lauantai 9. lokakuuta 2010

Sadan tavaran haasteen loppuottelu

Osallistuin Saiturin sadan tavaran haasteeseen. Siinä oli tarkoitus luopua sadasta tavarasta ja joko myydä ne, laittaa kiertoon tai roskikseen.

Poistettavan tavaran löytäminen ei ole meillä ongelma. Sitä kyllä riittää.

Olin kuitenkin tarkkana, että kaikki ehjät ja käyttökelpoiset tavarat menevät kiertoon. Helpointa olisi ollut viedä kaikki kerralla Fidaan. Mutta sitten minuun iski toinen perisyntini – ahneus. Mitä jos joku sittenkin olisi valmis maksamaan näistä jotakin? 

Ilmoituksia huutonettiin, kirpputoripäivä kaverin kanssa ja yksi ajokeikka Lafkanille. Lopuksi vielä lahjoitusvisiitti poikien vanhalle päiväkodille, yksi keikka Fidaan ja vielä yksi tyhjennysreissu Sortti-asemalle.

Nyt on sata tavaraa kasassa. Mieli energisempi, mutta kämppä näyttää ihan yhtä täydeltä kuin ennenkin...

Tässä välissä, kun olin hyvässä raivausvauhdissa, appiukko kävi kylässä ja tiputti olohuoneen nurkkaan ikea-kassillisen roinaa. Taas jotain miehen nuoruuden aarteita. Milloin tämä rojun sisään virtaaminen oikein loppuu?

****************

Lopullinen tilinpäätös
54.    Lasten pöytä + tuolit
55.    Keinutuoli
56.    Arabian seinälautanen, Kalevala, 1985
57.    Lasten huoneen verhot ja lampunvarjostin
58.    Pikkuinen salkku
59.    Kasa lasten tyynyjä, peittoja
60.    Kasa lastenkokoisia liinavaatteita
61.    Sisäpelikengät koko 32
62.    Addun tennarit koko 38
63.    Kenkälaatikollinen puuvärikyniä
64.    Nippu tusseja
65.    Kasa väriliituja
66.    Vesiväripaletteja x 2
67.    Ratsastushousut kokoa 140 cm
68.    Ratsastushousut kokoa 128 cm
69.    Jodhpurit (ratsastuskengät), koko 40
70.    Johdpurit, koko 39
71.    Ratsastuskypärä koko 56
72.    Ratsastuskypärä, joku pieni koko
73.    Ratsastusturvaliivi, koko xs
74.    Minichapsit, koko xs
75.    Rullaluistimet, koko 31
76.    Laskettelumonot koko 32
77.    BMX fillari
78.    Matkatelevisio
79.    Putkitelevisio
80.    VHS soitin
81.    Kasa lahoja lautoja, hajonneita rakennustelineitä yms.
82.    Korjattavien vaatteiden kasasta poistettuja vaatteita, ne jotka jo jäivät pieneksi
83.    Muovirasioiden kansia
84.    Kasa vanhoja salaojaputken pätkiä
85.    Kassillinen pehmoeleluja
86.    Superman naamiaisasu, koko 120
87.    Kassillinen pieneksi jääneitä vaatteita -> serkulle
88.    Rattaiden sadesuoja, toimitettiin henkilölle joka osti rattaat 1,5 v sitten
89.    Vuoden vanhat perennamullat, iskin lopulta maahan ja säkki roskiin
90.    Puoli pussillista parittomia sukkia
91.    Miete- ja runokirjoja
92.    Dominopeli
93.    Puisia nappula palapelejä
94.    Tavallisia palapelejä
95.    Kynttilänjalka
96.    Kylmäkassi, jonka vetoketju oli hajalla
97.    Neljät pieneksi jäävät kesäsortsit serkulle kiertoon
98.    isomman pojan kolmet housut, joita ei vaan koskaan tullut käytettyä-> lähetystorille
99.    Neljä rosterista hammasmukia
100.    kauhea kasa loppuun käytettyä kosmetiikkaa, siis ne tyhjät purnukat

(lisätty myöhemmin: Haasteen alussa tein itselleni oman säännön. Jokaista sisääntulevaa tavaraa kohden piti lähteä ylimääräinen tavara. Siis yli tuon sadan. Luovuin tästä, koska sisääntulevaa oli mahdotonta valvoa. Meitä asuu täällä 4, jotka tuo kamaa sisään ja vain yksi joka sitä systemaattisesti yrittää saada pois. Lisäksi on tuo appi-ukko..... Toisaalta moni 100 tavaran listalla oleva tavara onkin röykkiö jonkin tyyppistä kamaa. Joten päätin, että olen jotakuinkin tasoissa anyways)

ps. vielä kerran, tervetuloa lukijaksi Girlittan!

20 kommenttia:

  1. Onnentoivotus projektin päätökseensaattamisesta!! Olet tehnyt hurjan työn ja me muut yritämme nyt seurata perässä... ;)

    Niin, ja se tavaravirta lapsuudenkodista ei ihan heti varmaan lopu. Meille ainakin virtaa jos vaikka mitä, vaikke ne roippeet olisivat paljon hyödyllisempiä siellä isovanhempien luona. Siellä kun niitä tavaroita ei ole koskaan otettu esille ja sitten lapset ovat hyppineet seinille, kun ei ole mitään tekemistä... Ja kun ne tuodaan meille, ne hukkuvat kaiken muun roinan alle, eivätkä sitten kiinnosta yhtään.

    VastaaPoista
  2. Huh, ison urakan oot tehny! Houkuttais itteänikin, mutta kuitenkin vallitsevaksi ajatusmalliksi nousee: entäs jos mä tarviin tätä vielä joskus? Entäs jos mä laihdun/saan hienot kurvit ja tää vaate näyttääkin upeelta mun päällä jne :D Ehkä mä silti pääsen tyhjentämään kaappejani ja saamaan jopa tavaraa ulos tästä kämpästä!

    VastaaPoista
  3. Ylva: jos tossa meille sisääntulevassa tavaravirrassa olis mukana edes yksi käyttötavara. Mut ei, ne on kaikki "muistoja". Mies ei ole niitä kaivannut 20 vuoteen, eikä viitti edes läpi kattoa, siinä vaiheessa kun ne kipataan meidän olohuoneeseen. Oliskohan suuri rikos, jos tässä tilanteessa roudaisin ne vaan suoraan piharoskikseen ? :-)

    tata: mä taistelen saman asian kanssa ihan jatkuvasti. olen kyllä jo harjaantunut, mutta en täysin oppinut. Erityisesti kun olen myynyt kirppiksellä jonkun jutun 50 sentillä, heti sen jälkeen iskee katumus. Mutta onneksi se unohtaa päivässä :-) Enkä myöhemmin ole mitään
    katunut.

    VastaaPoista
  4. Kiitos =)

    Minulla pyöri kirpparille meneviä pusseja ja laatikoita varastossa vuosikaudet, en saanut koskaan aikaiseksi hinnoitella ja varata sitä paikkaa. Ja se vaiva jos jotain ei menekään kaupaksi...argh! Päätin sitten kylmän viileästi leimata laatikot uusiksi, nyt niissä lukee päällä paikallisen kierrätyskeskuksen myymälä joka ottaa vastaan ehjää tavaraa. Olen koonnut myös ihan uuden säkin lähtemään sinne, tuntuu niin paljon helpommalta luopua kun ei tartte roskiin nakata. Niin että nyt sitten vaan pitäis viedä ne laatikot ja säkit sinne myymälään ;D

    VastaaPoista
  5. Onnittelut hienosta saavutuksesta! =)

    Mä olen kokenut jotenkin helpommaksi kuskata pieniksi jääneet vaatteet ja muun kunnossa olevan tavaran Fidaan, kuin että yrittäisin myydä ne. Keräsin aikani kirppikselle meneviä vaatteita ja tavaroita pahvilaatikoihin varastoon, mutta sitä päivää jolloin olisin lähtenyt myymään niitä kirppikselle tai laittanut ne Huuto.netiin ei koskaan tullut.

    VastaaPoista
  6. Viime viikonloppuna oli Hesarissa (vai Aamulehdessä?) juttu, jossa mies osallistui sadan tavaran haasteeseen netissä: hävitti tavaroitaan niin, että hänellä oli sen jälkeen jäljellä VAIN sata tavaraa...! Ja siihen kuuluivat jo vaatteet ja KENGÄTKIN. Miehillä on eri haasteet kuin naisilla. Tosin väitän, että mies onnistui hommassa sillä varjolla, että käytti tarpeen tullen muiden perheenjäsenten tavaroita. Tai sitten hän ei tehnyt kotona yhtikäs mitään nukkumisen lisäksi. Meidän miehellä ainakin on tallissa jo sadoittain työkaluja ja tuhansittain erilaisia metalli- ym. kappaleita.

    Toinen kommentti noista appivanhempien tuomista tavaroista. Minä muistan itse nuoruudesta ajatelleeni juuri noin. Miksi ihmeessä minun tavarani eivät voisi olla siellä yläkaapissa??? Mitä ihmettä äiti niistä valittaa? Siellä ne ovat aina olleet ja meillä itsellä on niin pienet tilat.

    Nyt alan ymmärtää äitiä. Naapurini on viimeiset kymmenen vuotta yrittänyt saada pois muuttaneita lapsiaan hakemaan lapsuuden tavaransakin pois, kun naapuri haluaisi itse saada kaapit käyttöönsä. Ei onnistu. Eivät hae. Ja naapuri miettii, voisiko heittää tavarat vaan roskiin. Mutta kun ne eivät ole hänen tavaroitaan. Minä olen ehdottanut, että antaa kirjallisesti päivämäärän, mihin mennessä tavarat on haettava, ja vie sitten roskiin, jos eivät hae.

    Omien lasteni muutto lähenee vuosi vuodelta - saas nähdä kuinka meidän käy. Minulla olisi sata suunnitelmaa vapautuvan huoneen varalle, mutta entä jos kaapit ovat täynnä lapsen "muistoesineitä"???

    Suvi

    VastaaPoista
  7. Hähä, minä kyllä myönnän, että vanhempien ullakolla on ainakin pari pahvilaatikkoa lapsudenmuistojani, mutta itepähän äiti sanoi, että ne saa siellä olla. Eiköhän tuo saa sanottua jos tahtoo niistä eroon. :)

    Itselläni on vaatekaapissa jätesäkillinen "kirpparikamaa" lähinnä vaatteita ja huoneen nurkassa monta vuosikertaa vanhoja lehtiä, mutta kuljetus (ja laiskuus) on lähinnä niiden pois roudaamisen tiellä. Pitänee koittaa houkutella joku kuskiksi niin nuo saisi poissa tuolta pyörimästä.

    VastaaPoista
  8. Salattu Minä, mä kuskaan lehdet äitille luettavaks ja sieltä sitten taas eteenpäin :D

    VastaaPoista
  9. Ihana blogi! Täällä toinen kyseisen alan holisti:) Vertais tukea tällä alueella todellakin tarvitan:)

    T. Apua! Ei kai noi tuu meille sisään->häpeää ainaista kaaosta:D

    VastaaPoista
  10. girlittan ja mapela: mulla on samaa vikaa. Asioiden hoidossa se viimeinen pikkuhomma jää usein tekemättä. Mun sisko oli lukenut tähän liittyvän jonkun psykologisen selityksenkin :-)
    Täytyis kaivaa se esiin.

    Suvi: Saiturin aloittama sadan tavaran haaste oli saanut alkunsa juuri tästä toisen miehen aloittamasta pyrkimyksestä pärjätä vain sadalla tavaralla :-) Saituri lievensi haasteen kenen tahansa ulottuville.

    Ymmärrän, että appi haluaa rojut pois nurkista. Eilen aamulla kävin muuten sen kassin läpi. Ja voi ARRGH!! Ei riitä että siellä on miehen muistot. Siellä oli miehen veljenkin muistoja. Voi jessus sentään. Taidan kipata kassin suoraan sinne minne kuuluukin...

    Salattu minä: noh, ollakseni rehellinen... Asumme lapsuudenkodissani. Muuttaessamme tänne, vintiltä löytyi sellaisia omia muistojani, joita en ollut koskaan vienyt täältä pois omiin asuntoihini.

    Annu: tervetuloa! Kävin blogissasi. Sulla on kuitenkin jonkilainen hyväksyttävä syy kaaokselle. Niin monta lasta :-)

    VastaaPoista
  11. Wau! HIeno homma, oot kyllä aika sissi. Mä voin luopua sadasta tavarasta, mutta niiden listaaminen kyllä jäisi... Oot loistava! :)

    VastaaPoista
  12. mä kyllä tuun tänne nyt joukon jatkoksi lukemaan...niinkuin nimimerkki kertoo niin olen aina ollut minimalisti. Sitä ei ehkä ihan heti huomaa sillä tykkään kyllä kauniista esineistä mutta kauniin koriste-esineen sijaan ostan kauniin huonekalun joka yksinään täyttää tilan niin että koristeita ei tarvita. heh. Miehen mukana kotiin on kuitenkin tullut sellaisia asioita kuten Aalto maljakko jonka olen hyväksynyt hyödyllisenä, ja on meillä toinenkin maljakko-Verna.Niinpä uteliaisuuttani jään seuraamaan:)))

    VastaaPoista
  13. Hellou! Haaste otettu vastaan!

    JA ONNEA hienosta suorituksesta :)

    Meidänkin poppoo asustelee miehen vanhassa kototalossa. Jostain kumman syystä kun tähän muutettiin, niin muulle perheelle kelpasi ne kaikki kivat jutut mut ne romut ei?! ..hmmm..outoa :)

    VastaaPoista
  14. Hienoa hienoa! Minusta ei ihan äkkiä varmasti olisi tuollaiseen saavutukseen. Olen parantumaton hamsteri ja kaikki pistetään talteen. Sen takia talo on aina tuhottoman sekaisin. Siivoaminen ja järjestely on ikuisuusprojekti. :)

    VastaaPoista
  15. Huh! Mutta miten hieno idea, meiltäkin löytyisi aivan varmasti 100 romua ainakin roskiin kannettavaksi, muttakun ei luonto meinaa antaa periksi heittää käyttökelpoista pois.. Täytyypä laittaa korvan taakse.

    Aikaisemmassa postauksessa puhuit urheilupalkintojen järjettömyydestä. Meillä pojat pelas pesäpalloa, ja yhtenä kesänä kotijoukkue jakoi parhaille pelaajille palkinnoiksi uistinpakkeja ja uistimia. Mikä neronleimaus joukkueenjohdolta! Varmasti löytyy enemmän käyttöä kuin jollekin lusikalle tai pokaalille, tai muoviselle pesäpalloilijapatsaalle, jolta katkeaa maila heti kättelyssä. Sellaisiakin on nimittäin nähty, hohhoijaa..

    VastaaPoista
  16. JOnna: listaaminen auttaa konkretisoimaan edistystä. Kun katselen ympärilleni niin en vielä oikein saa sitä käsitystä, että täällä jotain olisi tehty... Listalta voi sitten hakea lohdutusta :-)

    fancy minimalist: hieno periaate. Minäkin YRITÄN toteuttaa periaatetta: mieluummin ilman kuin paljon halpaa roskaa. Less is more!

    pampula: tsemppiä haasteeseen. Jep, meillä oli myös haastavaa saada sisarukset todellakin viemään ne haluamansa tavarat täältä pois säilytyksestä :-)

    Monta vuotta myös perkasin niitä kamoja, joita vanhempani olivat tänne 50 vuoden ajan keränneet. Jos olisin tajunnut homman laajuuden, olisin ehkä harkinnut tarkemmin talon lunastamista ylipäätään...

    Nyt mulla ei taida enää olla muuta kuin ihan omasta takaa olevaa roinaa.

    Ceraci: jep, jep tämä on ikuisuusprojekti. Ja niin siihen on suhtauduttava muuten tulee hulluksi :-)

    Vianna: mä pyrin kanssa lahjoittamaan kamaa: UFFiin, lähetyksen kirppikselle, läheiselle päiväkodille, kierrätyskeskukselle yms. Tällä tavalla luopuminen on helpompaa. Mullakaan ei ole luontoa heittää käyttökelpoista kamaa kasvattamaan kaatiksen kasoja.

    Pisteet pesäpalloseuralle innovatiivisesta palkitsemisesta! Tosi hyvä juttu. Ja jos ei nyt intohimoinen kalastaja olisikaan vieheet yms. voi sitten lahjoittaa eteenpäin jollekin innokkaammalle kalastajalle. Muovisesta raajarikosta pesäpallopojasta ei ole kukaan kiinnostunut. Ei edes se palloilija.

    VastaaPoista
  17. Todella inspiroivaa! Lähdin innostamanasi toteuttamaan tuota samaa Saiturin kehittämää haastetta, ja olen nyt esineessä 93. Minulla ja avokillani ei mielestämme ole paljoa ylimääräistä tavaraa, mutta vähän kauhistuin, kuinka helppoa tämä on ollut.

    Hauskinta on ollut kehittää omat, mahdollisimman vedenpitävät säännöt sille, mikä on esine ja mikä ei. :)

    VastaaPoista
  18. Kalle: hauska kuulla, että olen inspiroinut sinuakin. Minulla ei ole ollut vedenpitäviä sääntöjä esineistä. Olen hyväksynyt listalle kaiken, mikä on lähtenyt ovesta ulos.

    Meillä on turhaa tavaraa niin paljon, että aion kerätä toisenkin sata ja ehkä kolmannenkin.

    ps. Kävin teidän kirjatreffit blogissa visiitillä. Aivan mahtava inspiraation lähde! Vaikka en olekaan harrastajakirjoittaja, ihastuin sisältöönne ja hihkuin ilosta, kun löysin teidät :-) Eli kiitos kun kävit tänne jättämässä jäljen ja löysin teidät!

    VastaaPoista
  19. Kiitos vain. :) Olemme pitäneet viime kuukaudet hiljaisempaa tahtia, mutta ensi viikolla tulee taas uusia ajatuksia. Luvassa on mm. moniosainen viestisarja viivyttelyn voittamisesta, mikä aiheena kiinnostanee myös muita kuin kirjoittajia.

    VastaaPoista
  20. Hyvä! Tulen seuraamaan aihetta tiiviisti. Viivyttely se on tässä, niin kuin monessa muussakin, projektissa suurena esteenä edistymiselle.

    VastaaPoista