Aineiden sekakäyttö sallittu

 Kosmetiikkakonsulentti aloitti keväisen naisten hemmotteluillan tiukalla komennolla:

– Ihonhoidossa sekakäyttö on ehdottomasti kielletty!

Uups, tästäkö johtuvat ryppyiset luomeni ja kirjava ihoni?

Mietin kylppärin kaapin sisältöä kotona. En todellakaan ole merkkiuskollinen. Hurahdan silloin tällöin johonkin uuteen sarjaan, mutta usein palaan suomalaiseen Lumeneen.

Sadan tavaran haasteen alussa päätin käyttää loppuun kaikki vähän vajaat pullot ja purkit.

Ensin Dr. Hauschkat loppukäsittelyyn. Tykästyin sarjaan pari vuotta sitten. Siinä on periaatteena, ettei yöksi laiteta kasvoille mitään rasvoja. Näin ihon oma rasvatasapaino tervehtyisi. Talvisin systeemi ei sovi kuivalle iholleni. Käytin syyskuussa  loppuun hauskat tehoampullit, hellästi kuorivan puhdistusvoiteen, savinaamion ja normaalin meikinpuhdistusaineen.

Sitten Mary Kayt.  Hyvä ja kohtuuhintainen sarja. Harmillisesti sitä voi ostaa vain konsulentilta. Omani ehti jo muuttaa Norjaan.  Minusta kosmetiikka pitää pystyä ostamaan normikauppareissulla, mieluiten ihan siitä  talouspaperien vierestä.

Hiustenlaittoaineista tuli suurin kasa tyhjiä purnukoita. Tämä kertoo monista onnettomista yrityksistäni saada löysä hiirenhäntäni kuosiin erilailla aineilla.

Kaapista löytyi myös yksi tehoampulli hiuksiin. Ampullin olen hankkinut 16-vuotiaana, jolloin sairastin pälvikaljun. Kampaaja suositteli ampulleja, lääkäri valohoitoa ja lääkistystä. Aika ja stressittömyys taisi kuitenkin senkin vian parantaa. Yksi ampulli oli jäänyt jäljelle ja seurannut minua muutosta toiseen 25 vuotta. (häh? joo!) Uskalsin käyttää sen. Haisi pahalta, mutta tuntui hyvältä.

Olin ja olen edelleen aineiden sekakäyttäjä. Kaapissa on edelleenkin useampi purnukka Lumenea, Neutrogenaa (uusi tuttavuus), Decleoria (melko uusi tuttavavuus), Dr. Hauschkaa, Cliniquea ja Niveaa.

ps. tervetuloa lukijoiksi lena.lillsjoja, (anteeksi lena, huomasin vasta nyt ….), Elohiiri, pampula, Anu, Vianna Hanna ja Ceraci!

Sadan tavaran haasteen loppuottelu

Osallistuin Saiturin sadan tavaran haasteeseen. Siinä oli tarkoitus luopua sadasta tavarasta ja joko myydä ne, laittaa kiertoon tai roskikseen.

Poistettavan tavaran löytäminen ei ole meillä ongelma. Sitä kyllä riittää.

Olin kuitenkin tarkkana, että kaikki ehjät ja käyttökelpoiset tavarat menevät kiertoon. Helpointa olisi ollut viedä kaikki kerralla Fidaan. Mutta sitten minuun iski toinen perisyntini – ahneus. Mitä jos joku sittenkin olisi valmis maksamaan näistä jotakin? 

Ilmoituksia huutonettiin, kirpputoripäivä kaverin kanssa ja yksi ajokeikka Lafkanille. Lopuksi vielä lahjoitusvisiitti poikien vanhalle päiväkodille, yksi keikka Fidaan ja vielä yksi tyhjennysreissu Sortti-asemalle.

Nyt on sata tavaraa kasassa. Mieli energisempi, mutta kämppä näyttää ihan yhtä täydeltä kuin ennenkin...

Tässä välissä, kun olin hyvässä raivausvauhdissa, appiukko kävi kylässä ja tiputti olohuoneen nurkkaan ikea-kassillisen roinaa. Taas jotain miehen nuoruuden aarteita. Milloin tämä rojun sisään virtaaminen oikein loppuu?

****************

Lopullinen tilinpäätös
54.    Lasten pöytä + tuolit
55.    Keinutuoli
56.    Arabian seinälautanen, Kalevala, 1985
57.    Lasten huoneen verhot ja lampunvarjostin
58.    Pikkuinen salkku
59.    Kasa lasten tyynyjä, peittoja
60.    Kasa lastenkokoisia liinavaatteita
61.    Sisäpelikengät koko 32
62.    Addun tennarit koko 38
63.    Kenkälaatikollinen puuvärikyniä
64.    Nippu tusseja
65.    Kasa väriliituja
66.    Vesiväripaletteja x 2
67.    Ratsastushousut kokoa 140 cm
68.    Ratsastushousut kokoa 128 cm
69.    Jodhpurit (ratsastuskengät), koko 40
70.    Johdpurit, koko 39
71.    Ratsastuskypärä koko 56
72.    Ratsastuskypärä, joku pieni koko
73.    Ratsastusturvaliivi, koko xs
74.    Minichapsit, koko xs
75.    Rullaluistimet, koko 31
76.    Laskettelumonot koko 32
77.    BMX fillari
78.    Matkatelevisio
79.    Putkitelevisio
80.    VHS soitin
81.    Kasa lahoja lautoja, hajonneita rakennustelineitä yms.
82.    Korjattavien vaatteiden kasasta poistettuja vaatteita, ne jotka jo jäivät pieneksi
83.    Muovirasioiden kansia
84.    Kasa vanhoja salaojaputken pätkiä
85.    Kassillinen pehmoeleluja
86.    Superman naamiaisasu, koko 120
87.    Kassillinen pieneksi jääneitä vaatteita -> serkulle
88.    Rattaiden sadesuoja, toimitettiin henkilölle joka osti rattaat 1,5 v sitten
89.    Vuoden vanhat perennamullat, iskin lopulta maahan ja säkki roskiin
90.    Puoli pussillista parittomia sukkia
91.    Miete- ja runokirjoja
92.    Dominopeli
93.    Puisia nappula palapelejä
94.    Tavallisia palapelejä
95.    Kynttilänjalka
96.    Kylmäkassi, jonka vetoketju oli hajalla
97.    Neljät pieneksi jäävät kesäsortsit serkulle kiertoon
98.    isomman pojan kolmet housut, joita ei vaan koskaan tullut käytettyä-> lähetystorille
99.    Neljä rosterista hammasmukia
100.    kauhea kasa loppuun käytettyä kosmetiikkaa, siis ne tyhjät purnukat

(lisätty myöhemmin: Haasteen alussa tein itselleni oman säännön. Jokaista sisääntulevaa tavaraa kohden piti lähteä ylimääräinen tavara. Siis yli tuon sadan. Luovuin tästä, koska sisääntulevaa oli mahdotonta valvoa. Meitä asuu täällä 4, jotka tuo kamaa sisään ja vain yksi joka sitä systemaattisesti yrittää saada pois. Lisäksi on tuo appi-ukko..... Toisaalta moni 100 tavaran listalla oleva tavara onkin röykkiö jonkin tyyppistä kamaa. Joten päätin, että olen jotakuinkin tasoissa anyways)

ps. vielä kerran, tervetuloa lukijaksi Girlittan!

Ihan oikea virallinen tunnustus

Olen mykistynyt.  Sotkuholistia on lainattu monen sivun verran juuri ilmestyneessä kirjoitusoppaassa Kirjoita kiinnostavasti (Taina Uimonen, Navigare, 2010).

Ei tämä yllätyksenä tullut. Kesällä kysyttiin lupaa lainata ja mikä ettei, totta kai annoin luvan.

Mutta silti. Olen siis epäsuorasti, tavallaan tietämättäni osallistunut ihan oikean kirjan tekemiseen. Wau!

Sain uunituoreen version kirjasta pari viikkoa sitten.  Ahmin kirjan tietysti heti.

Opin, että olen sotkupaljastuksia kirjoittaessani käyttänyt monia eri keinoja olla hauska.  Taina löysi blogistani useita esimerkkiä kirjansa kappaleeseen ”Hauskat kohdat”.

Nyt kärsin suorituspaineesta. 100 tavaran haaste pitäisi raportoida loppuun. Mutta minä se vaan kihertelen kirjan tuomassa ilossa ja tyytyväisyydessä, enkä uskalla tarttua tylsää haastetehtävääni hauskasti sarvista.

Sillä aikaa kun minä olen saamaton, suosittelen bloggareita tutustumaan tähän uuteen kirjaan. Se on selkeä ja 

mielenkiintoinen opas, täynnä konkreettisia esimerkkejä kiinnostavasta kirjoittamisesta.

ps. Taina on myös aivan upea kouluttaja.

ps2 . Lämpimästi tervetuloa Anis, mapela, blackrat, Sirja, Hannis ja Jenni

Taisto banaanikärpäsiä vastaan voiton puolella

Jiihaa, olen vihdoinkin löytänyt toimivan keinon banaanikärpästen hävittämiseen.

Mitkään perussiistien martta-ihmisten vinkit eivät meillä toimi, koska minä en ole perussiisti ihminen. Kärpäset kuulemma pysyisivät  poissa, jos vain pitäisi huolen siitä, ettei koskaan jätä ruokaa tai niiden jämiä pöydille lojumaan. 

Noh, tuota… meille tuo on aivan utopistinen tavoite. Jos meillä ei nyt varsinaisesti ruokia pöydille jätetäkään lojumaan, niin ruokalautasia kyllä, vähintäänkin tiskipöydälle. Biojäteastia on kaapissa piilossa, mutta siinä ei ole tiivistä kantta -> kärpäsmagneetti. Lisäksi meillä on aina avonaisissa kulhoissa tomaatteja, luumuja, omenia yms. Jos niitä säilöttäisiin jääkaapissa tai komerossa, niin nehän unohtuisivat sinne ja homehtuisivat. Silloin meillä olisi edessä uusi ongelma. Homeitiöt.

Mutta nyt, kiitos ihanan lapsuudenystäväni, meillä ei enää lentele kärpäset tiskipöydän ympärillä. Siitä pitää huolen kärpäspyydys. Tässä kahden vuorokauden saalis. Kaikki koktailiinsa hukkuneina.

Kaada lasiin noin sentin verran viinietikkaa ja pikkuinen tippa tiskinpesuainetta. Vain sen verran, että rikkoo pintajännityksen. Ole tarkkana, ettei tiskiainetta lorahda liikaa. Pesuaineen haju ei saa peittää viinietikan tuoksua.

ps1. Balsamico ei toiminut yhtä hyvin kuin valkoviinietikka.

ps2. Tervetuloa lukijaksi Spatz!

Stereotypiat peliin – mielikuvat siististä ja sotkuisesta ihmisestä

Anonyymiksi jääneen tip top-ihmisen kommentti kirjoitukseeni 13.8. sai minut ajattelemaan taas kerran siistien ja sotkuisten ihmisten eroavaisuuksia. Voitte uskoa, että olen pohtinut aihetta yksikseni, ystävieni, kollegoiden ja virtuaaliverkostojeni kanssa ihan väsyksiin asti.

Pohdin, miksi minä, erittäin järjestelmällisen äidin tytär, en osaa elää siivosti. Pidän itseäni ajoittain jopa aktiivisena, tarmokkaana ja tehokkaana tyyppinä. Silti kotini antaa ymmärtää, että olen aikaansaamaton laiska paska.

Tip top-ihminen antoi minulle aivan uuden ajatuksen siemenen (=taas yhden tekosyyn lisää).  Ehkä siisteysongelmani juontuukin alitajuntaani piintyneistä ikävistä stereotyyppisistä mielikuvista!

”Siisti henkilö” -nimitys tuo auttamatta mieleeni tiukkapipoisen justiinan, jonka elämään ei mahdu muuta kuin bakteerikammoinen nurkkien nysväys hammasharjalla ja desinfiointiaineella. Hän todennäköisesti pukeutuu ruskeaan pohjepituiseen veluurihameeseen, eikä missään nimessä siedä leikkivien lasten ääniä.

Kuka nyt tuollainen haluaisi olla?

Siistin henkilön vastakohta, olkoon nyt sitten vaikka sotkuinen nimeltään, on minun mielikuvissani stereotyyppisesti luova, positiivisesti boheemi, aktiivinen, monessa mukana, rento, ei ärsyynny pienestä, pystyy keskittymään olennaiseen ja osaa nauttia elämästä.

Eikö tämä henkilö kuulostakin paljon mukavammalta tuttavuudelta?

Olen täysin varma, että tip top -ihmisten stereotyyppiset listaukset siisteistä ja sotkuisista ihmisistä näyttävät aivan toisenlaisilta.

Millainen on sinun listasi?

ps. En tunne yhtäkään siistiä ihmistä, joka sopisi omaan kuvaukseeni. Tuttavapiirissäni on tukuittain luovia, rentoja, hauskoja ja mukavia, mielettömän siistejä naisia.

Ajoittain minä kadehdin heitä.

ps 2. Tervetuloa kaikki uudet lukijat Animosa, Armi, villamiimi, Anna ja Elise!

Kakku kirsikalla

Sain Syvä Harmitus  -blogilta  nätin tunnustuksen. Pikkumuffinsseja, kaunein kirsikalla.

Kaunis kiitos Salattu Minälle!

Tämän tunnustuksen kylkiäisenä saan kertoa minulle kolme rakasta asiaa ja näyttää yhden rakkaan kuvan.

Jotta tunnustuksessa tulisi kerrottua jotain uutta, en mainitse rakkaina asioina itsestäänselvyyksiä, kuten lapsia, aviomiestä, koiraa. Minulla juuri tässä elämäntilanteessa tärkeitä asioita ovat:

1)      Ratsastusharrastus. Teininä käytännössä asuin talleilla. Ratsastin ja hoidin hevosia. Ensimmäinen nk. poikaystävä jätti minut, kun hevoset veivät liian paljon aikaani. Itkin rannalle jättöä, mutta hevostelua en suostunut vähentämään tippaakaan. Pari vuotta myöhemmin se oli pakko lopettaa allergian vuoksi. Mutta nyt, 26 vuoden tauon jälkeen, allergiaa ei enää ole ja ratsastan kaksi kertaa viikossa. Jo keskiviikkoisin alan kärsimättömänä odottamaan maanantain tuntia.

2)      Kesämökkeily. (Tämä nyt ei ole uutta tutuille lukijoilleni :-) Parikymppisenä rukoilin, ettei minusta tulisi työkavereideni kaltaista elämänsä kadottanutta keski-ikäistä perheen äitiä, joka viettää kaikki lomansa mökillä. Silloin ajatus neljän viikon mökkilomasta kuulosti kuolemantuomiolta. Nyt, 20 vuoden kuluttua, rukoilen että saisin viettää KOKO kesäloman (plus lomarahavapaapäivät) vain ja ainoastaan omalla mökillä.

3)      Nukkumaanmenorutiinit: raikas makuuhuone, leppoisa kirja ja fakiirimatto. Näistä on hyvät unet tehty. Kirja ei saa olla liian mukaansatempaava. Kesällä luin iltalukemisina Katarina Mazettia ja Kajsa Ingemarssonia. Mökillä päivälukemistona oli mm. Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Ihan liian hyvä kirja nukkumattilukemistoksi.

Rakkaassa kuvassa Sotkuholisti ihailee 3-vuotiaana yhtä isoveljistänsä (tämä on oma tulkintani kuvasta). Isoveljeni tulkinnan mukaan Sotkuholisti vain raakkuu kiikareita itselleen. Kuva on Porkkalan saaristosta, josta joka kesä vuokrasimme saman mökin viikoksi. Tässä saaressa on luotu pohja rakkaudelleni mökkielämään. 

Jaan edelleen tunnustuksen  Ruusutapetilla-blogin Nannalle, jolle tunnuksia satelee tasaiseen tahtiin. Tämä yksi mahtunee vielä mukaan. Minusta on kiva seurata ahkerien ja aktiivisten ihmisten arkea. Nannan blogi on energisoiva!

Vaadin 150 prosentin rojuveroa!

Tänä vuonna maailman ylikulutuspäivä aikaistui kuukaudella. Me maailman ihmiset kulutimme  kaikki maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat loppuun jo elokuun 21. päivä.
Viime vuonna tuo päivä oli syyskuun puolenvälin jälkeen.

Huolestuttavaa.

---------
Keväällä satuin istahtamaan lounaspöytään, jossa kollegani kertoi ostavansa uudet tyynyt monta kertaa vuodessa. Ihan sen vuoksi, kun niitä ei saa pesemällä tarpeeksi kuohkeiksi. Hän ostaa kuulemma aina kaikkein halvimpia tyynyjä, koska ne voi sitten huoletta heittää roskiin ja ostaa uudet.

Kun olen tällainen tekopyhä ympäristömeuhkaaja, olin tippua tuoliltani. Kun muut työkaverit ihmettelivät kollegan rahan tuhlausta, minä kauhistelin luonnonvarojen ja ympäristön raiskausta. Tuhahdin, että halvan tavaran valmistaminen pitäisi lailla kieltää!
Kuinkahan kalliita niiden tyynyjen pitäisi olla, jotta kollegani näkisi järkeväksi pestä niitä?
Melko usein hinta korreloi jollakin tavalla tuotteen laatuun. Haluan uskoa, että kaupan kalleimmat tyynyt kestäisivät hyvinä pesunkin jälkeen.
Tässä rojunraivaussessiossa olen moneen kertaan manannut alimpaan helvettiin firmojen mainoslahjat, urheilukilpailujen tavarapalkinnot ja arpajaisvoitot. Useimmiten kaikki tyynni aivan puhdasta skeidaa.  Sadan tavaran haasteen kohteet nro 45-53 ovat mieheni lapsuudessaan voittamia urheilukilpailujen tavarapalkintoja.

Mitähän käyttöä urheilukisajärjestäjien mielestä 13-vuotiaalla kollilla on:

45.    Kolmelle jälkiruokakulholle?
46.    Kolmelle pikarilasille?
47.    Parittomille laseille?
48.    Neljälle kullatulla korkealle pikarille?
49.    Viidelle kullatulle matalalle pikarille?
50.    Kullatulle pöllölle?
51.    Linnunmuotoiselle pullonavaajalle?
52.    Kipsikoristeelle, joka esittää tanssivia elefantteja?
53.    Maatuskaenkelikynttilänjalalle?

Minä sentään voitin 13-vuotiaana ratsastuskilpailuissa askartelusetin, joka tuli heti käyttöön. Toinen hyvin mieleen jäänyt palkinto oli 30 markkaa. Sillä sain maksettua seuraavan kisan lähtömaksun.

Se kansanedustajaehdokas, joka lupaa asettaa kaikelle halvalle krääsälle 150 prosentin rojuveron saa minun ääneni ensi kevään vaaleissa!