Eräänä sunnuntai-iltana kahdeksanvuotiaani ryhtyi tyhjentämään huonettaan kaikesta siitä tavarasta, jolle hänellä ei enää ole käyttöä.
Tarpeettoman tavaran hän kasasi huoneen ulkopuolella olevalle pöydälle ja sen alle. Tähän on nykyaikaia menty. Kamaa on niin paljon, että sillä ei ole mitään arvoa. Toisaalta lapsikin tietää, että rojua on tapana virrata sisään jokatapauksessa aina omiksi tarpeiksi asti.
Tämä vanha tammiviilukirjoituspöytä on odottanut kohtalonsa sinetöimistä jo vuosien ajan (kaatikselle, huutonettiiin vai lahjoitus lähetyskirppikselle). Nyt hommasta tuli piirun verran mutkikkaampi, kun ensin pitää sorteerata pojan rojut lahjoitukseen, kirppikselle, kaatikselle. Kaikki muu on melko helppoa paitsi kirjat. Myyrät, Mauri Kunnakset ja Tatu&Patu -kirjat on niin ihania, että niistä en haluaisi luopua, vaikkei niitä juuri kukaan meillä enää luekaan.
Ihailen lapsen kykyä luopua ja säilyttää vain tärkeät tavarat.
Halloween tarpeet ovat 8-vuotiaalle vielä tärkeitä. Niitä tarvitaan joka vuosi, eikä niistä luovuta.
Säilytä ihmeessä kirjat! Joku varmaan ihmettelee, että minkä ihmeen takia joku näin sanoo... Kirjoilla on arvoa ja niitä pystyy varastoimaan kasapäin pieneenkin tilaan. Joku päivä sinullekin tulee lapsenlapsia ja silloin saat tilaisuuden antaa kirjat pois säilytyksestä. Luultavasti lapsesi osaa arvostaa näitä kirjalahjoja enemmän :) Mutta ehkä pieni vinkki on paikallaan; älä säilytä kirjoja, joista puuttuu sivuja, joihin on kirjoiteltu/töherrelty/ tai jotka näyttää siltä, että ne on käyny kaatopaikalla..
VastaaPoistaSuosittelen myös säilyttämään ainakin kirjat! Maurikunnaksia on kiva välillä aikuisenakin lukea. ;)
VastaaPoistaKannattaa myös katsoa, josko säilyttää joitan valittuja juttuja. Itse olen vieläkin surkeana siitä, että joskus 12-vuotiaan siivousvimmassa myin kaikki legoni ja playmobil-ukkelini, vaikka niitä ei ollut edes paljoa. Saimme tilaa varastoon, mutta kymmenen vuotta myöhemmin tuli surku: olen myynyt lapsuuteni.
Nomutta, tsemppiä raivaukseen!
Kiitoksia kannustuksesta. Taidan kerätä lempparikirjat kirjahyllyyn ja talteen. Omia aikuisten kirjoja, olen kyllä surutta laittanut kiertoon.
VastaaPoistaAinakin Mauri Kunnaksen kirjat säästän. Ne voivat jopa osoittautua hyödyllisiksi. Kummipoikanini ei jaksanut lukea äidinkielen kirjaesitelmää (tai tenttiä, en muista kumpaa) varten aitoa Seitsemää veljestä (tai Kalevalaa, en muista tätäkään...). Sen sijaan hän luki Kunnaksen version ja pääsi tentistä/esitelmästä läpi hyvällä arvosanalla.
Muitakin leluja taidan säästää harkiten, (Annun kehoituksesta) vaikka pojat ovatkin lempanneet niitä jo pois omasta huoneestaan. Suurin osa legoistamme on peräisin 60-70 -luvuilta sisaruksiltani ja minulta. Ne ovat olleet ahkerassa käytössä jo kolmella sukupolvella. Jos vaikka tuo samainen kummipoika ryhdistäytyisi perheenhankinnassa, olisi meillä sitten jo seuraava kohdekin tiedossa perintölegoille.
Vaikkakin opettelen tätä luopumista ja rojueliminaatiota minäkin, niin kirjoista en osaa (enkä halua!!!) luopua. Piste.
VastaaPoistaKirjahyllyjä siis hankkinemme lisää jatkossakin. :)
Monille kirjat tuntuvat olevan pyhä asia. Olenkohan mä jotenkin sivistymätön, kun en omaa tunnesidettä kirjoihin :-) ?
VastaaPoistaKun muutimme tähän taloon, meillä ei ollut onnea päästä tyhjään asuntoon. Täällä oli kaikki vanhempieni tavarat (keräänyneet yli 50 vuoden ajan) ja osa neljän sisaruksen lapsuuden aarteista. Mm. kirjoja oli noin 3000 kappaletta. Yksi kokonainen huone vuorattuna kirjahyllyillä. Nykyisin 99 prosenttia näistä kirjoista on jo päässyt uuteen hyvää kotiin.
Minusta on ihana lainata kirjat kirjastosta. Ne kun saa palauttaa takaisin :-) Ja ne jotka ostan pokkareina, laitan ilolla kiertoon heti oman lukukokemkseni jälkeen. Niitä kirjoja ei saa minulle palauttaakaan.
Minä olen perinyt kirjarakkauden äidiltäni. Vierailemme myös taajaan toistemme hyllyillä, parhaisiin ja rakkaimpiin kun pitää palata aina uudestaan. Niitä pitää alleviivata, niihin voi merkitä muistiinpanoja ja niitä voi siteerata mitä moninaisimmissa tilanteissa. Joskus niitä voi vain pitää kädessä ja ihastella niiden kansia.
VastaaPoistaHulluja on monenlaisia. ;)
Oikeastaan tulin sitä vaan lisäämään, että UPEATA toimintaa teidän lastenhuoneessa! Saisipa meidänkin hamsterineidit samanlaisen poisheittopuuskan!
uskomatonta lapsilta! osaisinpa itse tartuttaa lapseni yhtä hyvin harjoittelemaan siisteyttä ja luopumista.
VastaaPoistasitä sälää ja roipetta kun riittää...
Mari: mä olenkin aina ihaillut ihmisiä, jotka pystyvät ex temporee, kesken keskustelun siteeraamaan eri kirjojen henkilöitä :-) Mä en ole tainnut koskaan lukea yhtä kirjaa moneen kertaan. Ainoastaan jotain self help -kirjoja, mutta niitäkin vain sieltä täältä selaillen.
VastaaPoistaMarika: Mullekin on mysteeri, miten noi pienemmät osaa tän homman ihan luonnostaan. Olenkohan mä niin raivokkaasti repinyt hiuksiani omien roinien kanssa, että raukat siivoavat huoneitaan ihan vain pelon motivoimina... Hope not!
Tuota esimerkillistä toimintaa on kyllä useaan otteeseen ihan ääneen kiitettävä, sillä "jälkeen"-hylly sietää saada parikin papukaijamerkkiä!
VastaaPoistaOmalla kohdalla olen onnellinen että kaikki käypä (hyvälaatuinen) kama - leikkikalut, pelit, kirjat - on säästetty isoäidin vintillä sillä tämä tarkoittaa ettei minun eikä siskonkaan tarvitse ostaa periaatteessa enää mitään. Jos joku kuitenkin haluaa antaa tuleville lapsille jotain, olkoon se esimerkiksi juuri elämysten muodossa.
Enhän minä nytkään aikuisena kaipaa edesmennyttä mummia hänen kamojensa takia vaan nimenomaan yhdessäolon puute saa sydämen välillä itkemään (vaikkei häntä ole fyysisesti enää ollut vuosikymmeneen).
Mä olen tullut toisiin aatoksiin ja luultavasti minäkin säilön osan noista hyvälaatuisista klassikkoleluista (dublot, legot, umpipuulelut, pikkuautot, pikkuiset muovisotilaat yms.) Niitä on varmaan kiva lahjoittaa tuleville sukupolville.
VastaaPoistaTämän hetken muotijutut (coco'sit, bioniclet, gormitit, pokemonpallot ja kaikki ne muut, joiden nimiä en edes tiedä) taitavat päästä kylläkin nyt jo kiertoon. Tuskin 5 vuoden päästä kukaan enää edes muistaa niitä, tai ainakin niitten mallit ehtii vanheta).
Minäkin säästelin joitakin vaatteita ihan vaan sen takia, että äitni oli ne tehnyt. Lopulta ymmärsin, että äidin muisto (ja kaipaus) kyllä säilyy ilman, että säästä kaikkea, jota hänen kätensä ovat koskeneet. Parhaat muistot ovat mielessä (ja joissain valokuvissa).