Tunnustus - miksi blogini on juuri tällainen?

Kyllä oli mukava palata blogimaailmaan ja huomata, että tännehän on tullut tunnustuksia hiljaiselostani huolimatta.

Viimeisimpänä JOnnan The Gorgeous Blogger - tunnustus.

 

Tunnustukseen kuuluu, että saan vastata muutamaan peruskysymykseen oman blogini luonteesta. Tämä sattuikin sopivasti.Olen nimittäin pohtinut blogin sulkemista ja nyt on siis hyvä aika tehdä kevyt analyysi. 

Milloin aloitit blogisi?

Julkaisin ekan postauksen 14.2.2010. Samalla hämmästelin kuinka yksinkertaista blogin perustaminen oli

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? 

Kirjoitan sotkuisuudestani ja pitkästä matkastani kohti siistimpää ja järjestelmällisempää elämää.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Porkkana ja motivaatio.

Ennen vihasin siivoamisen lisäksi myös ruuanlaittoa. Kotiäitivuosina ruokaa oli kuitenkin valmistettava joka päivä. Pahimmillaan kahdesti päivässä. Siinä sitten naama nyrpeänä pari vuotta kokattuani huomasin, että touhuhan on mukavaa. Suorastaan ihanaa, rakastettavaa ja koukuttavaa.

Ajattelin naivisti, että siivoamiselle ja järjestyksenpidollekin voisi käydä samoin. Alkaisin vaan siivoaamaan joka päivä, ja sitten kuin hupsista vaan, huomaisinkin rakastavani siivoamista. Noh, ei se ihan näin käynyt. Ruoka ja siisteys eivät ole vertailukelpoisia käsitteitä. Ruokaa on pakko tehdä, jos meinaa pitää perheensä hengissä. Sotkuisuus ei vielä ole meillä hengenvaaraa aiheuttanut.

Blogini on kuitenkin jonkinlainen keppini ja porkkanani ryhtyä siivoamaan. Aina silloin tällöin on pakko joku nurkka siivota, ettei tämä touhu kokonaan kuihtuisi ja viimeisimmätkin lukijat häipyisi paremmille metsästysmaille. Porkkana tulee taas siitä, että tänne dokumentoituu osa siitä mitä olen saanut aikaiseksi. Motivoivaa.

Mikä  tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin? 

Rehellisyys, arkirealismi, itseironia. Blogimaailma on niin suureksi osaksi samppanjaa ja vaahtokarkkeja, pintaa, luksusta ja makeeta elämää. Minulla ei ole tarjolla mitään näistä.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi? 

Enemmän postauksia ja parempaa tesktiä. Blogin perusfilosofian mukaisesti mulla ei ole mitään kerrottavaa, jos ei kämpän jossain nurkassa tutise. Viime aikoina raivausrintamalla on ollut hiljaista, joten blogikin on ollut hissukseen.

Tämän tunnustuksen haluaisin ojentaa Ei oo Totta -blogin Katleenalle. Katleenan blogi on järisyttävän hieno ammattilaisblogi. En kuitenkaan ole varma uskallanko tunnustusta Katleenalla lähettää. Siinä kun on pieni riski, että joudun kirjoitus- ja lauseenrakennusvirheineni eiootottaan ruodittavaksi. Toisaalta ammattibloggarit harvemmin innostuvat näistä meidän amatöörien jutuista saati tunnustuksista :-) Jään siis miettimään keräänkö rohkeuteni ja uskaltaudunko vaiko enkö.

****************

Aiemmin talvella blogiini tupsahti myös Stylish Blogger Award

Se heilahti minulle Villamiimin Janicalta ja Ralliradan varikon Ylvalta.
Lämpimät kiitokset Ylvalle ja Janicalle. Lupasin palata asiaan pian, heti kun elämä asettuu normi uomiinsa. Nyt voisi olla siis aika

Tähän tunnustukseen kuuluu kertoa 7 asiaa itsestään:

1) Olen ihan intopiukeena uudesta duunista. Mieletön tekemisen meininki ja superkivat duunikaverit.

2) Superkivojen duunikaverien myötä peruin tiukan periaatteeni, että en ota työkavereitani FB kaveriksi. (Vain ex-työkaverit olivat ennen ok).

3) Musta on tullut aamuvirkku (käsittämätöntä!). Herään ilman kelloa viiden ja puol kuuden välillä. Johtuukohan tämä innostavasta duunista vain ubikinonista, jota olen popsinut kohta kuukauden verran. 

4) Kävin elämäni ekalla astangajooga-tunnilla. Mieletön laji. Hyvä ja lämmin olo kropassa koko seuraavan päivän.

5) Ylipäätään olen alkanut mieltymään rauhallisiin lajeihin. Metsäkävelyihin koiran kanssa, rauhalliseen hiihtoon, kouluratsastukseen ja nyt joogaan.

6) Nuorempana diggasin extremeä ja räiskettä. Maratonjuoksua, triatholonia, karatea, kuntonyrkkeilyä, rankkoja jumppia, vaelluksia ja mehupaastoja.

7) En ole enää vähään aikaan stressaantunut sotkuisuudestani. Tämä onkin suurin syyni hiljaiselooni.


Tämän lähetän kohtuullisen uudelle lukijalleni, Stanstalle, jonka blogilla on sama ydinidea kuin minullakin: Stanstan romulandia.  Täällä on arkirealismia, avoimuutta ja rehellisyyttä enemmän kuin missään aiemmin lukemassani blogissa. Stansta esiintyy omalla kuvallaankin. Tsemppiä rojunraivaukseen Stansta!

Vuosi Sotkuholistia

Aloitin tämän blogin vuosi sitten ystävänpäivänä ja tunnustin sotkuholistisuuteni "julkisesti".

Annoin itselleni aikaa neljä vuotta parantua sairaudestani. Toistaiseksi ei hyvältä näytä. Sama meno päällä. Juuri tällä hetkellä en vain ole stressannut aiheesta.

Olen tyypillinen holisti joko on- tai off-kytkin päällä. Juuri nyt on ollut taas pitkä off-putki päällä. Elämä tunkee välillä väkisin päiviini, ja niin minä taas repsahdan sotkuisuuteeni.

Kuten kaikilla holisteilla, minullakin on sen tuhat tekosyytä lipsumisilleni: uusi duuni, liian paljon harrastekuskaamista ja urheiluseuran vapaaehtoistyötä, oma ihana harrastus kahtena arki-iltana (luksusta! kymmenen vuoden tauon jälkeen), ihania matkoja (jotka ovat syöneet viikonloput, ne ainoat hetket jolloin ehtisi jotain suurempaa saada aikaiseksi) ja yleistä elämän tuomaa yllättävää hässäkkää, kuten TAAS kerran lämmitysöljyn loppuminen kesken suihkun juuri sinä aamuna kun oltiin lähdössä viikon lomalle ja ulkona miinus 25 astetta pakkasta --- aargh!

Pari vuotta sitten olin mielestäni joka paikasta 3 askelta myöhässä. Nykyisin olen 5 jättiläisen askelta totaalisesti jälkijunassa. Kuten juuri nyt.

Nämä kuvat ovat armottoman epäajankohtaisia, mutta puhkikuluneen sanonnan mukaan: parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Joulukuusi saatiin meidän talosta pois juuri ja juuri tammikuussa. Nyt on helmikuun loppu ja laitan  aiheesta kuvan. Keksimme uuden oivan tavan pitää neulaset kurissa. Perheen miehet pelasivat viiden minuutin erän kuusilätkää, ja niin olivat neulaset kauniisti yhdessä läjässä.

Ihan sairaan kätevää - ja myös hauskaa!

Mitäh! Menikö joulu jo?

Uusi vuosi, loppiainen ja nuutinpäivä menivät jo. Kaiki ne etapit, jolloin olisi ollut vielä hyväksyttävää luopua joulusta, riisua kuusi ja viedä se ulos.


Nyt on tammikuun loppu ja kuusi tönöttää edelleen koristeissaan olohuoneemme nurkassa. (Valoja en sentään enää kahteen viikkoon ole pitänyt päällä.)

Niin tyypillistä minulle. Pari vuotta sitten vappuvieraamme pongasivat olohuoneestamme joulukoristeita. Hyvä että huomauttivat. Oma silmäni näköjään tottuu ihan mihin vain ihan liian nopeasti.
 
Ehtisinkö tänään purkaa puuparan, vai menisinkö sittenkin ensin luomaan nuo nuoskalumet pihan kulkukäytäviltä?

Ulkoilma vetää tänään pidemmän korren. Kyllä tuo kuusi jossain vaiheessa neulasensa pudottaa ja sittenhän se on helpompi riisuakin.

Kivaa! Blogitaukoni aikana tänne on löytänyt tiensä monta uutta lukijaa. Tervetuloa kaikille!

Uusi (työ)puvusto

Haluan vaatekaappini toimivaksi less is more -periaatteella. Säästän aikaa vaatehuollossa, hermoja vaatteiden etsiskelyssä  ja yhteensovittelussa. Ennen kaikkea parannan yleistä oloani. Ei enää bad dress -päiviä. Niitä, jolloin olo on kuin halvalla  norsulla.

Toimivassa puvustossa tulee olla  vain keskenään sopivia vaatekappaleita ja hyvää laatua. Minimalistisessa garderobissa laatu on tärkein kriteeri. Paidan pitää kestää jokaviikkoista pesua ja housujen ja neuleiden on pysyttävä kuosissaan pelkällä tuulettamisella.

Minimalismissa kunnostautunut ystäväni Heta antoi minulle nuotit toimivan työpuvuston kokoamiseen. Kyseessä on siis toimistotyö, jossa  pukeudutaan business-henkisesti.

Perussetti sisältää  neljä  siistiä asukokonaisuutta  ja yhden casual-kokonaisuuden. Tällä setillä saa jo tarvittavaa vaihteluakin.

- tummat housut. Jos käytät matalia ja korkeita kenkiä, tarvitset kahdet housut eripituisilla lahkeilla.
- tumma hame
- casual alaosa (esim. siistit farkut)
- viisi paitaa, esim. 2 paitapuseroa, 2 t-paitaa ja ohut neule
- 1-2 neuletta tai jakkua
- mahdollisesti myös mekko (kotelo, kietaisu, liivi)

Ensin siis karsin kaapistani kaiken sellaisen, joka ei istu ylläolevaan settiin.

Karsinta yllätti. Kaapistani löytyi paljon enemmän hameita  kuin housuja, vaikka käytän hametta hyvin harvoin. Hame on muka hankala käyttää, kun pitäisi olla sääret ajeltuna ja ehjät sukkahousut. Sain käskyn investoida kunnon sukkiksiin (Wolford tai Falke) ja testata löytyykö minusta hameihminen.

Kaksi kaapistani löytynyttä hametta passitettiin korjausompelijalle. Toinen pienennetään sopivaksi, toinen kavennetaan kynäksi.

Housuja jäi kahdet. Casual Friday -farkut edelleen puuttuu. Samoin ne tarpeeksi pitkät housut korkokenkiä varten.

Yläosista ei montaakaan kelpuutettu työpuvustoon. Suurin osa meni kirpputorille lahjoitettavien kasaan, ja osa kotivaatteiksi.

Alaosia on siis yli tarpeen, yläosista  pula. Ostoksille siis.

Tämä on ärsyttävin vaihe, jotan varustauduin hyvin. Varasin reilusti aikaa, kurvasin suuren tavaratalon parkkihalliin ja jätin ulkotakin autoon.

Peruspaitaosaston täydennys oli yksinkertaista.  Puhtaanvalkoista. V- ja O-aukolla. Lyhyt- ja pitkähihaiset versiot. Loppu (neuleet, jakut) tuottivatkin tuskaa ja minulle kävi niin kuin monesti ennenkin. Tuskastuneena otin "vain jotain" ja kotona huomasin, että ei tää on mun juttu. Liian naisellinen, liian lyhyet hihat. Nyt opettelin uuden asian: palautin vaatteen liikkeeseen. Stockmann on epävarman shoppaajan ystävä. Thanks!

Vaatteitakin kammottavampaa on ostaa kenkiä. Haluan hyvännäköiset, mutta en voi sietää ylimääräisiä solkia, nyörejä, niittejä yms. Pitää olla yksinkertaista. Tässä vaiheessa mallit  muuttuvat useimmiten mummoiksi. Kiertelin kaupoissa tuskissani ja lopulta löysin kauniit ja yksinkertaiset, joissa on kuitenkin sitä jotain pientä ekstraa. Toistaiseksi elämäni kalleimmat kengät, alennuksessakin.

Kotona tajusin, että olen ostanut liian pienet! (Miten ihminen voi olla näin idiottii. 41 koon jalkaan ei mene 39,5:n kenkä,  ei vaikka kuinka myyjä väittäisi vastaan.) Liike oli myötämielinen, antoi palauttaa kengät, mutta vain lahjakorttia vastaan. Noi voihan per.... Nyt olen sidottu tähän tiettyyn liikkeeseen ja merkkiin, joka ei välttämättä olen mun juttu ollenkaan.

Työpuvuston kokoaminen on ollut yhtä tuskaa. Olen tuhrannut tähän jo monta päivää ja kohta  puolenkuun palkan. Toivottavasti lopussa kiitos seisoo eikä minulla ole vaatehuolia ennen kesäkautta.

Vaatekaappi kuntoon

Uuden vuoden (ja uuden duunin) kunniaksi laitoin vaatekaappini uuteen uskoon.

Olen tylsä pukeutuja. Runsas vaatevarasto ja walk-in closet eivät kuulu haaveisiini. Eih, minun ihannemaailmassa kaikki vaatteeni mahtuvat hyvin kapealle tangolle. Kaikki on kestävää, hyvälaatuista, ajatonta, oikean kokoista (minulla on paha tapa ostaa liian pieniä vaatteita) ja ennen kaikkea - kaikki vaatteet sopisivat keskenään.

Karsin vaatekaappini ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Silloin vannoin, etten enää koskaan osta mitään vain siksi, että se on alessa tai asu voisi ehkä joskus olla ihan kiva. Lupasin myös itselleni, etten enää hairahdu halpisriepuihin. Päätös ei ole pitänyt.

Vieläkin sapettaa  parin vuoden takainen "trendikäynti" Seppälässä. Jouduin uuteen tilanteeseen, työmatkalle muotimessuille Milanoon. Arrgh, kauhistus! Sellaisessa paikassa pitäisi  ilmeisesti osata  pukeutua, ja mieluiten viimeisen muodin mukaan. Kierrettyäni Sellon liikkeet (ja todettuani, että tästä tuleekin kallis pieti) kävelin, ensimmäistä kertaa 15 vuoteen, Seppälään. Ostin läjän vaatteita.

Ja kuinkas kävikään? Messumatkan jälkeen en suurinta osaa niistä käyttänyt. Koska ne eivät sopineet tyyliini ja niiden huono laatu paistoi  messuhallin toiseen päähän asti.

Sain sparrausavukseni ex-työkaverini Hetan.(Heta oli niillä  samaisilla muotimessuilla, eikä hänellä ollut minkäänlaista vaatepaniikkia ennen matkaa.) Hän on tunnettu erityisesti kyvystään karsia kaikki turha pois asunnostaan ja matkalaukustaan. Nyt tästä vaateläävästä poistui suuri osa takavasempaan. Heta oli diplomaattinen makutuomarini.

Karsimme pois

- liian pienet vaatteet
- kulahtaneet vaatteet (ehdottomasti eniten)
- auttamattomasti so-last-season -vaatteet
- ne vaatteet, joita ei ole yli vuoteen käytetty
- ne vaatteet, joissa tunnen oloni tylsäksi, lihavaksi tai mummoksi tai muuten vaan tyylittömäksi (aika paljon näitä)

Minun minimaalisen pienestä vaatevarastostani karsiutui helposti pois 19 yläosaa ja 13 alaosaa.

Lisäys: äsken juuri huomasin eteisen lattialla kassillisen energiajätteeseen lajiteltuja vaatteita. Siellä oli 9 yläosaa (lähinnä t-paitoja ja pooloja). Yläosien lopullinen saldo olikin siis 28.
ps. tervetuloa lukijaksi Kuukkeli ja Jenni

Näyttelijän vinkki

Suurilla kauniilla kankailla pelastui  osin  meidän huushollin joulutunnelma. Systeemi toimi vallan mainiosti kodinhoitohuoneessa, yläkerran pikkuaulasta ja makuuhuoneessa.

Itsehän minä en näin näppärää asiaa ole keksinyt. Idea on saatu näyttelijä Marjorita Huldénilta. Hän kun ei niin rakasta siivoamista, mutta on parantumaton esteetikko. Kauniit kankaat ovat pelastaneet hänet monen monta kertaa piinaavasta sotkusta.

Minulla nuo kankaat nyt eivät olleet kovin erikoisia. Otin ne pöytäliinat ja torkkupeitot, jotka ensimmäisenä kaapin syövereistä käsiin osuivat. Tekivät tehtävänsä epämääräisten kasojen peittäjinä.

Joulurauha tuli sittenkin

Tuli se joulu tähänkin huusholliin, vaikka sitä alkuviikosta ehdittiin jo stressata ja epäillä.

Sauna jäi pesemättä ja jääkaapista pesin vain sen juureslaatikon, jonka pohjalle oli liettynyt kaksi kesäkurpitsaa ja puolikas kurkku. Joulumusiikki soi, ja rauha on laskeutunut maahan.

Ihanaa, että huomenna ei herätä kello.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa, leppoisaa ja rentouttavaa joulua!