Viime vuonna tuo päivä oli syyskuun puolenvälin jälkeen.
Huolestuttavaa.
---------
Keväällä satuin istahtamaan lounaspöytään, jossa kollegani kertoi ostavansa uudet tyynyt monta kertaa vuodessa. Ihan sen vuoksi, kun niitä ei saa pesemällä tarpeeksi kuohkeiksi. Hän ostaa kuulemma aina kaikkein halvimpia tyynyjä, koska ne voi sitten huoletta heittää roskiin ja ostaa uudet.
Kun olen tällainen tekopyhä ympäristömeuhkaaja, olin tippua tuoliltani. Kun muut työkaverit ihmettelivät kollegan rahan tuhlausta, minä kauhistelin luonnonvarojen ja ympäristön raiskausta. Tuhahdin, että halvan tavaran valmistaminen pitäisi lailla kieltää!
Kuinkahan kalliita niiden tyynyjen pitäisi olla, jotta kollegani näkisi järkeväksi pestä niitä?
Melko usein hinta korreloi jollakin tavalla tuotteen laatuun. Haluan uskoa, että kaupan kalleimmat tyynyt kestäisivät hyvinä pesunkin jälkeen.
Tässä rojunraivaussessiossa olen moneen kertaan manannut alimpaan helvettiin firmojen mainoslahjat, urheilukilpailujen tavarapalkinnot ja arpajaisvoitot. Useimmiten kaikki tyynni aivan puhdasta skeidaa. Sadan tavaran haasteen kohteet nro 45-53 ovat mieheni lapsuudessaan voittamia urheilukilpailujen tavarapalkintoja.
Mitähän käyttöä urheilukisajärjestäjien mielestä 13-vuotiaalla kollilla on:
45. Kolmelle jälkiruokakulholle?
46. Kolmelle pikarilasille?
47. Parittomille laseille?
48. Neljälle kullatulla korkealle pikarille?
49. Viidelle kullatulle matalalle pikarille?
50. Kullatulle pöllölle?
51. Linnunmuotoiselle pullonavaajalle?
52. Kipsikoristeelle, joka esittää tanssivia elefantteja?
53. Maatuskaenkelikynttilänjalalle?
Minä sentään voitin 13-vuotiaana ratsastuskilpailuissa askartelusetin, joka tuli heti käyttöön. Toinen hyvin mieleen jäänyt palkinto oli 30 markkaa. Sillä sain maksettua seuraavan kisan lähtömaksun.
Se kansanedustajaehdokas, joka lupaa asettaa kaikelle halvalle krääsälle 150 prosentin rojuveron saa minun ääneni ensi kevään vaaleissa!
