Gourmet-ruokaa ei voi tehdä sotkuisessa keittiössä

Hyvän ruuan valmistaminen on  melkein nautinnollisempaa kuin sen syöminen. Erityisesti jos saa kokata viihtyisässä ympäristössä ja hyvässä seurassa. Sotkuisessa ja sekaisessa keittiössä  kokkaaminen latistaa paremmatkin ainekset.

Sunnuntaina meillä kokattiin ankanrintaa. Raastoin ja pusersin mehua inkivääristä. Keinutin tuoretta rakuunaa hienoksi yrttikeinulla. Raastoin appelsiinin ja sitruunan kuorta. Mortteloin korianterin siemeniä hakkelukseksi. Mies paistoi hitaasti lämpenevällä tulella ankanrintapalojen rasvapuolta rapeaksi.

Näin ihanan ruuan valmistamisesta katoaa se upein kärki, jos sitä valmistetaan meidän perheen normaalissa keittiömaisemassa:

Jos haluaa saavuttaa  ruuanlaiton flow-tunteen, on ensin tehtävä perustavanlaatuinen rojun ja paperin raivaus.

Kun valmistan herkkuruokia tällaisessa keittiössä,  minulle tulee ihan tv-kokki fiilis :-)

ps. Oli hyvä, että raivasin nurkat. Löysin lasten koulu- ja koriskuvat sekä kolme juuri erääntynyttä laskua. Löysin myös sen  laskun, josta sain jo viime viikolla maksumuistutuksen.

Taisto banaanikärpäsiä vastaan voiton puolella

Jiihaa, olen vihdoinkin löytänyt toimivan keinon banaanikärpästen hävittämiseen.

Mitkään perussiistien martta-ihmisten vinkit eivät meillä toimi, koska minä en ole perussiisti ihminen. Kärpäset kuulemma pysyisivät  poissa, jos vain pitäisi huolen siitä, ettei koskaan jätä ruokaa tai niiden jämiä pöydille lojumaan. 

Noh, tuota… meille tuo on aivan utopistinen tavoite. Jos meillä ei nyt varsinaisesti ruokia pöydille jätetäkään lojumaan, niin ruokalautasia kyllä, vähintäänkin tiskipöydälle. Biojäteastia on kaapissa piilossa, mutta siinä ei ole tiivistä kantta -> kärpäsmagneetti. Lisäksi meillä on aina avonaisissa kulhoissa tomaatteja, luumuja, omenia yms. Jos niitä säilöttäisiin jääkaapissa tai komerossa, niin nehän unohtuisivat sinne ja homehtuisivat. Silloin meillä olisi edessä uusi ongelma. Homeitiöt.

Mutta nyt, kiitos ihanan lapsuudenystäväni, meillä ei enää lentele kärpäset tiskipöydän ympärillä. Siitä pitää huolen kärpäspyydys. Tässä kahden vuorokauden saalis. Kaikki koktailiinsa hukkuneina.

Kaada lasiin noin sentin verran viinietikkaa ja pikkuinen tippa tiskinpesuainetta. Vain sen verran, että rikkoo pintajännityksen. Ole tarkkana, ettei tiskiainetta lorahda liikaa. Pesuaineen haju ei saa peittää viinietikan tuoksua.

ps1. Balsamico ei toiminut yhtä hyvin kuin valkoviinietikka.

ps2. Tervetuloa lukijaksi Spatz!

Keittiön viimeinen taso

Viimeinenkin taso keittiössä on nyt käyty riuskasti läpi.
ENNEN:

Täältä löytyi kaikennäköistä mukavaa, kuten:

- joulukuusen koristeita (haloo, nyt on melkein maaliskuu)
- rikkinäinen lämpömittari
- seitsemän maksamatonta laskua (osa jo erääntyneitä)
- tiliotteita, eläkevakuutuksen vuosikooste, vakuutuspapereita, pari Hesaria ja Vihreä lanka, kolme mielenkiintoista lehtileikettä
- kovaksi kuivunut lime
- yritys kasvattaa kaupan basilikaa sentintyngästä uudestaan

Maustekorista löytyi sekalaisten vihannesten, hedelmien ja irtokanelin lisäksi hiirenloukku! Kukahan sitä on keittiössä tarvinnut?


Keräsin laturit, piuhat, kännykät ym. madot yhteen koriin. Vielä siellä on muutama sellainen johto jotka ei tosiaan kuulu tänne, mutta ei kannata pyrkiä täydellisyyteen.

Pusseissa olevat mausteet on nyt AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ (hui!) kukkapurkeissa. Lasiset maustepurkit ovat omassa laatikossaan. Nyt en vielä keskity pintaa syvemmälle.

Innostuin tänä iltana kokkaamaan muun perheen katsellessa Olympialaisia.
Tuli muuten aivan sairaan hyvää fasaania punaviinikastikkeessa.

Olo oli kuin TV-kokilla kun ympäristö oli niin siisti.
JÄLKEEN:

Lepoa silmille

Keittiön tasoille tuntuu helposti sedimentoituvan kaikennäköistä sälää.
Eilen kävin tämän tason kimppuun.






Keräsin lasten lelut pois, vein joulukukan sipulin kellariin odottamaan ensi joulun hyötämistä (vai mikä se sana on , kun herätellään jouluiset sipulikukat uudestaan eloon loka-marraskuussa?) ja kävin läpi paperikasan. Suurin osa papereista meni suoraan paperinkeräykseen ja osa arkistoivaksi... Kyllähän niitä oli kannattanut säilyttää tuossa silmien alla :-)

Projektini on rojunraivausprojekti. Tässä vaiheessa pitäisi keskittyä olennaiseen ja unohtaa nysväävä siivoaminen. Siitä huolimatta en malttanut olla pyyhkimättä pölyjä kukkaraasusta ja jynsssäämästä kahvinkeitintä. Olen melkolailla suurpiirteinen tyyppi, ja tämäntyyppisessä nyhertämisessä tunsin itseni vähän kajahtaneeksi :-)




Kyllä sitä sopii välistä vähän kajahtanut olla, jos sen jälkeen saa aikaiseksi jotain sellaista, jossa silmä lepää:

Projekti alkaa pienin vauva-askelin

Päämääräni: oppia järjestyksen ihmiseksi ja nauttimaan siivoamisesta kuulostaa hengästyttävältä. Siksi aionkin pyrkiä muutokseen pienin vauva-askelin. Inspiraatiota ja kannustusta haen ensihätään virtuaalikonsultiltani Fly Ladyltä ja hänen 31 päivän aloituskurssiltaan:

http://flylady.net/pages/begin_babysteps.asp

Ensimmäiseksi luon siis katseeni keittiön tiskipöytään. Näky on normaali arkinäky. Aamulla tuli kiire lähtö, iltapäivällä heitettiin välipalat nassuun ja lähdettiin harrastamaan. Kaupan kautta kotiin, pikaisesti eilisen ruuan lämmitys ja snapshot tiskipöydästä ennen saunaan menoa.
Tältä meillä näyttää melko usein:

Otin härkää sarvista ja käärin hihat. Sain jopa loppiaisesta asti (!) tiskipöydän nurkassa lojuneen kukkamaljakon paikalleen ja mehupullot kellariin.

Nyt näyttää paremmalta. Fly Ladyn mukaan tiskiallas on psykologisesti tärkeä kohde pitää siivona, keskeisen asemassa vuoksi. Sehän on myös about ensimmäinen asia, jonka kohtaan aamulla.

Rutiinit oppii Fly Ladyn mukaan 28 päivässä. Tämä harjoitus pitäisi tehdä neljän viikon ajan JOKA ILTA. Ja sen jälkeen se kuulemma hoituisi jo huomaamattani. Voiko sotkuholistilta sujua minkään sortin siivoaminen huomaamatta? Hmmm...

Ainakin juuri nyt olen tyytyväinen näkemääni: