Mistä SoMe-palvelu raivaajasiivoajalle?

Raivaus- ja siivousintoni on kadonnyt tyystin. Koti huutaa apua, mutta minä lähden huutoja pakoon lenkille. Tiuhaan olen pohtinut mistä löytäisin sen uuden kipinän paikkojen penkomiselle ja siistimiselle.

Sen verran olen itseäni analysoinut, että tiedän mikä minua motivoi:

a) paniikkitunne ennen deadlinea

b) työlistat (niitä on niin ihana laatia)

c) check-listat tehdyistä töistä, yhteisöllisyys ja tehtävien jakaminen muiden kanssa

d) muiden innostava ja kannustava esimerkki

Viime vuonna nämä asiat innostivat minut urheilemaan.

a) Ilmoittauduin firman soutujoukkueeseen kiertämään kirkkoveneellä Partalansaaren (60km) heinäkuun alussa. Ekat treenit olivat toukokuun alussa, jolloin tajusin olevani räkäkunnossa. -> pelottava paniikkitunne ennen deadlinea.

b) Tein kunnonkohotustreenisuunnitelman paperille -> työlistat

c) Kirjauduin heiaheia.com -palveluun ja kirjasin sinne toteutuneet treenit. Tosi koukuttavaa. Liian monta tyhjää päivää peräkkäin käytännössä pakotti tekemään jotain, että sai palkitsevan merkinnän. Myönnän, aluksi vähän huijasin, merkkasin jokaisen marjaretkenkin palveluun, vaikka viime vuoden mustikkasato oli niin komea, että riitti kun kykki paikallaan. -> check-listat

d) Huomasin, että muutama heiaheiakaveri, jotka olivat mielestäni superkiireisiä, ehtivät kaikista lasten harrastekuljettamisista huolimatta treenata 6-7 kertaa viikossa. Tämä oli silmät avaava havainto -> muiden motivova esimerkki.

Miten tämän saman saisi sovellettua raivaamiseen ja siivoamiseen?

Paniikki deadline on jo olemassa: Saksalainen ystäväpariskunta tulee meille lomalle elokuussa. Pariskunnan mies on pölyallerginen ja "rouva" posiiivinen "kotityökone". 

Työlistoissa olen mestari. En niiden toteuttamisessa. Narahdan aina samaan virheeseen, kirjaan epärealistisia listoja. Haasteeni on priorisoida asiat - tehdä tehokas treenisuunnitelma, jossa tavoite on kirkkaana mielessä ja muistetaan myös lepo ja palautuminen.

Sitten tulee vaikea paikka. Missä näitä cheklistoja voisi jakaa helposti muille, niin että muutkin raportoisivat omia suorituksiaan? Muiden suoritusten seuraaminen on ihan oleellinen osa tätä, jotta voisi inspiroitua muiden esimerkistä. 

Facebook on kierrättäjän kaveri

Saan säännöllisesti kuulla halventavia kommentteja feisbuukkailustani. Mitkään hyödyt, edut ja faktat eivät näitä ihan vaan periaatteen vuoksi FB:tä karttavia naljailijoitani vakuuta.

Mutta Facebookhan tarjoaa viihteen lisäksi myös kätevän raivaustyökalun! Tavarankierrätyksessä FB on toiminut nopeasti ja paljon vaivattomammin kuin Huuto.net tai Netcycler.fi

Kaksi lastensängyn aluslaatikkoa oli jäänyt nurkkiin pyörimään. Sängyt oli kierrätetty jo aika päivää sitten kavereille, mutta jostain syystä aluslaatikot olivat jääneet varastoon. Voi räkä, alkoi näyttää siltä, että laatikot piti viedä kaatikselle. Kunnes äkkäsin FB:n! Statuspäivitys feceen ja 10 minuutin päästä kummallekin laatikolle oli ottaja. Toinen meni karttalaatikoksi ja toinen pieneen makuuhuoneeseen ylimääräiseksi säilytystilaksi.

Tänä keväänä vanhat akkarit löysivät uudet kodit minkäs muun kuin FB:n kautta. Vanhimmat menivät entiselle työkaverille, mapitetut lehdet yläasteen/lukion luokkakaverille ja loput kälyn siskolle alakoulun oppilaiden lukemaanoppimisen motivaattoriksi.

Kyllä oli FB:stä taas suuri ilo Sotkuholistille ja Sotkuholistin kavereille. Kivaa, että lehtien elinikä jatkui, eikä tarvinnut viskata paperinkeräykseen.

Facebook on niin kiva leikkikalu, että avasin  oman seinän. Tervetuloa vierailulle!

Pikkupalasina homma hoituisi

Vähän kerrassaan, baby steps,  15 minuuttia päivässä.  Yhden ja saman asian voi ilmaista niin monella tavalla.  Käytännön toteutus on vaan minulle niin hiivatin vaikeaa.

Siedän hyvin sekasortoa ja keskeneräisyyttä, mutta tavoittelen hommissani täydellisyyttä. Tämä on ERITTÄIN huono yhdistelmä.

Täydellisyyden tavottelija näkee mielessään vain täydellisen lopputuloksen ja kaiken sen  uuvuttavan työn, jota täydellisyys vaatisi. Kun kaikkea ei ole mahdollista saada kerralla kauniiseen kuntoon, jätän koko homman tekemättä ja elän keskeneräisessä sekasorrossa.

Ammattiraivari Maria auttoi minua palastelemaan asioita pienen pieniin osioihin.

Meillä on vieläkin paljon sellaista kamaa, jolle ei enää ole käyttöä, ja siitä pitäisi päästä eroon.  Kertaheitollahan homma ei onnistu, vaan projekti pitäisi malttaa palastella.

Ammattiraivari Marian ohjeiden mukaisesti tämä nimenomainen työvaihe pilkotaan vaiheisiin näin:

1.päivä:  kierrän talon läpi ja listaan paperille kaikki sellaiset tavarat, joiden eroon pääsyyn auttaa kohteen valokuvaaminen. (Voin kirjata listaani  ihan heti, ulkomuistista,  ilman talokierrostakin mm. kolme erilaista lastentuolia, tauluja, huonekaluja, mattoja, valaisimia, puolapuut, lasten turvaistuimen ja koroketuolin, kirjoja, pelejä, työkaluja.)

2. päivä: valokuvaan nämä esineet. (Tämä olisi ehkä hyvä säästää viikonlopulle, jotta homman voisi hoitaa päivänvalossa.)

3. päivä: teen koneelleni valmiiksi kansiot: huuto.net, netcycler, antiikkimyyjä . Lataan kuvat kamerasta ja lajittelen ne kansioihin, sen mukaan miten toivon pääseväni tavarasta eroon. Siis vain tämä, ei muuta tänä päivänä!

4. päivä: otan yhteyttä antiikkimyyjään, jonka yhteystiedot sain Marialta. Lähetän antiikkikauppialle kuvat tauluista ja huonekaluista ehkä myös matoista ja tiedustelen olisiko hän kiinnostunut tuotteista.

5. päivä: ahkeroin huuto.nettiin sarjatyönä ilmoitukset kaikista muista mahdollisesti myytävistä tavaroista

6. päivä: ilmoitan Netcyclerissa ne tuotteet, joista joku ehkä olisi kiinnostunut poisnoutohintaan.

Tähän kulunee realistisesti ajatellen 3 viikkoa, sillä kaikki arki-iltani ovat jo täyteen buukatut.   

ps. Tervetuloa Riikka ja Satu ja Stansta

Sotkuholistia inspiroivaa kirjallisuutta

Susanna pyyteli  kommenttilootassa vinkkejä raivaus- ja järjestelykirjallisuudesta. Puhkuin nimittäin aiemmassa postauksessani lukeneeni asiasta lähes kaiken, tai ainakin tuhansia sivuja.

Tutustuin aiheeseen ensimmäisen kerran kuutisen vuotta sitten ollessani hoitovapaalla. Sen jälkeen, kun poikani vihdoin 2,5 vuotiaana alkoi nukkua yönsä ilman heräilyjä, käytin valvomisesta vapautuneen ajan netissä roikkumiseen ja löysin silloisen lempisaittini  Flyladyn.

Täältä on peräisin kiiltävän tiskipöydän periaate sekä baby-steps vauva-askeleet.

Onneksi sivustosta löytyy myös riisuttu versio suomeksi. Näissä amerikkalaisissa saiteissa (flylady ja myöhemmin mainittava AT) on mielestäni ongelmana materiaalin runsaus ja sekava esittäminen. USAssa ei  ilmeisestikään tunnusteta ajatusta "less is more".



Inspiraation etsimiseen  ihan ehdoton ykköslempikirjani aiheesta on Karen Kingstonin Paikat kuntoon feng shuin avulla. (kuva: booky.fi) Luin ensin alkuperäisversion, Clear Your Clutter with Feng Shui. Ahmin sen ja innostuin. Myöhemmin ostin oman suomen kielisen kappaleeni.

Tässä opuksessa analysoidaan mitä roju on  ja miksi siitä pitäisi päästä eroon. Eri kohteet ja ongelma-alueet, paperipinoista ulkovarastoihin, käydään  yksityiskohtaisesti läpi. Jossain kohdin kirjoittaja tosin on  liian  fanaattinen. Minusta esim. kaikkia valokuvia ei pidä hävittää.

Kirjan paras anti ovat  hyvät käytännönläheiset vinkit  ja inspiroiva ote. Jos feng shui -filosofia ja siirappiset self help -selviytymistarinat eivät  töki, tämä kannattaa lukea. Kirjassa on nimittäin amerikkalaistyylisiä, hieman hipahtavia, esimerkkejä ihmisistä, joiden surkea elämä on muuttunut  rojun raivauksen myötä auringonpaisteeksi.


Vuosi sitten  hankin  Rita Emmetin Kaikki paikallaan - rojun taltuttajan käsikirja. Jos ei ole aiheesta aiemmin lukenut, tämä on hyvä ja konkreettinen opas ensikertalaiselle. (Minulle kylläkin tuli "tell me something new" -fiilis. Rojun raivaus on aihe, josta ei  kovin montaa uniikkia kirjaa ehkä saa aikaiseksi).  Kirja on lähes täydellinen itsehoito-opas. Kussakin kappaleessa on harjoituksia ja pohdittavia kysymyksiä.

Viimeisin innostuksen lähteeni on aihetta sisustuksellisesta näkökulmasta tarkasteleva Apartment therapy - the eight-step home cure. Kirjoittaja Maxwell Gillingham-Ryan. Tässä on mukavaa uutta potkua raivauksen käsitteleyyn. Maxwellillä on myös nettisaitti joka on aidosti sosiaalinen ja interaktiivinen. AT:hen hurahtanut joukko käy saitilla läpi omia  asuntoterapia-sessioitaan. Porukka mässäilee  ennen ja jälkeen kuvilla ja tsemppaa toisiaan. I like! En kylläkän ole itse vielä uskaltautunut mukaan. Yksi asia tökkii: Maxwell on joko tajuttoman tehokas tai sitten täysin epärealistinen. Pitäisi olla melkoinen superwoman,että  selviäisi Maxwellin hommista annetussa ajassa.

Juuri ilmestyneeseen Anne Te Velde-Luoman Kaaoksen kesyttäjä -kirjaan en vielä ole ehtinyt tutustua.
Toivottavasti kirjassa on oma uusi tarkastelunäkökulma, sillä onhan tämä peruskaura aika pian rouskutettu loppuun tämän aiheen tiimoilta.

Niskalenkki arjesta -blogi on analysoi  blogissaan  Donna Mallin kirjaa  Koti siistiksi - 500 vinkkiä tavarapaljouden taltuttamiseen.

Eiköhän näillä saa jo muutaman viikonlopun kulumaan. Sekä suomea että englantia taitavat lukijat :-)

ps. tervetuloa lukijaksi Ansku60

Työssä on kolme vaihetta: aloittaminen, tekeminen ja lopettaminen

Isälläni oli usein tapana hokea minulle: työssä on kolme vaihetta 1) aloittaminen 2) tekeminen ja 3) lopettaminen.

Kiukkusävyinen painotus oli sanalla 3) lopettaminen.

Kitkerä sävy johtui siitä, mulla on paha tapaa aloittaa projekteja erittäinen innokkaasti, tehdä niitä johonkin vaiheeseen ja sitten into tippuu käsistä. Homma jää kesken viikoksi, kuukaudeksi, useimmiten ikuisuudeksi.

Keskeneräiset projektit valtaavat talon.

Sama loppuunsuorittamisen kammo pätee valitettavasti myös arkiaskareisiin.

Roinanraivauksessa raivaus ja uudelleen järjestely sujuu kuin tanssi, mutta sitten alkaa tökkiä, kun pitäisi selvittää laatikkojen "paikalleen, kirppikselle jne." sisällöt.

Toinen jatkuva murheenkryynini on pyykkääminen. Pyykinpesu on periaatteessa kivaa siihen pisteeseen asti, kun viikatut vaatteet pitäisi saada vaatekaappeihin. (Ennen tämä homma tökkäsi mulla jo viikkausvaiheessa, mutta sitten keksin viikata vaatteet suoraan narulta koreihin. Siinä vaan "ilmassa". Tajusin, ettei tähän hommaan tarvita mitään kodinhoitohuoneen työtasoa).

Jos joku hoitais nämä huomaamattomasti kaappiin, kyllä minä olisin iloinen pyykkimuija.

40 prosenttia vähemmän kotitöitä

Kaikki paikalleen - kirjassa luvattiin, että selviydyn kotitöistäni 40 prosenttia nopeammin, jos raivaan roinat kodistani. Epäilyttävää.  En käytä hirvittävän paljon aikaa kotitöihin, mutta 40 prosenttia on paljon vähästäkin otettuna.

Toissailtana etsin ikkunan avaajaa about 35 minsaa. Ei löytynyt ja hain naapurista lainaksi. Samalla tajusin taas kerran kuinka paljon mulla menee aikaa hukkaan tavaroiden etsimiseen.

Kuvittelin avaajan olevan keittiön laatikossa. Siellä missä on kaikkea muutakin pientä nippeliä ja nappelia. Avatessani laatikon tajusin, että ei sieltä mitään löydy, jos ei ensin sitä raivaa rojusta.

Surullinen keittiön laatikko näytti ennen tältä:

Ensin tyhjensin kaiken keittiön pöydälle, lakaisin ja imuroin laatikon.

Ja yritin myös pestä. Kunnes tajusin, että ruskea tahma laatikon pohjalla ei ole kahvia vaan jotain liimaa tai suksivoidetta, joka ei lähde pesemällä. Laitoin siis pohjalle hyllypaperin.

Sitten ihmettelin miksi säilytän keittiön laatikossa:

kenkälaatikollista puukyniä, tusseja, kuulakärkikyniä ja vesivärisiveltimiä.
Uno-pelikortteja ja kasaa Gormit-kortteja
kolmea pyöränavainta
kourallista pattereita
kahta fikkaria (ilman pattereita)
11 pyyhekumia
paljetteja
Tanskan, UK:n, Ruotsin, USAn ja Etelä-Afrikan kolikkovaluuttaa sekä vanhoja Suomen pennejä
enkelikellon kynttilää
vanhoja lasketteluhissikortteja
omia ja vieraiden ihmisten vanhoja käyntikortteja
kuvakehystä
ilmapatjan paikkaussettiä
extranappeja (sellaisia, jotka tulevat pienessä pussissa uuden paidan tai housujen mukana)
äänirautaa
vetoketjua
kolmea lankarullaa
kahta mittanauhaa
virkkuukoukkua
sekalaisia työkaluja, kuten ruuvaria, tähtipäämeisseliä, maalisutia...
legoja
kahta mattoveistä
sykemittarin käyttöohjekirjasta
kertakäyttöistä autonikkunan pesuliinaa
elektronisen sudokupelin käyttöohjetta
harppia
seinään ruuvattavaa pyyhekoukkua
kahta penaalia
lapsen puiseen leikkirekkaan kuuluvaa "tukkia"
helium-ilmapallojen painoja
lelujen osia
pätkää polkupyörän ketjua

Ilmiselvästi tähän laatikkoon laitetaan kaikki pienenkokoiset härpättimet joille ei ole omaa paikkaa, tai se paikka on laiskottavan kaukana.


Nyt tästä laatikosta löytäisi yhdellä silmäyksellä sen ikkunan avaajan, jos sen paikka olisi täällä. Lisäksi näin siitepölyaikaan päivittäisessä käytössä olevat allergialääkkeet mahtuvat nyt laatikkoon.
Keräsin asiat omiksi ryhmiksi pikkulaatikoihin. Ehkä tämä nyt pysyy hetken järjestyksessä...

Teoriaopintoja

- Jos sä käyttäisit kaiken ton ajan siivooamiseen, täällä näyttäis jo ihan toisenlaiselta.

Tällä repliikillä mieheni on useasti naureskellut siivous-, feng shui- ja raivauskirjojen ja -nettisivustojen  lukemiselleni. Ja nyt on tiedossa lisää naureskelua.

Tilasin Apartmen Therapy the eight step home cure -kirjan / Maxwell Gillingham-Ryan. Lukiessani kiittelin itseäni etten ihan vielä osallistunut, kiireisen kotijumalattaren suostutteluista huolimatta. Apartment Therapyn Spring cure projektiin. Se nimittäin vaatii aikaa. Ihan tuhottomasti.

Huoneet käydään yksi kerrallan läpi. Viikko ja huone. Ihan kokonaan. Lattiasta kattoon. Kuuratan jalkalistat ja kaapit sisältä ja ulkoa.

Hui!

Jo yhden nurkan selvittäminen viikon aikana on sotkuholistille ihan maksimi suoritus.

Huomenna pitäisi postin tuoda toinen opus: Kaikki paikalleen - Rita Emmet. Painos on loppu, mutta Tammen kirjakaupassa oli vielä muutama kappale jäljellä. Olipa tuuria :-)

Kohta lähdetään lomalle. Maltankohan olla ottamatta kirjoja mukaan?

Kaikelle paikkansa, kaikki paikalleen - heti

Osuva viisaus!

Törmään sen pätevyyteen lähes päivittäin. Meillä EI ole kaikelle omaa paikkaansa. Vielä vähemmän tavarat ovat oikeissa paikoissa.

Hehkutin hetki sitten kuinka taivaallisia aamumme ovat nykyään kun avaimet, kännykkä, lompakko ja kulkukortti löytyvät JOKA aamu omalta paikaltaan.

Viikonloppuna sattunut viaton laiminlyönti (jätin kypärän ja raipan autoni takapenkille, enkä siis tuonut niitä sisälle omalle paikalleen), aloitti tapahtumakuvion, joka päätyi meille niin kovin tuttuun ”pikkuiseen aamuhässäkkään”.

***************

Tarina on ehkä melko tylsä, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niin kertaan sen tässä.

La: kypärä ja raippa jäivät auton takapenkille.

Ma, ennen ridausta: kiireinen lähtö tallille, tarkoitus mennä miehen autolla, irrotan avainnipustani auton- ja kodinavaimen erikseen. Kiireisin askelin juoksen autolle vain huomatakseni, että kypärä ja raippa ovat siinä TOISESSA autossa, jonka avaimet ovat sisällä. Kirmaus takaisin sisälle, koko avainnippu (joka on turkasen iso) messiin, kypärä mukaan omasta autosta ja tallille miehen autolla. Heitän lompakon ja avainnipun ratsastustunnin ajaksi miehen auton hanskalokeroon.

Ma ridauksen jälkeen: suoraan tallilta kauppaan (jep, hitusen haisevilla tallivaatteeilla. Saamme aina ihailevia katseita :-) ) ja monen kauppakassin kanssa kotiin. Tässä vaiheessa tapahtuu toinen viaton moka. Se iso avainnippu, jossa on oman auton-, työpaikan- yms. avaimet, jää miehen auton hanskalokeroon.

Ti: mies lähtee ennen seitsemää duuniin. Minä teen aamulla kotoa käsin hommia, ja viivytän lähtöäni, ettei poikien tarvitsisi olla niin pitkään yksin kotona. Lopulta totean, että nyt on juostava, jos meinaa ehtiä ajoissa. Ja á vot! tässä vaiheessa huomaan oman avainnippuni olevan miehen autossa, Bulevardilla, Helsingissä.

Tulipa sitten hoidettua päivän reippailu. Ei auttanut muu kuin kävellä duuniin. Kiittelin mielessäni sitä, että työpaikkani on vain 40 minuutin reippaan kävelymatkan päässä - ja tiistaiaamu oli mitä aurinkoisin!

Tarinan opetus: Kaikki paikalleen HETI.

Valmistautuminen suureen raivausoperaatioon

Olen valmistautunut suureen raivausoperaatioon, joka saattaa kestää vuosia.

Epäjärjestelmällisyyteni on saavuttanut 40 vuoden aikana melkomoiset mittasuhteet. En siis odota selvittäväni tilannetta kuukaudessa tai kahdessa. En myöskään aio tappaa innostustani haukkaamalla liian suurta kakkupalaa kerralla. Noudatan gurujen ohjetta, ja käyn yksitellen yhden nurkan, laatikon tai hyllyn kimppuun - vain 15 minuutiksi kerrallaan.

Valitsen kohteen ja roudaan viereen raivauskaluston:

'

kolme koria, pahvilaatikko, yksi paperikassi ja roskapussi.
Pahvilaatikkoon sujahtaa kiertoon/kirppikselle menevät ja Koreihin lajittelen 1) yläkertaan menevät 2) alakertaan kuuluvat sekä miehen aarteet 3) verstaaseen. Paperit keräyskassiin ja roskat roskapussiin.

Projekti alkaa pienin vauva-askelin

Päämääräni: oppia järjestyksen ihmiseksi ja nauttimaan siivoamisesta kuulostaa hengästyttävältä. Siksi aionkin pyrkiä muutokseen pienin vauva-askelin. Inspiraatiota ja kannustusta haen ensihätään virtuaalikonsultiltani Fly Ladyltä ja hänen 31 päivän aloituskurssiltaan:

http://flylady.net/pages/begin_babysteps.asp

Ensimmäiseksi luon siis katseeni keittiön tiskipöytään. Näky on normaali arkinäky. Aamulla tuli kiire lähtö, iltapäivällä heitettiin välipalat nassuun ja lähdettiin harrastamaan. Kaupan kautta kotiin, pikaisesti eilisen ruuan lämmitys ja snapshot tiskipöydästä ennen saunaan menoa.
Tältä meillä näyttää melko usein:

Otin härkää sarvista ja käärin hihat. Sain jopa loppiaisesta asti (!) tiskipöydän nurkassa lojuneen kukkamaljakon paikalleen ja mehupullot kellariin.

Nyt näyttää paremmalta. Fly Ladyn mukaan tiskiallas on psykologisesti tärkeä kohde pitää siivona, keskeisen asemassa vuoksi. Sehän on myös about ensimmäinen asia, jonka kohtaan aamulla.

Rutiinit oppii Fly Ladyn mukaan 28 päivässä. Tämä harjoitus pitäisi tehdä neljän viikon ajan JOKA ILTA. Ja sen jälkeen se kuulemma hoituisi jo huomaamattani. Voiko sotkuholistilta sujua minkään sortin siivoaminen huomaamatta? Hmmm...

Ainakin juuri nyt olen tyytyväinen näkemääni: