perjantai 19. maaliskuuta 2010

Katastrofihuone - uskallanko paljastaa?

Meillä on yksi ylimääräinen huone. Olen joskus suunnitellut sitä työhuoneeksi tai vierashuoneeksi, miettinyt jopa värimaailmoja ja muuta mukavaa.

Ajan saatossa olen luovuttanut sisustusajatukset ja haaveillut että sinne joskus edes mahtuisi sisään. Huone on sanalla sanoen katastrofi.

Huoneesta tuli vaivihkaa roinahuone ja välivarasto. Sinne työnnetään kaikki käsissä oleva materia. Erityisesti sellainen materia, jolle ei ole parempaa paikkaa, tai jonka oikea paikka on liian kaukana (esim. eri kerroksessa). Sinne päätyy matkoilta palatessa laukut odottamaan purkamista, ja usein laukut löytyvät seuraavan matkan alussa samasta paikasta kätevästi jo puoliksi pakattuina.


Olen empinyt kehtaanko sittenkään paljastaa tämän huoneen tilaa.

Toisaalta häpeä on hyvä motivaattori.

Vedän syvään henkeä, ja annan näkymän yhteen nurkkaan. Koko huonenäkymän paljastaminen tässä vaiheessa vaatisi jo enemmän rohkeutta.


Kävin tämän hyllyn  (ja samalla ihan vähän toisenkin hyllyn kimppuun). Lapsilta "pieniksi jääneet" pelit ja kirjat olivat helppo nakki. Kirppiksellä ne olivat haluttua tavaraa...


... vaan  kirjat ovat SUURI ongelma. Minulla on täällä 3 banaanilaatikollista taidehistorian kirjoja (50 -70 luvuilta, jotkut nahkapäällysteisiä) ja jotain ever greenejä (esim. kovakantisia Waltareita). Soitin ja lähetin s-postia divareihin - kaikista kiitettiin kauniisti "Kiitos ei".

Tuskastuin. Pitääkä minun repiä sivut irti, jotta saisi edes osan niistä kiertoon? Soitin vielä yhden puhelun: Fida lähestystorille :- Jiihaa! He ottavat mielellään kirjat vastaan. Vien ne sinne ensitilassa - ellei sitten joku lukijoistani haluaisi ehdottomasti pelastaa niitä omiin nurkkiinsa :-)


Operaation jälkeen hyllystä tulikin ihan väljä.



Tosin, osa kamoista siirtyi viereiseen hyllyyn - joka ei siis ole väljä - - - vielä.

2 kommenttia:

  1. Noin sitä pitää!!! Ai että. Ja "fang shueikin" näkyy tuolla.

    VastaaPoista
  2. En enää muista mistä blogisi löysin pari viikkoa sitten, mutta se ei liene olennaista. Meillä alkaa asuntomme käydä ahtaaksi perheenlisäyksen johdosta, mutta isompaan ei nyt tässä tilanteessa pystytä siirtymään, vaikka siitä kovasti haaveillaan. Pitää siis mahtua tähän.

    Edessä on kahden huoneen vaihto päikseen ja toinen on työhuone, joka toimii eräänlaisena romuvarastona myös. Nyt se pitäisi mahduttaa puolta pienempään huoneeseen. Huh, ahdistaa jo valmiiksi.

    Meilläkään ei ole mikään paikallaan eikä millään ole omaa järkevää paikkaa. Pitäisi siis aloittaa kodin raivaus -urakka!

    Häpeä on hyvä motivaattori oli kyllä niin osuva lausahdus, että nauroin ihan ääneen!

    Luen blogiasi pikku hiljaa aikajärjestyksessä, joten sen vuoksi kommenttinikin on täällä ikivanhassa postauksessa. Kasvatan motivaatiota ja inspiraatiota juttujesi parissa.

    .olivia

    VastaaPoista