perjantai 13. elokuuta 2010

Sadan tavaran haaste: kohteet 1 - 10

Ryhdyin eilen keräämään peräkärryyn haastetavaroita. Pohdiskelin samalla, että eihän sitä oltu speksattu, mistä se kama pitää poistaa? Meillä on samanlainen kaaos ja sekamelska sisällä, ulkona, varastoissa, jokapaikassa. Päätin siis, että kaikki mikä edistää elinympäristöni siistiytymistä tässä osoitteessa hyväksytään mukaan. Ja mukaan lasketaan myös myös ihan puhdas roska, jos sitä on jostain syystä hillottu nurkissa jo pidempään.

Nämä kymmenen haastetavaraa vietiin tänään kaatopaikalle.

1. Keittiön kaapisto
Meillä tehtiin 5 vuotta sitten keittiöremontti. Vanhat kaapit olivat kunnollista 50-luvun laatua. Rungotkin umpipuuta. Säästäväisenä mammana vein silloin kaapit jemmaan. Kuvittelin, että hyödyntäisin niitä myöhemmin  esim. varastossa tai (voi luoja!) mökillä. Thank god, mieheni oli järjissään ja hankimme mökille ihan kaupasta uudet keittiön kalusteet. Tässä vuosien saatossa olen onneksi alkanut ymmärtää että tavaran ulkonäölläkin voi olla jotain merkitystä, jopa ihmisen viihtymiseen ja mielentilaan. Varastossakin. Joten nyt vihdoin olin valmis lemppaamaan kaapit: 3 yläkaappia, 2 alakaappia kaatiksen puutavaran keräyslootaan. Luotan, että talouteni ei romahda yllättäen, vaan sitten joskus kun ryhdyn varastotilojen siivoamiseen, tilanteeni on sellainen, että voin jopa ihan rahalla käydä ostamassa sinne sopivat hyllyt.

Ja näin ihanaiset :-) ja käyttökelpoiset kaapit pääsivät ikuiseen lepoon.  (hah, mistähän toi maali on noihin oviin tullut.)



2. Kasa hyllylevyjä
Nämä ilmeisesti ovat peräisin ylläolevista kaapeista. Lasken ne kuitenkin omaksi tavarakseen, sillä ne oli varastoituna ihan toiseen paikkaan. Ovat ilmeisesti olleet jonkun syksyn ja talven ihan taivasalla, sen verran huonossa hapessa ovat. Onneksi pääsivät nyt kiertoon.


3. Moneen kertaan tekohengitetty, lopulta menehtynyt ruohonleikkuri.
Siitä ei vaan yksinkertaisesti tullut enää peliä. Koko runkokin taisi lopulta hajota. Viimeiset kolme vuotta sitäkin hillottiin pihakuusen alla.

4. Kaksi  ulkovarastossa ummehtunutta ja hiirien paskomaa mattoa.
Nämä matot vein 5 vuotta sitten meidän leikkimökkiin/ulkovarastoon. Mutta ennen kuin ehdin leikkimökin sisustuspuuhiin, huomasin että siitä tönöstä olikin tullut mieheni paja ja keittiökaappien säilytyspaikka. No, viisi vuotta kylmässä ja kosteassa, hiirien temmellyskenttänä, teki näistäkin matoista kaatopaikkakamaa.

5. Pyörätön, ruostunut potkulauta
Tämmöinen roina suututtaa minua. Halvan ja huonon tavaran tekeminen pitäisi lailla kieltää (hajos melko pian). Toisaalta myös huono säilytys on lähes ympäristörikos (ruostuminen).

6. Osiin hajotettu vanhan pöytätietokoneen keskusyksikkö
Jep, tällaistäkin rojua meillä on. Me ollaan joku rojumagneettiperhe. Keskusyksikkö tuli aikoinaan ukilta pojille purettavaksi. Hieno homma, pojat olivat yhden illan tosi bisejä tän kanssa. Yhden illan ilo. Sen jälkeen tääkin on odottanut kaatikselle vientiä - öö ainakin kaksi vuotta.


7.  Kaksi jätesäkkia, ne jotka eivät mahtuneet edellisellä kaatiskierroksella peräkärryyn.

8. Iso muovirekka. Tämä oli aikoinaan ihan superkovassa käytössä. Kesät, talvet, syksyt, keväät - aina. Aika on kuitenkin ajanut tästä ohi jo kotvanen sitten (ja pelin kuntokin on päässyt rapistumaan). Kahdeksan ja kymmenenvuotiaamme eivät tällä ole enää vähään aikaan leikkineet.... Kenelleköhän tätä rapistunutta lelua on säästelty?


9. Kauko-ohjattavan lentokoneen laatikko ja pakkausstyroksit

Tämän puhtaan roskan hyväksyn mukaan haastetavaroihin, sillä laatikko on ollut joitakin vuosia lastenhuoneen hyllyn päällä. Tänään kuulin, että itse kone on  kylläkin jo hajonnut ja pois heitetty.

10. Tyhjä 10 litran maalipönttö
Pöntössä oli vielä aamulla pari litraa maalia. Vetelin ne päivällä yhden huoneen kattoon ja pohjamaaliksi seinille. Ja ah, nyt tämänkin tilaavievän hökötyksen sai pois ja ihan ilman tunnontuskia hyvän maalin pois heittämisestä.

16 kommenttia:

  1. Mahtavaa! Isohko olkaantaputus sinne, hyvää työtä! :)

    VastaaPoista
  2. Olkaantaputus ja aplodit tulevat täältäkin, upeaa työtä! Todella. Mainiota, että maali tuli käyttöön ennen pöntön heivaamista. Olet ollut suorastaan erinomaisen esimerkillinen!

    VastaaPoista
  3. Ai että, mun sydän laulaa nyt aikamoisen kovaa!!!

    VastaaPoista
  4. Oi, olit päässyt Meidän Perhe-lehteen! Ihana juttu, muutkin inspiraation tarpeessa olevat löytää nyt tänne :)

    VastaaPoista
  5. Hyvältä näyttää! Tein samantyyppistä vaatekaapille loppulomalla, periaatteena oli että kolmasosa pois. Eihän se kolmasosa tietenkään lähtenyt, se olisi ollut ihan toiveajattelua, mutta pari rättiä nyt kuitenkin. Ihanaa palata kesän jälkeen blogimaailmaan!

    VastaaPoista
  6. Täytyy sanoa, että tämä blogisi on kyllä parasta mitä olen aikoihin lukenut. Mä niin samaistun moneen juttuun. En ole tavaran hilloaja tosin, vaan ennemminkin aika usein kannan kamaa talosta ulos.. silti tuntuu, että siisti talo on haave vaan ja aina sitä kamaa jostain nurkkiin kertyykin. Nyt luen kaikki juttusi läpi ja lukijaksesikin kirjauduin. Ja mietin, saisinko aloitettua tuon sata-jutun myöskin... se kuulostaa niin hyvältä ja vapauttavalta! Mulla on sellanen haave myös, että olisi siistiä, avaraa, vain ne kamat mitä ihan todella ja oikeesti tarttee.. ja mullakin on perhe, jota ei niin vallan kauheesti ajatus alati siivoamisesta kiinnosta..

    Mutta ei kun tsemppiä vaan tuohon sata-juttuun sulle, alku on ainakin todella hyvä!!

    VastaaPoista
  7. Minäkin löysin blogin Meidän perhe -lehden kautta. Sana sotku kiinnosti; meillä kun on koko kämppä jatkuvassa kaaoksessa. Kiva lukea että jollain muullakin ei ole kämppä tip top. Tosin kun luin jonkun verran blogia, taidan erota siinä että tällä hetkellä en edes yritä pyrkiä järjestykseen. Minua ei sotku haittaa, täällä on rento asustella. Tosin tämä hieman rajoittaa sosiaalisesti, kun ei voi kutsua vieraita kylään. Yksi sunnuntai tosin saatiin inspis ja siivottiin miehen kanssa; järkättiin tavarat suurin piirtein, puhtaat pyykit kaappeihin, tiskit koneeseen ja imurointi sekä lattioiden ja vessojen pesu. Meillä meni molemmilta aikaa tähän 7 tuntia!!! Ja samalla potkittiin jaloista kolmea lasta (1,3,5 v). Mietin usein että viettävätkö tip top -ihmiset lasten kanssa aikaa ollenkaan...

    VastaaPoista
  8. Sari. :-) niin oli, toivottavasti lisääntynyt lukijakunta lisää mun inspistä tarttua kauhunurkkiin.

    MariaW: Ensimmäinen paikka, jonka olen raivannut "roinasta" oli n. 6-7 vuotta sitten vaatekaappi. Sen siivoamisella on eriskummallinen vaikutus: ihan kuin yht'äkkiä oliskin paljon enemmän päällepantavaa.

    Mari: Tervetuloa! On ihanaa saada uusia lukijoita, jotka tsemppaavat eteenpäin.

    Anonyymi: Juuri tuo sotkun tuoma sosiaalinen rajoittuneisuus on mulla YKSI niistä monista syistä miksi haluan tästä jatkuvasta kaaoksesta eroon. Toisaalta haluan myös oppia ylläpitämään siisteyttä, ettei tarvii enää noita "7 tunnin apinanraivosiivoustalkoita" ihan vaan saadakseen tilanteen normaaliksi (jep, meilläkin on niitä ollut). Meidän lapset on jo 8- ja 10v ja yht'äkkiä huomaan, että mulla on aikaa tehdä vähän omiakin juttuja. Osan tästä uudesta vapaa-ajasta ajattelin pyhittää tälle kodille :-)

    VastaaPoista
  9. Löysin blogin ystäväni kautta ja ilahduin suunnattomasti!Olen tuskaillut huusholliimme siunaantuneen järjettömän roinan määrää aivan liian kauan ja odottanut "inspiraatiota" tarttuakseni toimeen...Kiitos sinun, nyt se tuli! Muutenkin tuo alituinen kaaos vie voimavaroja. Meillä pitää varmaan lähteä ihan alkutekijöistä liikkeelle, kun itsellä ja muullakin perheellä on tapana jättää kaikki niille sijoilleen. Siitäpä jokainen voi päätellä miltä meillä näyttää esim. kiireaamun jäljiltä :D

    VastaaPoista
  10. Kiva kun tulit! Eikö olekin ihmeellistä miten pienestä asiasta inspiksen saanti voi olla kiinni? Ihan alkutekijöistä minäkin olen lähtenyt liikkeelle. Välillä paremmalla ja väliläl huonommalla menestyksellä. Nuo kiireaamut ja tupaten täyteen ahdetut harrasteillat ovat meidänkin kodin turmio (ja niin moni muukin, mutta nuo kaksi ehkä yleisimpiä)

    VastaaPoista
  11. Hienosti on haaste lähtenyt käyntiin.

    Erityisen vapauttava kokemus on sen kaikkein näkyvimmän roskan häipyminen, joka on vuosikausia silmänurkissa vääjynyt, mutta jota ei ole jostakin mielenoikusta millään voinut heittää pois ilman kunnollista kannustinta. Tässä teillä onkin otettu näköjään härkää sarvista oikein kunnolla.

    Loistavaa!

    VastaaPoista
  12. No, rouva Sotkuholisti, tuleekos sieltä jotain muitakin kamoja? Innostuneena odotan seuraavaa juttuja, ehkä jopa kuvin koristeltunakin!

    VastaaPoista
  13. Saituri: Kiitos tämän mainion haasteen aloittamisesta!

    Kotijumalatar: Kiitos, kun pidät huolta ja potkit persuuksille. Raporttia on tulossa. Kuvienkin kanssa, kunhan löydän kameran laturin. Niin tyypillistä sotkuholistille. Elämän perusasiat jatkuvasti hukassa.

    VastaaPoista
  14. lainaus: "Meillä meni molemmilta aikaa tähän 7 tuntia!!! Ja samalla potkittiin jaloista kolmea lasta (1,3,5 v). Mietin usein että viettävätkö tip top -ihmiset lasten kanssa aikaa ollenkaan... "

    Minä olen tiptop ihminen ja niiiin kyllästynyt kuulemaan tuota.

    Perheessämme on neljä lasta jotka tekevät oman osuutensa kotihommista. Meillä on hyvin organisoitu siivouspäivä kerran viikossa mattojen tuulettamisineen ja lakanoiden vaihtamisineen. Tavaroille on paikkansa, ja lapsilla on EHDOTON KIELTO LEVITTÄÄ LELUJA POIS HUONEESTAAN. ;)

    Ajattelen ekologisesti, ostan uutta vain todelliseen tarpeeseen (lähinnä remonttitarvikkeita) eikä kaapit pursua ylimääräisistä astiastoista, vaatekerroista tai liinavaatteista. (esim. jokaista sänkyä kohden on kaksi tyynyliinaa, pussilakanaa ja aluslakanaa jne. )
    Meillä aika ei mene tavaroiden etsimiseen, tai telkkarin/tietokoneen edessä istumiseen, joten aikaa jää siivouksesta huolimatta ;) myös yhteisiin lautapeli-iltoihin ja ulkoleikkeihin.
    Eli KYLLÄ, aikaa jää vaikka mihin kun on tehokas eikä laiskottele. :)

    VastaaPoista
  15. Onneksi olkoon! Teillä toimii homma sujuvasti, eikä kukaan näytä siitä saavan ongelmaa. Tuo on juuri se mihin itsekin tällä piitkällä projektillani pyrin. Hitaasti, mutta toivottavasti varmasti.

    Tavaramäärän kohtuullistaminen on varmasti avainasia tässä jutussa. Samoin toimivat rutiinit.

    Minä en ole AIEMMIN osannut pitää siisteyttä kovin kovassa arvossa. EHkä siksi niitä rutiineitakaan ei ole tullut luotua, enkä ole lapsiakaan osannut ajoissa opettaa tavoille.

    Luulen, että meillä saa lapset tuoda jatkossakin leluja pois omasta huoneestaan. Minusta on vain kiva, kun he puuhaavat omia juttujaan siellä missä me muutkin olemme :-)

    VastaaPoista