa. Yhden illan ilo. Sen jälkeen tääkin on odottanut kaatikselle vientiä - öö ainakin kaksi vuotta.


7.  Kaksi jätesäkkia, ne jotka eivät mahtuneet edellisellä kaatiskierroksella peräkärryyn.

8. Iso muovirekka. Tämä oli aikoinaan ihan superkovassa käytössä. Kesät, talvet, syksyt, keväät - aina. Aika on kuitenkin ajanut tästä ohi jo kotvanen sitten (ja pelin kuntokin on päässyt rapistumaan). Kahdeksan ja kymmenenvuotiaamme eivät tällä ole enää vähään aikaan leikkineet.... Kenelleköhän tätä rapistunutta lelua on säästelty?


9. Kauko-ohjattavan lentokoneen laatikko ja pakkausstyroksit

Tämän puhtaan roskan hyväksyn mukaan haastetavaroihin, sillä laatikko on ollut joitakin vuosia lastenhuoneen hyllyn päällä. Tänään kuulin, että itse kone on  kylläkin jo hajonnut ja pois heitetty.

10. Tyhjä 10 litran maalipönttö
Pöntössä oli vielä aamulla pari litraa maalia. Vetelin ne päivällä yhden huoneen kattoon ja pohjamaaliksi seinille. Ja ah, nyt tämänkin tilaavievän hökötyksen sai pois ja ihan ilman tunnontuskia hyvän maalin pois heittämisestä.

tiistai 10. elokuuta 2010

Sadan tavaran haaste

Otan vastaan saiturin sadan tavaran haasteen.

Saituri haastaa lukijansa luopumaan sadasta tavarasta. Tämä haaste sopii minulle!

Olen vakaasti sitä mieltä, että mitä vähemmän tavaraa pyörii jaloissa, sitä helpompi on pitää kämppä kunnossa. En valitettavasti kuulu niihin ihmisiin, jotka osaavat hallita suuria tavaramääriä siististi. Olen kateellinen siskolleni, joka hallitsee suunnattomia määriä tavaraa ja pahan päivän varalle -varastoja ja säästössä lastenlapsille -kasoja olematta yhtään sotkuinen. Kun en kerran omaa tätä erityistä taitoa, minun on luovuttava kaikesta ylimääräisestä ja turhasta.

Saiturin haaste kuuluu näin:

-Kerään asunnostani 100 tavaraa, joille ei ole käyttöä tai joiden käyttö on niin vähäistä, että niiden omistaminen ei ole perusteltua.
- Yksittäiset esineet lasketaan tietenkin yhdeksi tavaraksi
- Massatuotteet, kuten rikkinäiset sukkaparit ja kasa aikakauslehtiä lasketaan yhdeksi tavaraksi. Samoin selvästi samaa sarjaa edustavat tuotteet lasketaan yhdeksi
- Tavarat joko heitetään roskiin, kierrätetään muille tai myydään

Lisään tähän vielä yhden speksin:
- jokaista sisään kannettua tavaraa kohden poistettavien listalle on lisättä yksi tavara lisää.

Ja sitten asetan itselleni armollisen aikarajan. Yksi kuukausi - näin alkuun, kun töihinkin on kohta palattava.

Aika alkaa huomenna. Fuskaan vähän, nimittäin tänään tähän taloon tuli uusi kännykkä (tosin koiranpuremaa hajonnutta kännykkää korvaamaan) ja huuto.netistä ostettu pulpetti tokaluokkalaisen läksypöydäksi.
Uskallatko ottaa haasteen vastaan?

ps.
Luulisin, että sata tavaraa on meilläpäin ihan piece of cake.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä

Olen ilmeisesti pitänyt suurta meteliä uudesta raivaus- ja rojunpoistoprojektistani. Nimittäin pojatkin aika ajoin innostuvat sortteeraamaan tavaroitaan ihan oma-aloitteisesti. Kun minä vasta opettelen luopumista, pojille se on tosi  helppoa.

Eräänä sunnuntai-iltana kahdeksanvuotiaani ryhtyi tyhjentämään huonettaan kaikesta siitä tavarasta, jolle hänellä ei enää ole käyttöä.

Tarpeettoman tavaran hän kasasi huoneen ulkopuolella olevalle pöydälle ja sen alle. Tähän on nykyaikaia menty. Kamaa on niin paljon, että sillä ei ole mitään arvoa. Toisaalta lapsikin tietää, että rojua on tapana virrata sisään jokatapauksessa aina omiksi tarpeiksi asti.



Tämä vanha tammiviilukirjoituspöytä on odottanut kohtalonsa sinetöimistä jo vuosien ajan (kaatikselle, huutonettiiin vai lahjoitus lähetyskirppikselle). Nyt hommasta tuli piirun verran mutkikkaampi, kun ensin pitää sorteerata pojan rojut lahjoitukseen, kirppikselle, kaatikselle. Kaikki muu on melko helppoa paitsi kirjat. Myyrät, Mauri Kunnakset ja Tatu&Patu -kirjat on niin ihania, että niistä en haluaisi luopua, vaikkei niitä juuri kukaan meillä enää luekaan.

Ihailen lapsen kykyä luopua ja säilyttää vain tärkeät tavarat.



Halloween tarpeet ovat 8-vuotiaalle vielä tärkeitä. Niitä tarvitaan joka vuosi, eikä niistä luovuta.