Auton siivoaminen ei ole koskaan kuulunut prioriteettilistoillani kovinkaan korkealle, toisin kuin miehelläni.
Tässä talossa isäntä ei kovinkaan usein nalkuta siivoamisesta tai sotkusta, mutta autoni suhteen hän tekee poikkeuksen. On se kumma kuinka paljon minun autoni sotkuisuus kaihertaa häntä. Eihän hän edes aja sitä autoa! Viedessäni kiesiä vuosihuoltoon mies arveli että huoltomiesten vaatteet likaantuvat autoni sisätiloissa ja lähettävät siitä hyvästä minulle ylimääräisen pesulalaskun.
Eilen päätin lomapäivän kunniaksi vihdoinkin tehdä autoasialle jotakin.
Ensiksi tyhjensin auton rojusta. Varsinaista roskaa kuten karkkipapereita, tikkaritikkuja, risoja kyniä, kauppalaskuja (päivätty n. vuosi sitten Pärnussa) ja vanhoja repeytyneitä Aku Ankkoja autossa oli hämmästyttävän vähän.
Melko käyttökelpoista tavaraa mahtuu kuitenkin yhden auton etuistuinten alle ja ovitaskuihin yllättävän paljon... mm
pinkka vuoden 2009 kalastusmaksumerkkejä,
tulitikkuaski,
tuliterät puutarhahanskat,
kourallinen toimivia kyniä,
tyhjä panttipullo ja kaksi termosjuomapulloa,
lippalakki ja aurinkolasit kotelossaan,
”hämähäkkejä” (niitä joilla sidotaan laukku pyörän tarakalle),
niittipyssy, ruuvimeisseli, läjäpäin taakkahihnoja, kokoelma erilaisia ruuveja, nippeleitä ja nappeleita joilla voisi tehdä pienimuotoisen pintaremontin,
diesel-generaattorin käyttöohjekirja ja takuupapereilta näyttävät paperit (generaattori on asennettu mökille about 3 vuotta sitten, luultavasti siis takuukin on jo umpeutunut),
snorkkelin hengitysputki,
tennispallo (näytti melko uudelta),
ACDC:n tuplalevy ja Michael Jacksonkin levyn kannet (ei levyä),
muistivihko
Takakontista löytyi myös öljylamppu, nuorimmaisen rantaläpsyt , jatkojohto, vesiastia ja poron jossain Ruotsin Lapissa viime kesänä pudottama sarvi.
Sitten imuroin sisätilat je revin kaikki istuinsuojat pois. Imuroidessa ei tullut ihan priimaa jälkeä, kun imurin kapea suutin oli hävyksissä.
Istuinsuojista huolimatta penkkeihin oli valunut mehuja ja muita mukavia yllätyksiä. Pesin ensimmäistä kertaa elämässäni auton tekstiiliosat vaahtopesuaineella. Hämmästyttävän tehokasta ainetta (mikähän on ympäristöystävällisyyden taso?). Penkkien peseminen oli niin helppoa ja tehokasta, että päätin vihdoinkin lempata huonosti istuvat istuinsuojat mäkeen.
Pesin myös koirannenän tahmajäljet takakontin laseista. Oli muuten aikakin, koiraa ei nimittäin käytännössä ole minun autossani kuljetettu enää vuoteen...
Tänään sitten jatkoin hommaa vielä pesemällä auton normaalisti ulkoapäin.
Kyllä nyt kelpaa antaa kyytiä vieraammillekin (ja miehen lainata autoani)!
ps. se autosta tyhjennetty romulaatikko on vielä setvimättä ja pesuaineet viemättä paikalleen. Mistä se johtuu, että työn lopettamisvaihe on aina niin-niin-niin puuuuuuduttavaaaaaaaa…. ?
Ihana blogi!!! Niin lohdullista, en olekaan yksin. :)
VastaaPoistaPalaan Varmasti!
Tervetuloa Mari!
VastaaPoistaHuomasitko että uusimmassa Perhe-lehdessä oli linkki blogiisi :) Sieltä tänne eksyin.
VastaaPoistaTerve Tanjus, kiva kun eksyit tänne. Kommenttien kautta kuulin huhuja, että Meidän Perhe on siteerannut tätä blogia.
VastaaPoistaSä oot ahkera, etkä vähiten sen vuoksi että jaksoit kirjata vielä ton tavaramäärän tänne blogiinkin! :) Kuulostaa niin autosta löytyviltä aarteilta että ;)
VastaaPoistaLOL, musta on ihan hirvittävän hauskaa kirjata näitä loputtoman pitkiä listoja tavaroista, jotka ovat aivan väärässä paikassa. Kukaan muu ei varmaankaan niitä jaksa lukea, mutta mä hörähtelen täällä itsekseni muistellessani niitä. Ja toivottavasti alitajunta alkaa tekemään työtään enkä jatkossa enää jätä tavaroita ihan minne sattuu.
VastaaPoistaHei luen tätä blogia innoissani ;) ja itselläni samoja ongelmia ja helpottaa niin lukea näistä asioista. Kuinka paljon aikaa tuo siivoaminen vie.
VastaaPoistaMuutes mistä nimitys sotkuholisti? Mielestäni sehän tarkoitta sellaista joka pitää sotkusta ja siitä ei pidä kukaan vaikka ihminen sitten olisi kuinka sottainen tahansa. Ei kukaan nauti sotkusta mutta moni kestää enemmän sotkua kuin toinen. Sama sitten jos lihavalle annettaisi nimitys läskiholisti kun hän niin pitää omista läskeistään. Ehdottakaa mulle nimimerkkiä. En raatti mitään heittää menemään kun olen vähävarainen ja en viitti siivota ja en huomaa että jätän tavarat sikin sokin. Siivoaminen vie liikaa aikaa ja sen ajan pitäisi käyttää hyödyllisemmin. En pidä sotkusta mutta en viitti alkaa siihen suursiivousrumpaan.
No mikä siinä on että sellaista ihmistä mollataan jolla on sottainen koti. Ainakin mua. Onko se ihminen parempi joka vaan hoitaa kotiaan ja siivoaa. Onko elämässä muita arvoja? Onko ylisiisteys hyvästä vai pahasta? Siis kun olen sen luontoinen niin olen. Monta kertaa olen yrittänyt ja päättänyt että kotini olisi siisti mutta ei vaan niin ole. Pitääkö ihmisen sitten olla jotain muuta kun olen. Mä olen ainakin pukeutumisessani jo omassa siisteydessäni tarkka ja laitan itseäni.
anonyymi: sotkuholisti nimimerkkini taitaa viitata siihen, että mulla on ongelma sotkun kanssa. Samalla tavoin, kun alkoholistilla on ongelma alkoholin kanssa. Ehkä alkkiskin on joskus ollut hyvissä väleissä alkoholinsa kanssa, mutta sitten se on mennyt överiksi. Sama minulla, elin kymmeniä vuosia kohtuullisen sulassa sovussa sotkuisuuteni kanssa, kunnes asia riistäytyi käsistä ja myönsin ongelmani :-)
VastaaPoistaOlen pohtinut itsekin paljon, onko ihminen parempi ja naisellisempi, jos pitää kotinsa siistinä. Mikä ihmeen naisen mitta tämä siisteys on.
Kiva kun olet lukijani. Onnea nimimerkin valintaan. Valitse se tunteella. Se mikä tulee ensimmäisenä mieleen on yleensä se paras.
Jeps! Kaikilla sotkuholisteilla ei ole ongelmaa sotkun kanssa. Kun vaan pystyy elämään sen keskellä. Ehkä alkoholistikin vaan haluaa juoda mutta ympäristöpaineet, ihmisuhteet ja taloustilanne antaa merkkejä siitä, että ongelmia on. Mua ei se haittaa suuresti tämä sotkuisuus ja onneksi ei haittaa elämänkumppaniakaan. Tietysti täytyy skarpata ja aikaisessa vaiheessa jos tietää että joku tulee kylään. Sotkuisuus on ongelma ehkä nykyään enemmän kun ihmisillä on paljon tavaraa ja vapaa-aika vietetään menoissa ja tapahtumissa ja muissa mukavissa merkeissä. Myös mediä ja viide facebookineen vievät aikaa. Niin ennen ei ollut paljoa tavaraa ja lauantai oli aina siivouspäivä.
VastaaPoistaTuo sosiaalinen paine on varmastikin suurin syy miksi olen tehnyt sotkuisuudesta itselleni ongelman. Lähipiirissäni on paljon todella siistejä ihmisiä ja olen ajoittain tuntenut itseni huonoksi ihmiseksi tämän sotkun takia.
VastaaPoistaSuurin syy kuitenkin siivousprojektiini on se, etten kertakaikkiaan halua enää käyttää aikaa hukassa olevien tavaroiden etsimiseen.
Ja toiseksi suurin syy on se, että haluan voida kutsua ihimisiä kotiini ihan milloin vain, ilman hirveätä etukäteistä siivousstressiä.
Mutta monelle sotkuholistille on helpompaa olla oma itsensä ja elää sotkujensa keskellä. Pitää vaan huoli ettei ystävät tule yllättäin kylään. Niin ja facebookissa jutellaan ja pidetään yhteyttä.
VastaaPoistaSuurin osa meillä käyvistä ystävistä piipahtaa ilman ennakkovaroitusta tai korkeitaan 30 minsan varoajalla :-) Joten mun olis hyvä osata pitää lukaalini edes kohtuukunnossa, aina ... vaan vielä on opettelemista.
VastaaPoistaMinä kyllä tykkään siisteydestä, vaikka sotkussakin pystyn kevyesti elämän. Olen siis päättänyt opiskella ylläpitosiivouksen jalon taidon.
Hienoa!
VastaaPoistaMutta älä vaadi itseltäsi liikoja kuitenkaan. Koti pitää olla myös sellainen paikka jossa rentoudutaan eikä turhia stressata. Kiva lukea tätä blogia. Lisää kaipaisin siivousvinkkejä muiltakin lukijoilta
Tuo eka kuva on kuin minun autostani! Kovan urakan teit. Tämä blogi antaa toivoa :).
VastaaPoista