Siivotaan pensselillä ja telalla

Taannoinen tokaluokkalaisen rojunraivaussessio inspiroi minut pintaremonttipuuhiin. Remonttiväsymystä olinkin ehtinyt potea jo useamman vuoden, mutta nyt aika oli kypsä taas tarttua telan varteen.

Poika toki ansaitsi palkinnon hienosta toiminnasta. Hänet oli myös vihdoin päästettävä 80-luvun mummotapettien ikeestä sekä satojen teippien, sinitarrojen, nastojen ja yhden koiranpennun runtelemista seinistä.

Sänkynä toimiva, suvussa ehkä 50 vuotta kiertänyt, pinnasohva kaipasi myös uutta väriä.

Toteutustavassa päädyin silmänlumeratkaisuun, eli paklasin vain räikeimmät montut ja sudin maalin suoraan tapetin päälle ja kevyesti riimutulle katolle.

Poika on vielä siinä iässä, että pinnat ovat kovassa rääkissä. Seuraavassa pintaremontissa lupaan sitten noudattaa huolellisuutta ja teen kaiken niin kuin kuulukin. Levytän seinät tai ainakin revin vanhat tapettikerrokset pois ja tasoitan huolella kaikki ongelmakohdat.

Lapsi sai  itse valita yhden seinän värin. Valinta oli helppo. Siihen kului tasan 8 sekuntia Tikkurilan väriliuskakokoelman edessä. Neuvottelunvaraa ei myöskään ollut.

Poika on ihan innoissaan tästä huutonetistä valitsemastaan pulpetista. Pojan ehdoton vaatimus oli, että tuolia ei saa maalata.

”Se on makee, kun se näyttää käytetyltä!”