lauantai 30. lokakuuta 2010

Tarvitaan neljä neliötä lisätilaa

Tarvitsin erittäin urgentisti neljä lisäneliötä. Miehen lapsuudenkaveri soitti iloisen uutisen: tulee kolmen poikalapsen kanssa etelään viettämään syyslomaa. Yöpyvät meillä.

Kahden petipaikka on helppo nakki. Pikkuruisessa vierashuoneessa on levitettävä sänky. Sängyn päällä lojuu "vain" kahden patikkaviikkoreissun reput ja vermeet purkamatta (lue: puolivalmiiksi pakattuina seuraavaa retkeä varten). Ne on helppo siirtää äkisti piiloon – vaikkapa vinttiin.

Vielä tarvitaan kahdelle patjalle paikka. Kinkkisempi juttu. Alakerran oleskelutilat ovat yhtä avonaista tilaa. Olisi mukava suoda vieraille suljettavan oven suoma rauha.

No mutta, onhan meillä katastrofihuone! Se, josta piti tulla työhuone/vierashuone/musahuone ja ties mitä ihanaa. Mutta siitä onkin ajansaatossa tullut kaatopaikka.



Täältä se tila on kuitenkin raivattava. Raju siivousmyrsky kävi alueen läpi:

- Omistajilleen rakkaat fillarit saivat lopullisen häädön autotalliin – sorry guys.
- Autojääkaappi samoin. Sitä tarvitaan useimmiten vain heinäkuussa.
- Moto cross –kamat pestiin ja vietiin säilöön. Pohdin samalla, että milloinhan nämäkin sais myydä pois?
- Lätkäkamat (häh mitä? miksi ne ovat olleet täällä yli koko kesän ?) saivat myös häädön autotalliin odottamaan lumia.

Noh, tulihan niitä  lisäneliöitä. Melko edullisesti tällä kertaa. Ja vähän enemmän kuin oikeastaan tarvitsinkaan.
Ihanaa kun pääsi imuroimaan ja pesemään tämänkin huoneen lattiat.


Joskohan sitä sais joskus tähänkin huoneeseen kevyen  pintaremontin tehtyä ….

ps. Tervetuloa lukijoiksi Rva Kepponen, Heidi, Mannukka ja Hanna-Maarit!

torstai 21. lokakuuta 2010

8-vuotiaan vaatekaappi ruotuun myös

Innostuin 10-vuotiaan vaatekaapin ojentelusta niin, että kävin myös nuorimmaisen vaatekaapin kimppuun.




Tämä kaappi on haastavasti pitkä ja kapea. Hieman yli 130-senttinen poika ei yllä kaikille hyllyille.

Heivasin siis y harvoin tarvittavat siistimmät vaatteet lähyllyille. Käsien tasolle jätin ne, joita pengotaan suurimmalla tunteella: hupparit, verkkarilököpöksyt (arrg!! vihaan niitä) ja t-paidat.

Merkkasin tämänkin kaapin maalarinteippikyltein.

Ihan sama vaikka  rivit ja pinot eivät  olekaan suorassa. Jos poika oppisi itse tyhjentämään oman puhtaiden-ja-viikattujen-vaatteiden -pyykkikorinsa kaappiin, vaikka ihan vinonkin, olisin toistaiseksi ja melko pitkään tyytyväinen.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Jotain tolkkua pojan vaatekaappiin

Olen tuskastellut jo aiemminkin täällä jatkuvaa pyykkäämistä.

Meillä on ollut jo pitkään käytössä pyykkien omakorisysteemi. Viikkaan jokaisen vaatteet valmiiksi omaan koriin. Kauniisti kaappivalmiiksi. Oletan, että jokainen hoitaa vaatteensa siitä eteenpäin.

8-vuotias on ilmaissut napakan vastalauseensa: Mä olen vielä lapsi!
Kun, en hyväksy tuota, seuraava veto on: Mä en osaa, en yletä ylemmille hyllyille!
No joo, ehkä vielä autan kuopusta.

43-vuotias ei vastustele. Nolona myöntää, että kyllä hänen ne sinne kaappiin pitäisi itsekin saada. Vaan ei saa. Odottelen aina 3-4 viikkoa, tai kuukauuta, ja lopulta raivopäänä survon viikatut vaatteet 43-vuotiaan kaappeihin. Etsin tyhjiä koloja ja tilkitsen ne sukilla, paidoilla ja kalsareilla.

10-vuotiaassa on toivoni.
Vaatekaappi näytti tältä:


Lattialla on useita "omia pyykkikoreja" ja -kasseja täynnä viikattuja vaatteita odottamassa kaappiin pääsyä. Niitä on niin paljon, ettei kaapin oviakaan saa enää auki.

Kokeilin soveltaa työssä oppimaani poikaani.

1) Suunnittele hyvin, 2) ohjeista selkeästi ja 3) aseta konkreettinen tavoite.

Vaatekaapin kohdalla se meni näin:



Suunnittelu: Suunnittelin toimivan järjestyksen kaappiin. Merkkasin maalarinteipillä mille hyllylle kuuluvat kalsarit, sukat, vyöt, lyhythihaiset t-paidat, pitkähihaiset t-paidat, colleget ja hupparit, fleecet ja neuleet, farkut ja suorat housut, ulkoiluhousut, sortsit jne.
Ohjeistus: Autoin ensimmäisellä kerralla täyttämään kaapin. Näytin kädestä pitäen mitä millekin hyllylle kuuluu. Ja miten pinot saa näyttämään siisteiltä (viikkauksen taitepuoli eteenpäin, repaleet kaapin seinää kohden).
Tavoite: Lopulta siistitty kaappi itsessään oli konkreettinen tavoite jatkoa varten.

Nyt kaappi näyttää tältä ja 10-vuotias totesi tyytyväisenä:
Äiti, tästä lähtien mä pidän tän ite kunnossa!




ps. 50-luvulla tähän kaappiin mahtuivat kahden pojan kaikki vaatteet. Yksikään hylly ei silloin kuulemma ollut täynnä. Nyt tänne mahtuu hädin tuskin yhden pojan rievut. Vaikka siirsin kiertoon 3 housut ja 3 hupparia. Ja vielä on narulla pyykkiä kuivumassa…

ps2. Tervetuloa lukijaksi HeidiM, Mirka, vaarihiiri, Dahlia, Annamarika ja Santtu!

torstai 14. lokakuuta 2010

Aineiden sekakäyttö sallittu

 Kosmetiikkakonsulentti aloitti keväisen naisten hemmotteluillan tiukalla komennolla:

– Ihonhoidossa sekakäyttö on ehdottomasti kielletty!

Uups, tästäkö johtuvat ryppyiset luomeni ja kirjava ihoni?

Mietin kylppärin kaapin sisältöä kotona. En todellakaan ole merkkiuskollinen. Hurahdan silloin tällöin johonkin uuteen sarjaan, mutta usein palaan suomalaiseen Lumeneen.

Sadan tavaran haasteen alussa päätin käyttää loppuun kaikki vähän vajaat pullot ja purkit.

Ensin Dr. Hauschkat loppukäsittelyyn. Tykästyin sarjaan pari vuotta sitten. Siinä on periaatteena, ettei yöksi laiteta kasvoille mitään rasvoja. Näin ihon oma rasvatasapaino tervehtyisi. Talvisin systeemi ei sovi kuivalle iholleni. Käytin syyskuussa  loppuun hauskat tehoampullit, hellästi kuorivan puhdistusvoiteen, savinaamion ja normaalin meikinpuhdistusaineen.

Sitten Mary Kayt.  Hyvä ja kohtuuhintainen sarja. Harmillisesti sitä voi ostaa vain konsulentilta. Omani ehti jo muuttaa Norjaan.  Minusta kosmetiikka pitää pystyä ostamaan normikauppareissulla, mieluiten ihan siitä  talouspaperien vierestä.

Hiustenlaittoaineista tuli suurin kasa tyhjiä purnukoita. Tämä kertoo monista onnettomista yrityksistäni saada löysä hiirenhäntäni kuosiin erilailla aineilla.

Kaapista löytyi myös yksi tehoampulli hiuksiin. Ampullin olen hankkinut 16-vuotiaana, jolloin sairastin pälvikaljun. Kampaaja suositteli ampulleja, lääkäri valohoitoa ja lääkistystä. Aika ja stressittömyys taisi kuitenkin senkin vian parantaa. Yksi ampulli oli jäänyt jäljelle ja seurannut minua muutosta toiseen 25 vuotta. (häh? joo!) Uskalsin käyttää sen. Haisi pahalta, mutta tuntui hyvältä.

Olin ja olen edelleen aineiden sekakäyttäjä. Kaapissa on edelleenkin useampi purnukka Lumenea, Neutrogenaa (uusi tuttavuus), Decleoria (melko uusi tuttavavuus), Dr. Hauschkaa, Cliniquea ja Niveaa.

ps. tervetuloa lukijoiksi lena.lillsjoja, (anteeksi lena, huomasin vasta nyt ….), Elohiiri, pampula, Anu, Vianna Hanna ja Ceraci!









Posted by Picasa

lauantai 9. lokakuuta 2010

Sadan tavaran haasteen loppuottelu

Osallistuin Saiturin sadan tavaran haasteeseen. Siinä oli tarkoitus luopua sadasta tavarasta ja joko myydä ne, laittaa kiertoon tai roskikseen.

Poistettavan tavaran löytäminen ei ole meillä ongelma. Sitä kyllä riittää.

Olin kuitenkin tarkkana, että kaikki ehjät ja käyttökelpoiset tavarat menevät kiertoon. Helpointa olisi ollut viedä kaikki kerralla Fidaan. Mutta sitten minuun iski toinen perisyntini – ahneus. Mitä jos joku sittenkin olisi valmis maksamaan näistä jotakin? 

Ilmoituksia huutonettiin, kirpputoripäivä kaverin kanssa ja yksi ajokeikka Lafkanille. Lopuksi vielä lahjoitusvisiitti poikien vanhalle päiväkodille, yksi keikka Fidaan ja vielä yksi tyhjennysreissu Sortti-asemalle.

Nyt on sata tavaraa kasassa. Mieli energisempi, mutta kämppä näyttää ihan yhtä täydeltä kuin ennenkin...

Tässä välissä, kun olin hyvässä raivausvauhdissa, appiukko kävi kylässä ja tiputti olohuoneen nurkkaan ikea-kassillisen roinaa. Taas jotain miehen nuoruuden aarteita. Milloin tämä rojun sisään virtaaminen oikein loppuu?

****************

Lopullinen tilinpäätös
54.    Lasten pöytä + tuolit
55.    Keinutuoli
56.    Arabian seinälautanen, Kalevala, 1985
57.    Lasten huoneen verhot ja lampunvarjostin
58.    Pikkuinen salkku
59.    Kasa lasten tyynyjä, peittoja
60.    Kasa lastenkokoisia liinavaatteita
61.    Sisäpelikengät koko 32
62.    Addun tennarit koko 38
63.    Kenkälaatikollinen puuvärikyniä
64.    Nippu tusseja
65.    Kasa väriliituja
66.    Vesiväripaletteja x 2
67.    Ratsastushousut kokoa 140 cm
68.    Ratsastushousut kokoa 128 cm
69.    Jodhpurit (ratsastuskengät), koko 40
70.    Johdpurit, koko 39
71.    Ratsastuskypärä koko 56
72.    Ratsastuskypärä, joku pieni koko
73.    Ratsastusturvaliivi, koko xs
74.    Minichapsit, koko xs
75.    Rullaluistimet, koko 31
76.    Laskettelumonot koko 32
77.    BMX fillari
78.    Matkatelevisio
79.    Putkitelevisio
80.    VHS soitin
81.    Kasa lahoja lautoja, hajonneita rakennustelineitä yms.
82.    Korjattavien vaatteiden kasasta poistettuja vaatteita, ne jotka jo jäivät pieneksi
83.    Muovirasioiden kansia
84.    Kasa vanhoja salaojaputken pätkiä
85.    Kassillinen pehmoeleluja
86.    Superman naamiaisasu, koko 120
87.    Kassillinen pieneksi jääneitä vaatteita -> serkulle
88.    Rattaiden sadesuoja, toimitettiin henkilölle joka osti rattaat 1,5 v sitten
89.    Vuoden vanhat perennamullat, iskin lopulta maahan ja säkki roskiin
90.    Puoli pussillista parittomia sukkia
91.    Miete- ja runokirjoja
92.    Dominopeli
93.    Puisia nappula palapelejä
94.    Tavallisia palapelejä
95.    Kynttilänjalka
96.    Kylmäkassi, jonka vetoketju oli hajalla
97.    Neljät pieneksi jäävät kesäsortsit serkulle kiertoon
98.    isomman pojan kolmet housut, joita ei vaan koskaan tullut käytettyä-> lähetystorille
99.    Neljä rosterista hammasmukia
100.    kauhea kasa loppuun käytettyä kosmetiikkaa, siis ne tyhjät purnukat

(lisätty myöhemmin: Haasteen alussa tein itselleni oman säännön. Jokaista sisääntulevaa tavaraa kohden piti lähteä ylimääräinen tavara. Siis yli tuon sadan. Luovuin tästä, koska sisääntulevaa oli mahdotonta valvoa. Meitä asuu täällä 4, jotka tuo kamaa sisään ja vain yksi joka sitä systemaattisesti yrittää saada pois. Lisäksi on tuo appi-ukko..... Toisaalta moni 100 tavaran listalla oleva tavara onkin röykkiö jonkin tyyppistä kamaa. Joten päätin, että olen jotakuinkin tasoissa anyways)

ps. vielä kerran, tervetuloa lukijaksi Girlittan!

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Ihan oikea virallinen tunnustus

Olen mykistynyt.  Sotkuholistia on lainattu monen sivun verran juuri ilmestyneessä kirjoitusoppaassa Kirjoita kiinnostavasti (Taina Uimonen, Navigare, 2010).

Ei tämä yllätyksenä tullut. Kesällä kysyttiin lupaa lainata ja mikä ettei, totta kai annoin luvan.

Mutta silti. Olen siis epäsuorasti, tavallaan tietämättäni osallistunut ihan oikean kirjan tekemiseen. Wau!
Sain uunituoreen version kirjasta pari viikkoa sitten.  Ahmin kirjan tietysti heti.

Opin, että olen sotkupaljastuksia kirjoittaessani käyttänyt monia eri keinoja olla hauska.  Taina löysi blogistani useita esimerkkiä kirjansa kappaleeseen ”Hauskat kohdat”.

Nyt kärsin suorituspaineesta. 100 tavaran haaste pitäisi raportoida loppuun. Mutta minä se vaan kihertelen kirjan tuomassa ilossa ja tyytyväisyydessä, enkä uskalla tarttua tylsää haastetehtävääni hauskasti sarvista.

Sillä aikaa kun minä olen saamaton, suosittelen bloggareita tutustumaan tähän uuteen kirjaan. Se on selkeä ja 
mielenkiintoinen opas, täynnä konkreettisia esimerkkejä kiinnostavasta kirjoittamisesta.


ps. Taina on myös aivan upea kouluttaja.

ps2 . Lämpimästi tervetuloa Anis, mapela, blackrat, Sirja, Hannis ja Jenni