Ahdistava joulusiivous

Koko vuoden patoutunut kaaos- ja sotkuahdistus purkautuu aina viikolla 51.

Lapsuuden kodissani koti puunattiin joulua varten lattialistoista kattovalaisimiin. KAIKKI kaapit ja komerot järjesteltiin. Pyykkikorissa ei saanut olla aattosaunan aikaan yhtäkään likaista vaatetta. Ikkunat oli tietysti pesty ajoissa.

Minä en ole pyrkinyt mihinkään tällaiseen koko sinä aikana kun olen omaa huushollia pyörittänyt. Viimeiset neljä vuotta olen sitä paitsi tehnyt joulunaluspäivinä 12 tuntisia työpäiviä ja olen melkein oppinut ottamaan jouluvalmistelut rennosti :D

Silti, pikkuahdistus meinaa pukata pintaan. Minähän en tunnetusti osaa hoitaa asioita hyvissä ajoin kaksi kuukautta etukäteen (niin kuin fiksut kollegani tekevät.) Ehei, lahjat meillä hankittiin ja paketoitiin lauantaina 18.12. Kodin kaaos selvitettiin (ainakin osittain) sunnuntaina 19.12. Jos meillä olisi perussiistiä aina, niin eihän tässä mitään ongelmaa olisi. Mutta kun ei ole.

Muistin tehtävien pikkupalasiin pilkkomisen periaatteen ja pilkoin tehtävät hommat hyvin pieniksi paloiksi. Palkkioksi tehdystä työstä sain plus-merkin ja yliviivauksen.




Voi olla, että loput jää tekemättä. Tervetuloa joulusaunaamme rakkaat sukulaiset. Melkein mahdutte pukuhuoneessa riisuutumaan. Älkää huoliko saunan pesemättömyydestä, laudeliinoja löytyy kyllä jokaiselle.


Tyypillisesti sunnuntainen puuhasteluni keskeytettiin moneen kertaan. Normaalit päivärutiinit on hoidettava vaikka kuinka olisi joulu tulossa. Pojilla oli myös omia tärkeitä tarpeita, jotka pitää hoitaa just nyt.

Nostin siis vielä vähän omaa häntääni ja kirjasin myös ne tehtävät, jotka tein tehtävälistan ulkopuolelta. Se näytti tällaiselta tänä sunnuntaina.


Minä en siis tälläkään viikolla pyhittänyt lepopäivääni. Mutta onneksi parin päivän päästä voi pyhitellä kolmen viikon edestä.

Gourmet-ruokaa ei voi tehdä sotkuisessa keittiössä

Hyvän ruuan valmistaminen on  melkein nautinnollisempaa kuin sen syöminen. Erityisesti jos saa kokata viihtyisässä ympäristössä ja hyvässä seurassa. Sotkuisessa ja sekaisessa keittiössä  kokkaaminen latistaa paremmatkin ainekset.

Sunnuntaina meillä kokattiin ankanrintaa. Raastoin ja pusersin mehua inkivääristä. Keinutin tuoretta rakuunaa hienoksi yrttikeinulla. Raastoin appelsiinin ja sitruunan kuorta. Mortteloin korianterin siemeniä hakkelukseksi. Mies paistoi hitaasti lämpenevällä tulella ankanrintapalojen rasvapuolta rapeaksi.

Näin ihanan ruuan valmistamisesta katoaa se upein kärki, jos sitä valmistetaan meidän perheen normaalissa keittiömaisemassa:

Jos haluaa saavuttaa  ruuanlaiton flow-tunteen, on ensin tehtävä perustavanlaatuinen rojun ja paperin raivaus.

Kun valmistan herkkuruokia tällaisessa keittiössä,  minulle tulee ihan tv-kokki fiilis :-)

ps. Oli hyvä, että raivasin nurkat. Löysin lasten koulu- ja koriskuvat sekä kolme juuri erääntynyttä laskua. Löysin myös sen  laskun, josta sain jo viime viikolla maksumuistutuksen.

Kodinhoitohuone olohuoneessa

Kodinkuningatar antoi erään postaukseni kommenttilootassa mukavan pyykkivinkin. Heillä pyykit viikataan iltaisin sohvalla televisiota katsellessa.

Meillä ei ole telkkua, joten sovelsin vinkkiä leffan katseluun läppäriltä ja raijasin kahden viikon aikana kertyneet pyykit olkkariin.

Viikkaus sujui leppoisassa tunnelmassa erittäin huonossa ergonomisessa asennossa. Leffasta meni puolet ohi.

Työn aloitus ja tekeminen sujuivat siis kohtalaisesti. Mutta taas kerran sorruin perisyntiini. Lipsuin työn   kolmannessa  vaiheessa  eli työn loppuun saaattamisessa. Epäselvät vaatekasat jäivät sohvapöydälle ja silitettäviä vaatteita täynnä oleva amme jäi odottamaan noutajaansa keskelle olohuoneen lattiaa.

Tälläisessa pyykkitupaolkkarissa  meillä elettiin kaksi viikkoa.

Eikö olekin mahtavat koiranluut (alhaalla vasemmalla)?

Kahden viikon päästä perjantaina lopulta ryhdistäydyin.

Samalla keräsin kymmenet muovihämähäkit ja hiiret,  pääkallolippunauhat,  kurpitsakynttilät ja ulisevat haamut  laatikkoon odottamaan ensi vuoden kauhukemuja.

Hetkeksi aikaa tuli taas vähän seesteisempi fiilis. Edelleen pojan kenkälaatikoista ja maitopurkeista värkkäämät sormiskeittirampit piristävät senkin päällystä. Sähköjohtohässäkkä koristaa yhtä nurkkaa. Mutta eihän meillä niuhoja ollakaan :-)

'

ps.  Boldasin sanan "hetkeksi" , koska eihän täällä enää (nyt sunnuntai aamuna, 36 tunnin päästä) ole seesteinen tunnelma. Lehdet, kamerat, kännykät ja  läppärit löysivät tiensä takaisin sohvapöydälle alta aikayksikön.

Ei niin tärkeä asia vihdoinkin hoidettu kuntoon

Auton siivoaminen ei ole koskaan kuulunut prioriteettilistoillani kovinkaan korkealle, toisin kuin miehelläni.

Tässä talossa isäntä ei kovinkaan usein nalkuta siivoamisesta tai sotkusta, mutta autoni suhteen hän tekee poikkeuksen. On se kumma kuinka paljon minun autoni sotkuisuus kaihertaa häntä. Eihän hän edes aja sitä autoa! Viedessäni kiesiä vuosihuoltoon mies arveli että huoltomiesten vaatteet likaantuvat autoni sisätiloissa ja lähettävät siitä hyvästä minulle ylimääräisen pesulalaskun.

Eilen päätin lomapäivän kunniaksi vihdoinkin tehdä autoasialle jotakin. 

Ensiksi tyhjensin auton rojusta. Varsinaista roskaa kuten karkkipapereita, tikkaritikkuja, risoja kyniä, kauppalaskuja (päivätty n. vuosi sitten Pärnussa) ja vanhoja repeytyneitä Aku Ankkoja autossa oli hämmästyttävän vähän. 

Melko käyttökelpoista tavaraa mahtuu kuitenkin yhden auton etuistuinten alle ja ovitaskuihin yllättävän paljon... mm

kolme lumiharjaa ja kaksi jääskrabaa,
pinkka vuoden 2009 kalastusmaksumerkkejä,
tulitikkuaski,
tuliterät puutarhahanskat,  
kourallinen toimivia kyniä,
tyhjä panttipullo ja kaksi termosjuomapulloa,
lippalakki ja aurinkolasit kotelossaan,
”hämähäkkejä” (niitä joilla sidotaan laukku pyörän tarakalle),
niittipyssy,  ruuvimeisseli, läjäpäin taakkahihnoja, kokoelma erilaisia ruuveja, nippeleitä ja nappeleita joilla voisi tehdä pienimuotoisen pintaremontin,
diesel-generaattorin käyttöohjekirja ja takuupapereilta näyttävät paperit (generaattori on asennettu mökille about 3 vuotta sitten, luultavasti siis takuukin on jo umpeutunut),
 snorkkelin hengitysputki,
tennispallo (näytti melko uudelta),
ACDC:n tuplalevy ja Michael Jacksonkin levyn kannet (ei levyä),
muistivihko

Takakontista löytyi myös öljylamppu, nuorimmaisen rantaläpsyt , jatkojohto, vesiastia  ja poron jossain Ruotsin Lapissa viime kesänä pudottama sarvi.

Sitten imuroin sisätilat je revin kaikki istuinsuojat pois. Imuroidessa ei tullut  ihan priimaa  jälkeä, kun  imurin kapea suutin oli hävyksissä.

Istuinsuojista huolimatta penkkeihin oli valunut mehuja ja muita mukavia yllätyksiä. Pesin ensimmäistä kertaa elämässäni auton tekstiiliosat vaahtopesuaineella. Hämmästyttävän tehokasta ainetta (mikähän on ympäristöystävällisyyden taso?).  Penkkien peseminen oli niin helppoa ja tehokasta, että päätin vihdoinkin lempata huonosti istuvat istuinsuojat mäkeen. 

Pesin myös koirannenän tahmajäljet takakontin laseista. Oli muuten aikakin, koiraa ei nimittäin käytännössä ole minun autossani kuljetettu enää vuoteen...

Tänään sitten jatkoin hommaa vielä pesemällä auton normaalisti ulkoapäin.

Kyllä nyt kelpaa antaa kyytiä vieraammillekin (ja miehen lainata autoani)!

ps. se autosta tyhjennetty romulaatikko on vielä setvimättä ja pesuaineet viemättä paikalleen. Mistä se johtuu, että työn lopettamisvaihe on aina niin-niin-niin puuuuuuduttavaaaaaaaa…. ?

Ihana kevätaurinko

Ihanassa kevätauringossa on  vain yksi nurja puoli. Se paljastaa pölyn.

Meillä on olohuoneessa lasipöytä, joka on oikeastaan melko käsittämätöntä. Kun aikoinaan etsittiin matalaa pöytää olohuoneeseen, ainoa kriteerini pöydälle oli, että se EI SAA OLLA lasipöytä.

Noh, lasipöytä meille sitten kuitenkin tuli. Ja se näyttää kevätauringossa aivan kamalalta.

Ei uskoisi, että tämä kuvausta edeltävänä päivänä pyyhitty lasinpesunesteellä (no ok, oli lapsen synttärit siinä välissä - mutta silti - ei kait kukaan pyyhi pöytiänsä joka päivä....eihän?)

Nyt kun on taas tavanomaiset pilvisäät, pyyhin jälleen kerran pöydän ja otin kuvan. Tämä sää on kyllä  armollisempi.

Onko joku keksinyt keinon millä lasipöytä pysyisi siedettävän näköisenä lapsi/koiraperheessä? 

Olisko jotain antipöly- ja -tahmatassuainetta, jolla lasi pysyisi vaikka kaksi päivää kirkkaana?

Nopea ylläpitosiivous

Siivoamisessa minua on aina turhauttanut työn jäljen katoaminen yhdessä selänkäänteessä.

Tehdessäni varovaista tuttavuutta uuden siivoavan minäni kanssa, olen ilokseni huomannut, että ei nämä kotihommat nyt niin kauhean rasittavia olekaan. Pikasiistimiseen ei sittenkään mene koko iltaa, siihen riittää 10 minuuttia. Tämä on fakta. Kellotin asian eilen.

Aamulla töihin lähtiessä keittiön kunto sai arvosanan 8+, eli kohtuullisen hyvä.

Lähtöni jälkeen keittiössä oli huseerannut yksi kotona poteva 10-vuotias ja osan päivää kotoa käsin töitä tekevä aikuinen. Alkuiltapäivästä seuraan oli liittynyt ekaluokkalainen läksykirjoineen, mikä antoi loppusilauksen seuraavaksi esiteltäviin keittiötunnelmiin.

Ensireaktio oli sapetus.

Päätin kuitenkin antaa tämän olla pilaamatta päivääni. Ajanotto päälle, hihat ylös ja hommiin.

Kymmenen minuuttia ja pinnallinen ylläpitosiivous oli tehty. Asiaa nopeutti se, että olin jo aamulla tyhjentänyt tiskikoneen.

Kymmenen minuttia, ei yhtään vähempää eikä yhtään enempää.

Kyllä sen verran voi elämästään kotitöille uhrata, vaikka joka päivä.

Ulkoeteissä kaikki vuodenajat

Meidän 10 päivän loman aikana tänne Etelä-Suomeen oli tullut kesäkelit.

Ulkoeteisessämme oli kuitenkin edelleen talvi.

Kevään tulosta kertovat vaatemytyt rappusilla. Pojat harrastavat dirttiä, sellaista jossa hypitään fillareilla hiekkahyppyreitä. Fillari ja vaatteet saavat siinä kyytiä samalla lailla kuin motocrossissa.

Olen saanut iskostettua poikien päähän, että kuraisia ulkovaatteita ei tuoda sisään. Pientä koulutusta näköjään vielä kuitenkin tarvitaan.

Seuraavassa näkymässä on kevätauringon lisäksi jotain jouluista, syksyistä ja erittäin talvista. Pötkylä liittyy myös poikien vapaa-ajanvietton. Se on boffer-miekka.

Kyllä se taitaa olla niin, että ei täällä enää tänä vuonna hiihdetä (nyyh) eikä lasketa pulkkamäkeä.
Sukset vietiin varastoon ja kukkapurkkeihin hain vähän eläviä kukkia.
Seinät huutavat uutta maalipintaa, mutta nyt ei vielä puututa pintaa syvällisempiin asioihin.

Sairaalloista siivoamista

Olin kymmenen päivää perheen kanssa matkoilla. Loma, loma, loma, ihana loma!

Ei tarvinnut siivota, ei laittaa ruokaa, ei pyykätä, ei tiskata, ei silittää, ei harmitella koirankarvoja juuri pestyllä lattialla,ei stressata rojukasoja. Ei siis mitään ikävää. Ainoastaan nauttimista kuumasta ja kosteasta subtrooppisesta ilmastosta (,jossa kaiken muun ihanuuden lisäksi ohuet, tylsät hiukseni muuttuvat mukavan huolettomiksi ja melkein kihariksi).


Ennen lomaa asuntomme lattiat imuroitiin ja pestiin. Palasimme kotiin koiran kanssa launtaina n. kello 17.30.  Jo sunnuntaiaamuna kymmeneltä olohuoneen ja eteisen lattiat huusivat imurointia. Ne olivat tukehtua koirankarvoihin ja hiekanmuruihin.

Siis pitääkö täällä imuroida ja pestä lattiat joka päivä??? Sairasta!


Jo pelkkä ylläpitosiivous on saada minut hulluksi. Ja minä kun haluaisin käyttää mieluummin aikani nurkkien tyhjentämiseen energiaa syövästä roinasta. Pääsääntöisesti haluaisin kuitenkin elää ja hoitaa tämän rojunraivauksen vain pikkuaskelin elämän ohessa.  (Sisäisen sanakirjani mukaan kotityöt eivät sisälly sanaan elämä.)

Luin ennen lomalle lähtöä motivoivaa rojunraivauskirjallisuutta. Yhden kirjan (en muista minkä) introssa kerrottiin henkilöstä, joka oli ottanut yhteyttä kirjailijaan saadaksen vinkkejä siihen, kuinka selvitä kotitöistä vähemmällä vaivalla. Tämä onneton oli käyttänyt (~tuhlannut elämäänsä) kotitöihin 6-8 tuntia päivässä! Minusta tuo kuulostaa sairaalta.

Kälyni sanoin:

Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi siivoamiseen!



Ja nyt takaisin ruotuun. Hoen mantraa: baby steps, baby steps. Vain 15 minuuttia päivässä - joka päivä. Kyllä se siitä.