Kun lapset olivat pieniä meillä ei ostettu leluja "ilman syytä". Ainoastaan joulu- ja synttärilahjoiksi. Toki meille tuli lahjoituksena sisarusten ja tuttavien lasten leluja kasapäin, joten kyllä meillä sitä tavaraa on aina kauheasti ollut.
En tiedä onko tapa yleinenkin, mutta meidän lapsilla on muutamia kavereita, joilla on karkkipäivän lisäksi perjantailelupäivä. Joka perjantai lapsi saa mennä kauppaan ja käyttää tietyn summan leluun. Huh, minua ahdistaa jo ajatus, että kotiin tulisi uutta rojua solkenaan, joka ikinen viikko.
Tai että jokaiselta lomareissulta, oli se sitten lyhyt tai pitkä, kauas tai lähelle lapselle ostetaan reissulelu tai matkamuisto.Uuh, rintalastaa kuristaa jo ajatuskin... Sotkuholistiperheelle tällaiset tavat olisivat ihan viimeinen naula ikuisen sotkuisuuden arkkuun.
Saan lähes harmaita hiuksia siinä vaiheessa, kun näihin perheisiin tulee synttärikutsu. Mitä ihmettä voi viedä ihmiselle jolla on kaikkea kymmenittäin?? Niin paljon tavaraa, että uudet eivät vanhasta erotu.
Minusta paras synttärilahja omalle lapselleni on se, kun joku ymmärtää antaa lahjaksi elämyksen. Aika monta kertaa pojat ovatkin päässeet teatteriin, konserttiin, elämyspuistoon, jätskille.... upeita lahjoja. Tai sitten jos saa kierrätetyn lahjan. Se lämmittää minun ekoilua harrastavaa sydäntäni.
Pojat viihtyivät mökillä mainiosti monta viikkoa vaikka siellä ei ollut ajanvietteenä Aku Ankkojen ja parin Bionicleukon lisäksi muuta kuin lämmin järvivesi, rantakalliot, kalastuvehkeet, puukko, vasara, saha ja rakennukselta jäänyttä jämälautaa (ja kahtena päivänä lupa pelata tietskalla uutta Roller Coaster -peliä.)
Näin hieno huvipuisto syntyi mökkipihaan eikä tähän tarvittu mitään Kiinassa valmistettuja rakennuspalikkasarjoja tai muita tehtaassa valmistettuja luovuutta kehittäviä leluja. Eikä edes niitä perjantaileluja. Risuja, käpyjä, hiekkaa ja ihan vain omaa luovuutta.
Tää oli hyvä! Olen ihan samaa mieltä. Tuo kuva on kiva ja tosi inspiroiva. :)
VastaaPoistaJes! Samaa mieltä!
VastaaPoistaEn vaan tahdo saada sukulaisia tajuamaan, että oikeasti tänne meille ei edes Mahdu enää mitään.
Elämyslahjat ja käyttötavarat meidänkin lahjalistoilla pysyvästi. Niitä kun saiskin aina.
Kummipoikani on neljän ja hänen veljensä kahden. Heillä on yhteinen huone, joka pursuaa leluista. Lelulaatikot, hyllyt ja jopa puolet vaatekaapeista ovat täynnä leluja. Miltä huone mahtaa näyttää muutaman vuoden päästä...
VastaaPoistaLuulen, että anoppini tykästyisi tähän blogiin ja saisi tästä inspiraatiota. Hän on stressaava vaihdevuosista kärsivä ja hänellä asuu kotonaan vielä kolme lasta, joita hän ei ole ikinä saanut totutettua kotitöihin, ei edes miestään. Hän antaa kotinsa repsottaa sellaisenaan eikä heillä ole kovin mukava käydä.. Tosin olohuone on aina siisti, koska siellä vanhemmat viettävät aikansa.. :)
Heippa, tulin vastavierailulle! Tää oli loistopostaus! Että oikein perjantailelupäivä... apuaaa! Ja tosta kuvasta näkyy, että ei siihen leluja tarvita, että kivaa saadaan aikaiseksi. Ja täällä myös elämyslahjojen ystävä. Ollaan annettu lahjaksi teatteri tai elokuvareissuja yms. Omille ja vieraille :)
VastaaPoistaToissaviikolla 8-vuotias oli pelaamassa lasersotaa, pizzalla ja vielä katsomassa korismatsia. Synttärilahja! Wow, sekä minulle, että hänelle.
VastaaPoistaMun sydän hyrrää aina, kun huomaan poikien värkkäävän jotain intensiivisesti vain oman mielikuvituksensa ja muutaman perustyökalun kanssa :-) Tulee jotenkin aito olo.
Oi, ihana kirjoitus ja kuva, olen niin samaa mieltä! Liian lelut ja tavarat vain haittaavat lapsen mielikuvituksen ja luovuuden kehitystä, uskoisin.
VastaaPoistaMe luovuttiin TV:stä, kun Suomi siirtyi digiaikaan. Se oli silmät avartava kokemus. Yhtäkkiä meidän lapsista tuli aktiivisia lapsia. He alkoivat piirtää, lukea, leikkiä ja pelata aivan eri tavalla kuin aiemmin.
VastaaPoistaSittemmin tietokone ja netti, pelit ja youtube ovat ikävä kyllä korvanneet telkun..... Blaah. Mutta kyllä meillä edelleenkin värkätään, leikitään, luetaan, neulotaan ja virkataan (!). Hymyssä on pitelemistä, kun kaksi poikaa istuu sohvalla vierekkäin ja toisella viuhtoo kudinpuikot, toisella virkkuukoukku :) Ihanaa, ettei tiukat sukupuoliroolit tapa luovuutta.