Kenkiä kierrätykseen

Tällä viikolla tähän  huusholliin  tuli neljät uudet kengät. Kolmet lenkkarit ja yhdet skeittikengät. Yhtä ylimääräistä juoksulenkkariparia lukuunottamatta kaikki tulivat  todelliseen tarpeeseen.

Jotta kuitenkin pysyttäisiin tasapainossa tavaran määrän suhteen, oli löydettävä vähintään neljä kenkäparia poistettavaksi. Ajoitus oli täydellinen. Talven selkä taittui viikonloppuna, joten nyt oli hyvä hetki perata myös talvikengät kesäsäilöön, samalla kun etsin kiertoon lähetettäviä yksilöitä.


Ja helppo hommahan se meikäläiselle olikin. Pieneksi jääneitä tai juoksukimmoisuutensa kadottaneita kenkäpareja lähti kiertoon 11 paria.  Roskiin joutui 1½ paria.

Isännällä näyttäisi olevan kenkäasiat hyvin. Hänelle löytyi 11 (!) paria mustia nahkakenkiä. Lähempi tarkastelu paljasti, että kolme paria olivat tismalleen samanlaiset. Pakkasin maltillisesti viidet isännän kengät odottamaan UFFiin menoa. (Tällä kertaa annan hänelle mahdollisuuden tarkistaa poistettavat parit. Aina en ole antanut.)

Viisi paria esikoiselle pieneksi jääneitä kenkiä siirsin vinttiin odottamaan kuopuksen jalan venymistä.
Samoin huolsin ja siirsin kaikki talvikengät vinttiin. Jes, usein olen tehnyt tämän vasta kesähelteillä. Nyt olin siis todellakin ajallani. Hyvä minä!

Kokonaan poistettavia tuli siis yhteensä 17½ paria. Neljä lasketaan "tavaravirran tasapainotukseen", mutta 13½ voidaan laskea Tavara päivässä  pois - projektiin.

Tältä homma näytti. Ensin tyhjensin kaikki kengät kaapeista lattialle. Siinä niistä sai hyvän kokonaiskäsityksen. Harrastaminen on tilaa vievää puuhaa. Näistä kengistä about 70% on harrastevarusteita.

Tavara päivässä pois. Alkurutistus: 28 tavaraa.

Löysin kauan kadoksissa olleen raivausinspiraationi! Ainakin täksi päiväksi.

Kiitokset kuuluu Facebook ryhmälle: Tavara päivässä pois. (Muistuttaa kovasti muutaman vuoden takaista sadan tavaran haastetta.)

Ryhmän tavoitteena on aloittaa vuosi 2014 kodissa, jossa on noin 300 tavaraa vähemmän.  

Ohjeistuksena on, että joka päivä valitaan kodista yksi turha tavara, josta luovutaan. Mieluiten kiertoon. Epäkurantit tavarat toki heivataan roskiin. Jos ostaa jotain uutta, samana päivänä on heivattava kaksi tavaraa pois.

Ryhmä on tainnut aloittaa jo alkuvuodesta, joten minulle tulee kiire kuroa muita umpeen.

Aloitin tänään kodinhoitohuone-/vaatekomeronurkkauksesta. Minulla on  nimittäin akuutti vaateongelma. Siitä on taas liian pitkä aika kun olen perannut vaatteeni. Kaapeissa on liikaa  kulahtaneita, pesussa kutistuneita, liian suuriksi jääneitä tai muuten vaan ajasta jälkeen jäänyttä lumppua. On siis aika käydä kriittisesti vaatteet läpi ja tehdä ostoslista tarvittavista uusista.

Mutta ennen kuin pääsen vaatehyllyille, on saatava tämä tila kuntoon.

Pakko saada laskutilaa, jossa lajitella vaatteet. Muutama tunti hurahti, enkä ole vielä koskenutkaan kaappeihin tai hyllyihin. Selvittein vain laskutilalla ja vaaterekillä lojuvat kasat. Penkomisen päätteeksi lauluun lähti:

- Muovikassillinen epäkuranttia vaatetta energiajätteeseen (parittomia ja rikkinäisiä sukkia/sukkiksia, paitoja joissa rispaantuneet kaulukset - joo en mä niitä kauluksia koskaan tule kääntämään, vaikka kuulostaakin hienolta ekoteolta - sekä muutama paita ja housut, joissa oli liian sitkeitä tahroja). 10 tavaraa.

- Kaksi muovikassillista UFFin laatikkoon (pari laukkua, kesähattu, lapsille pieneksi jääneitä vaatteita, pari neuletta,  jakkupuku, nuken housut).  11 tavaraa.

- Muovikassillinen roskaa (paperia, muovikäärettä, rypistyneitä pakettikortteja, kuitteja, muovinen kemipussi) laskettakoon tämän yhdeksi.

- Hajonnut matkalaukku kaatikselle.  1 tavara

- Kirppikselle pari lasten lelua, penaali ja pakettikortteja. 4 tavaraa.

- Lainassa ollut iltapuku, joka on odottanut nepparin ompelua ja palauttamista itsenäisyyspäivästä asti. Ompelin sen hitsin nepparin pariin kertaan (ekalla kerralla tietty väärin päin) ja palautin puvun kummitytölleni. 1 tavara.

Pölyjen pyyhkimisen ja lattian imuroimisen jälkeen täällä alkoikin jo näyttää ihan mukavalta. Kiikutin kammottavan vaaterekin vinttiin ja tilalle on tarkoitus tuoda hyllyt tai kaappi. Sellaisella ratkaisulla tuo nurkka ehkä pysyy himpun verran siistimpänä.

Mistä SoMe-palvelu raivaajasiivoajalle?

Raivaus- ja siivousintoni on kadonnyt tyystin. Koti huutaa apua, mutta minä lähden huutoja pakoon lenkille. Tiuhaan olen pohtinut mistä löytäisin sen uuden kipinän paikkojen penkomiselle ja siistimiselle.

Sen verran olen itseäni analysoinut, että tiedän mikä minua motivoi:

a) paniikkitunne ennen deadlinea

b) työlistat (niitä on niin ihana laatia)

c) check-listat tehdyistä töistä, yhteisöllisyys ja tehtävien jakaminen muiden kanssa

d) muiden innostava ja kannustava esimerkki

Viime vuonna nämä asiat innostivat minut urheilemaan.

a) Ilmoittauduin firman soutujoukkueeseen kiertämään kirkkoveneellä Partalansaaren (60km) heinäkuun alussa. Ekat treenit olivat toukokuun alussa, jolloin tajusin olevani räkäkunnossa. -> pelottava paniikkitunne ennen deadlinea.

b) Tein kunnonkohotustreenisuunnitelman paperille -> työlistat

c) Kirjauduin heiaheia.com -palveluun ja kirjasin sinne toteutuneet treenit. Tosi koukuttavaa. Liian monta tyhjää päivää peräkkäin käytännössä pakotti tekemään jotain, että sai palkitsevan merkinnän. Myönnän, aluksi vähän huijasin, merkkasin jokaisen marjaretkenkin palveluun, vaikka viime vuoden mustikkasato oli niin komea, että riitti kun kykki paikallaan. -> check-listat

d) Huomasin, että muutama heiaheiakaveri, jotka olivat mielestäni superkiireisiä, ehtivät kaikista lasten harrastekuljettamisista huolimatta treenata 6-7 kertaa viikossa. Tämä oli silmät avaava havainto -> muiden motivova esimerkki.

Miten tämän saman saisi sovellettua raivaamiseen ja siivoamiseen?

Paniikki deadline on jo olemassa: Saksalainen ystäväpariskunta tulee meille lomalle elokuussa. Pariskunnan mies on pölyallerginen ja "rouva" posiiivinen "kotityökone". 

Työlistoissa olen mestari. En niiden toteuttamisessa. Narahdan aina samaan virheeseen, kirjaan epärealistisia listoja. Haasteeni on priorisoida asiat - tehdä tehokas treenisuunnitelma, jossa tavoite on kirkkaana mielessä ja muistetaan myös lepo ja palautuminen.

Sitten tulee vaikea paikka. Missä näitä cheklistoja voisi jakaa helposti muille, niin että muutkin raportoisivat omia suorituksiaan? Muiden suoritusten seuraaminen on ihan oleellinen osa tätä, jotta voisi inspiroitua muiden esimerkistä. 

Hyvä ystäväni oli suositellut minua

Juuri äsken joku ylipirteä nuori neito soitti minulle.


Hän oli kuulemma tavannut "hyvän ystäväni", joka oli antanut puhelinnumeroni neidolle.

Neito oli käynyt esittelemässä "ystävälleni" täydellistä kodin järjestyssysteemiä ja syväpuhdistuslaitetta. Nyt hän haluaisi tulla meillekin esittelemään käänteen tekevää apuvälinettään.

Olen hämmentynyt. Ystävä sana on kärsinyt inflaation. Minulla on paljon tuttuja ja kavereita, mutta vain muutamia ystäviä. Minun ystäväni tietävät, että minä en ole kodinhengetär, enkä varsinkaan arvosta joka nurkkaa nuolevia puhdistusvälineitä!

Hei oikeesti! Kuvitteleeko "ystäväni", että meille mahtuis edes demoamaan mitään höyrypuhdistusjärjestelmiä? Eteisestä pääsee juuri ja juuri yläkertaan, jos oikein varovasti jalkansa asettelee.

 

Antaisko jo kesän tulla eteiseen(kin)?

Rakastan talvea! Itkin, kun viimeiset lumet lähtivät "jo" huhtikuun puolessa välissä.

Lumikelit ovat hyvin armollisia siivottomalle lapsi- ja koira-perheelle. Jokainen luminen pakkasaamu kevättalvella oli minulle suuren kiitoksen aihe - vielä yksi aamu ilman eteisessä pyörivää kuraa!

Talvessa on vain yksi ikävä sivupiirre: eteisemme hukkuu harrastejalkineisiin!

Minkäköhän kokoinen eteinen tarvittaisiin, että sinne mahtuis mukavasti:

3 x luisteluhiihtomonot, 4 x perinteisen monot, 3 x laskettelumonot, 3 x lautailumonot, 1 x kaunoluistimet, 3 x hokkarit, 2 x crossikengät, 1 x ratsastuskengät ja chapsit?

Koot  33, 40, 41 ja 45 vievät tuhottomasti tilaa! Ja kengänkoot senkuin kasvavat seuraavat 10 vuotta.

Meidän eteinen ei riitä. Siksi roudasin vierashuoneeseen IKEAn varastohyllyn talviharrastejalkineiden säilytystä varten.

Jos oikein varovasti ottais kahdesta päästä kiinni, saiskohan tän komuutin siirrettyä tällaisenään vinttiin?

ps.
Ja sitten olis vielä noin joka lajin turvavälineet, jotka vievät melkein yhtä paljon tilaa. Kypärät ratsastukseen, rinteeseen, fillarointiin, motocrossiin ja korttelilätkään. Sitten pitäis vielä jonnekin mahtua rintapanssarit, rannesuojat, polvisuojat, kaulasuojat...

Onneksi meidän perheessä ei ole lätkämaalivahtia!

Facebook on kierrättäjän kaveri

Saan säännöllisesti kuulla halventavia kommentteja feisbuukkailustani. Mitkään hyödyt, edut ja faktat eivät näitä ihan vaan periaatteen vuoksi FB:tä karttavia naljailijoitani vakuuta.

Mutta Facebookhan tarjoaa viihteen lisäksi myös kätevän raivaustyökalun! Tavarankierrätyksessä FB on toiminut nopeasti ja paljon vaivattomammin kuin Huuto.net tai Netcycler.fi

Kaksi lastensängyn aluslaatikkoa oli jäänyt nurkkiin pyörimään. Sängyt oli kierrätetty jo aika päivää sitten kavereille, mutta jostain syystä aluslaatikot olivat jääneet varastoon. Voi räkä, alkoi näyttää siltä, että laatikot piti viedä kaatikselle. Kunnes äkkäsin FB:n! Statuspäivitys feceen ja 10 minuutin päästä kummallekin laatikolle oli ottaja. Toinen meni karttalaatikoksi ja toinen pieneen makuuhuoneeseen ylimääräiseksi säilytystilaksi.

Tänä keväänä vanhat akkarit löysivät uudet kodit minkäs muun kuin FB:n kautta. Vanhimmat menivät entiselle työkaverille, mapitetut lehdet yläasteen/lukion luokkakaverille ja loput kälyn siskolle alakoulun oppilaiden lukemaanoppimisen motivaattoriksi.

Kyllä oli FB:stä taas suuri ilo Sotkuholistille ja Sotkuholistin kavereille. Kivaa, että lehtien elinikä jatkui, eikä tarvinnut viskata paperinkeräykseen.

Facebook on niin kiva leikkikalu, että avasin  oman seinän. Tervetuloa vierailulle!

Sotkuholistin tuntee kampauksesta

Aiemmin suivaannutin joitakin lukijoitani siistien ihmisten kampaukseen ja ulkonäköön liittyvällä postauksella.

Ja toden totta syystäkin. Tekstiin oli jäänyt nolo copy paste virhe, josta sai kummallisen mielikuvan ajatuksistani. Tein pikakorjauksen tekstiin. Kampauskommentti jäi paikalleen.

Katselin sitten sillä silmällä meidän perheen kanpauksia ja siltä istumalta nuorin pikkuherra pakotettiin lähes väkivalloin (pakkopaitamaisella kiinnipitämisellä) kuontalon kevyeen siistimiseen.

Musta tuntuu, että elämänsä hallitsevat siistit ihmiset eivät löydä itseään tilanteesta, jossa oman (poika)lapsen pää olisi päässyt tällaiseen kuntoon.

Kodinkoneet puhdistuvat ja hoituvat ilman myrkkyjä

Höyrysilitysrautani irtisanoi yhteistyösopimuksen ja sylki vuosien varrella pillistöihinsä keräämänsä skeidat ihanalle uudelle vitivalkoiselle paidalleni. Aaargh, se sonta ei lähtenyt edes pesussa.

Veikon Koneen myyjä kertoi, että vältän ikävät yllätykset, jos käytän silitysraudassa akkuvettä tai keitettyä vettä. Näitä vesiä käytettäessä ei tarvitse tehdä erikseen mitään kalkinpoisto-operaatioita.

Jutusteltiin myyjän kanssa sitten muidenkin kodinkoneiden huollosta. Minä luulin olleeni kätevä ekotyyppi, kun olen puhdistanut pyykkärini ja tiskarini sitruunahapolla. Sitä ei kannata tehdä. Haperruttaa nimittäin tiivisteet.

Ekoiluintoisena (ja kärsimättömänä) olen myös siirtynyt tiskikoneessa 45 asteiseen pesuohjelmaan. Sillä saa astiat ulos koneesta 38-44 minuutissa, kun pesu perusohjelmalla kestää 160 minuuttia.

Kodinkonemyyjän mielestä pikaohjelma on OK, kunhan käyttää puolet vähemmän pesuainetta. Jos ei tätä tee, saostuvat pesuainejäämät koneeseen ja heikentävät pesutulosta (se on kyllä huomattu!). Puolitin siis pesupalat kahtia ja jatkossa ostan jauhetta.

Pyykkärille ja tiskarille riittää jatkossa puhdistukseksi pesu tyhjänä ja ilman pesuaineita koneen kuumimmalla ja pisimmällä ohjelmalla. Kotikalenterini muistuttaa minua nyt 3 kk välein tyhjästä pesusta. Onpa yksinkertaista. Tämä saattaa onnistua minultakin.

Ammattijärjestäjät raivaavat tiensä suomalaisten kaaoksen valtaamiin koteihin

Ammattiraivauksen Suomeen rantauttanut Anne te Valde-Luoma ja Suomen uraauurtava ammattiraivari Maria Laitinen kouluttivat Suomeen 13 uutta raivaria, ammattijärjestäjää, organisoijaa.

Seuraan mielenkiinnolla ja peukut pystyssä miten naiset saavat hommat sujumaan ja levittämään tietoisuutta ammatistaan ja tarjoamastaan palvelusta.


Maria kuvaa kaikki ryhmäläisiä iloisiksi ja reippaiksi tyypeiksi. Ihanaa! Tämä kumoaa minun oman stereotyyppisen käsitykseni siivousfriikeistä.

Kun katson ammattiraivarikurssin kurssikuvaa, en voi kuitenkaan olla huomaamatta tiettyä yhtäläisyyttä, joka tukee yleiskäsitystäni tip-top-siisteyttä arvostavista ihmisistä.

Katsokaan hiustyyliä. Ei, täällä ei ole stereotypiani mukaisia piukkoja tiukkapiponutturoita. Mutta kaikilla on 2000-luvun päivitetty versio siitä: siisti, topakka, aina kuosissa oleva lyhyt kampaus.

Ei yhtään boheemia, hulmuavaa, hipahtavaa, vallatonta tai mitenkään erikoislaatuista pehkoa.

Voiko kampaus paljastaa ihmisen järjestelmällisyyden ja siivousfriikkiyden asteen?

Viikkausterapia auttaa konkretiankaipuuseen

Nyt tökkii. Ihanassa uudessa työssäni tökkii. Sata asiaa on suunnitelmissa ja työstettävänä, vaan mikään ei etene go/no go -päätökseen saati implementointivaiheeseen.

Minä olen konkreettinen ihminen. Nautin ja saan kicksini käsinkosketeltavista ja näkyvistä tuloksista. Painosta tulleesta esitteestä. Videouutisesta. Lähetetystä tiedotteesta. Uudesta ja tuoreesta webbisivusta. Lähettämistä vaille valmiista  newsletteristä.

Tällä hetkellä konkretiannälkääni ruokkisi jopa vain paperinpala, joryssä hyväksytty toimintasuunnitelma, jonka toteuttamiseen saisin luvan, realistisen budjetin ja vapaat kädet toteuttaa.



Tilanne kuristi rintalastaani, kunnes oivalsin, että vihaamani kotityö on juuri nyt oikea lääke ahdistukseeni.

Pyykkivuoren setviminen on hyvin konkreettista.

Kolme kuukautta meillä on kaivettu vaatteet päälle sekalaisista puhtaanpyykinkoreista.  Ei enää.

Viikkasin apinanraivolla kaikki kauniisiin pinoihin. Siinä meni 1,5 tuntia.

Hyvä ja halpa 90 minuutin terapiaistunto.

Tunnustus - miksi blogini on juuri tällainen?

Kyllä oli mukava palata blogimaailmaan ja huomata, että tännehän on tullut tunnustuksia hiljaiselostani huolimatta.

Viimeisimpänä JOnnan The Gorgeous Blogger - tunnustus.

 

Tunnustukseen kuuluu, että saan vastata muutamaan peruskysymykseen oman blogini luonteesta. Tämä sattuikin sopivasti.Olen nimittäin pohtinut blogin sulkemista ja nyt on siis hyvä aika tehdä kevyt analyysi. 

Milloin aloitit blogisi?

Julkaisin ekan postauksen 14.2.2010. Samalla hämmästelin kuinka yksinkertaista blogin perustaminen oli

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? 

Kirjoitan sotkuisuudestani ja pitkästä matkastani kohti siistimpää ja järjestelmällisempää elämää.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Porkkana ja motivaatio.

Ennen vihasin siivoamisen lisäksi myös ruuanlaittoa. Kotiäitivuosina ruokaa oli kuitenkin valmistettava joka päivä. Pahimmillaan kahdesti päivässä. Siinä sitten naama nyrpeänä pari vuotta kokattuani huomasin, että touhuhan on mukavaa. Suorastaan ihanaa, rakastettavaa ja koukuttavaa.

Ajattelin naivisti, että siivoamiselle ja järjestyksenpidollekin voisi käydä samoin. Alkaisin vaan siivoaamaan joka päivä, ja sitten kuin hupsista vaan, huomaisinkin rakastavani siivoamista. Noh, ei se ihan näin käynyt. Ruoka ja siisteys eivät ole vertailukelpoisia käsitteitä. Ruokaa on pakko tehdä, jos meinaa pitää perheensä hengissä. Sotkuisuus ei vielä ole meillä hengenvaaraa aiheuttanut.

Blogini on kuitenkin jonkinlainen keppini ja porkkanani ryhtyä siivoamaan. Aina silloin tällöin on pakko joku nurkka siivota, ettei tämä touhu kokonaan kuihtuisi ja viimeisimmätkin lukijat häipyisi paremmille metsästysmaille. Porkkana tulee taas siitä, että tänne dokumentoituu osa siitä mitä olen saanut aikaiseksi. Motivoivaa.

Mikä  tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin? 

Rehellisyys, arkirealismi, itseironia. Blogimaailma on niin suureksi osaksi samppanjaa ja vaahtokarkkeja, pintaa, luksusta ja makeeta elämää. Minulla ei ole tarjolla mitään näistä.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi? 

Enemmän postauksia ja parempaa tesktiä. Blogin perusfilosofian mukaisesti mulla ei ole mitään kerrottavaa, jos ei kämpän jossain nurkassa tutise. Viime aikoina raivausrintamalla on ollut hiljaista, joten blogikin on ollut hissukseen.

Tämän tunnustuksen haluaisin ojentaa Ei oo Totta -blogin Katleenalle. Katleenan blogi on järisyttävän hieno ammattilaisblogi. En kuitenkaan ole varma uskallanko tunnustusta Katleenalla lähettää. Siinä kun on pieni riski, että joudun kirjoitus- ja lauseenrakennusvirheineni eiootottaan ruodittavaksi. Toisaalta ammattibloggarit harvemmin innostuvat näistä meidän amatöörien jutuista saati tunnustuksista :-) Jään siis miettimään keräänkö rohkeuteni ja uskaltaudunko vaiko enkö.

****************

Aiemmin talvella blogiini tupsahti myös Stylish Blogger Award

Se heilahti minulle Villamiimin Janicalta ja Ralliradan varikon Ylvalta.
Lämpimät kiitokset Ylvalle ja Janicalle. Lupasin palata asiaan pian, heti kun elämä asettuu normi uomiinsa. Nyt voisi olla siis aika

Tähän tunnustukseen kuuluu kertoa 7 asiaa itsestään:

1) Olen ihan intopiukeena uudesta duunista. Mieletön tekemisen meininki ja superkivat duunikaverit.

2) Superkivojen duunikaverien myötä peruin tiukan periaatteeni, että en ota työkavereitani FB kaveriksi. (Vain ex-työkaverit olivat ennen ok).

3) Musta on tullut aamuvirkku (käsittämätöntä!). Herään ilman kelloa viiden ja puol kuuden välillä. Johtuukohan tämä innostavasta duunista vain ubikinonista, jota olen popsinut kohta kuukauden verran. 

4) Kävin elämäni ekalla astangajooga-tunnilla. Mieletön laji. Hyvä ja lämmin olo kropassa koko seuraavan päivän.

5) Ylipäätään olen alkanut mieltymään rauhallisiin lajeihin. Metsäkävelyihin koiran kanssa, rauhalliseen hiihtoon, kouluratsastukseen ja nyt joogaan.

6) Nuorempana diggasin extremeä ja räiskettä. Maratonjuoksua, triatholonia, karatea, kuntonyrkkeilyä, rankkoja jumppia, vaelluksia ja mehupaastoja.

7) En ole enää vähään aikaan stressaantunut sotkuisuudestani. Tämä onkin suurin syyni hiljaiselooni.


Tämän lähetän kohtuullisen uudelle lukijalleni, Stanstalle, jonka blogilla on sama ydinidea kuin minullakin: Stanstan romulandia.  Täällä on arkirealismia, avoimuutta ja rehellisyyttä enemmän kuin missään aiemmin lukemassani blogissa. Stansta esiintyy omalla kuvallaankin. Tsemppiä rojunraivaukseen Stansta!

Vuosi Sotkuholistia

Aloitin tämän blogin vuosi sitten ystävänpäivänä ja tunnustin sotkuholistisuuteni "julkisesti".

Annoin itselleni aikaa neljä vuotta parantua sairaudestani. Toistaiseksi ei hyvältä näytä. Sama meno päällä. Juuri tällä hetkellä en vain ole stressannut aiheesta.

Olen tyypillinen holisti joko on- tai off-kytkin päällä. Juuri nyt on ollut taas pitkä off-putki päällä. Elämä tunkee välillä väkisin päiviini, ja niin minä taas repsahdan sotkuisuuteeni.

Kuten kaikilla holisteilla, minullakin on sen tuhat tekosyytä lipsumisilleni: uusi duuni, liian paljon harrastekuskaamista ja urheiluseuran vapaaehtoistyötä, oma ihana harrastus kahtena arki-iltana (luksusta! kymmenen vuoden tauon jälkeen), ihania matkoja (jotka ovat syöneet viikonloput, ne ainoat hetket jolloin ehtisi jotain suurempaa saada aikaiseksi) ja yleistä elämän tuomaa yllättävää hässäkkää, kuten TAAS kerran lämmitysöljyn loppuminen kesken suihkun juuri sinä aamuna kun oltiin lähdössä viikon lomalle ja ulkona miinus 25 astetta pakkasta --- aargh!

Pari vuotta sitten olin mielestäni joka paikasta 3 askelta myöhässä. Nykyisin olen 5 jättiläisen askelta totaalisesti jälkijunassa. Kuten juuri nyt.

Nämä kuvat ovat armottoman epäajankohtaisia, mutta puhkikuluneen sanonnan mukaan: parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Joulukuusi saatiin meidän talosta pois juuri ja juuri tammikuussa. Nyt on helmikuun loppu ja laitan  aiheesta kuvan. Keksimme uuden oivan tavan pitää neulaset kurissa. Perheen miehet pelasivat viiden minuutin erän kuusilätkää, ja niin olivat neulaset kauniisti yhdessä läjässä.

Ihan sairaan kätevää - ja myös hauskaa!

Mitäh! Menikö joulu jo?

Uusi vuosi, loppiainen ja nuutinpäivä menivät jo. Kaiki ne etapit, jolloin olisi ollut vielä hyväksyttävää luopua joulusta, riisua kuusi ja viedä se ulos.


Nyt on tammikuun loppu ja kuusi tönöttää edelleen koristeissaan olohuoneemme nurkassa. (Valoja en sentään enää kahteen viikkoon ole pitänyt päällä.)

Niin tyypillistä minulle. Pari vuotta sitten vappuvieraamme pongasivat olohuoneestamme joulukoristeita. Hyvä että huomauttivat. Oma silmäni näköjään tottuu ihan mihin vain ihan liian nopeasti.
 
Ehtisinkö tänään purkaa puuparan, vai menisinkö sittenkin ensin luomaan nuo nuoskalumet pihan kulkukäytäviltä?

Ulkoilma vetää tänään pidemmän korren. Kyllä tuo kuusi jossain vaiheessa neulasensa pudottaa ja sittenhän se on helpompi riisuakin.

Kivaa! Blogitaukoni aikana tänne on löytänyt tiensä monta uutta lukijaa. Tervetuloa kaikille!

Uusi (työ)puvusto

Haluan vaatekaappini toimivaksi less is more -periaatteella. Säästän aikaa vaatehuollossa, hermoja vaatteiden etsiskelyssä  ja yhteensovittelussa. Ennen kaikkea parannan yleistä oloani. Ei enää bad dress -päiviä. Niitä, jolloin olo on kuin halvalla  norsulla.

Toimivassa puvustossa tulee olla  vain keskenään sopivia vaatekappaleita ja hyvää laatua. Minimalistisessa garderobissa laatu on tärkein kriteeri. Paidan pitää kestää jokaviikkoista pesua ja housujen ja neuleiden on pysyttävä kuosissaan pelkällä tuulettamisella.

Minimalismissa kunnostautunut ystäväni Heta antoi minulle nuotit toimivan työpuvuston kokoamiseen. Kyseessä on siis toimistotyö, jossa  pukeudutaan business-henkisesti.

Perussetti sisältää  neljä  siistiä asukokonaisuutta  ja yhden casual-kokonaisuuden. Tällä setillä saa jo tarvittavaa vaihteluakin.

- tummat housut. Jos käytät matalia ja korkeita kenkiä, tarvitset kahdet housut eripituisilla lahkeilla.
- tumma hame
- casual alaosa (esim. siistit farkut)
- viisi paitaa, esim. 2 paitapuseroa, 2 t-paitaa ja ohut neule
- 1-2 neuletta tai jakkua
- mahdollisesti myös mekko (kotelo, kietaisu, liivi)

Ensin siis karsin kaapistani kaiken sellaisen, joka ei istu ylläolevaan settiin.

Karsinta yllätti. Kaapistani löytyi paljon enemmän hameita  kuin housuja, vaikka käytän hametta hyvin harvoin. Hame on muka hankala käyttää, kun pitäisi olla sääret ajeltuna ja ehjät sukkahousut. Sain käskyn investoida kunnon sukkiksiin (Wolford tai Falke) ja testata löytyykö minusta hameihminen.

Kaksi kaapistani löytynyttä hametta passitettiin korjausompelijalle. Toinen pienennetään sopivaksi, toinen kavennetaan kynäksi.

Housuja jäi kahdet. Casual Friday -farkut edelleen puuttuu. Samoin ne tarpeeksi pitkät housut korkokenkiä varten.

Yläosista ei montaakaan kelpuutettu työpuvustoon. Suurin osa meni kirpputorille lahjoitettavien kasaan, ja osa kotivaatteiksi.

Alaosia on siis yli tarpeen, yläosista  pula. Ostoksille siis.

Tämä on ärsyttävin vaihe, jotan varustauduin hyvin. Varasin reilusti aikaa, kurvasin suuren tavaratalon parkkihalliin ja jätin ulkotakin autoon.

Peruspaitaosaston täydennys oli yksinkertaista.  Puhtaanvalkoista. V- ja O-aukolla. Lyhyt- ja pitkähihaiset versiot. Loppu (neuleet, jakut) tuottivatkin tuskaa ja minulle kävi niin kuin monesti ennenkin. Tuskastuneena otin "vain jotain" ja kotona huomasin, että ei tää on mun juttu. Liian naisellinen, liian lyhyet hihat. Nyt opettelin uuden asian: palautin vaatteen liikkeeseen. Stockmann on epävarman shoppaajan ystävä. Thanks!

Vaatteitakin kammottavampaa on ostaa kenkiä. Haluan hyvännäköiset, mutta en voi sietää ylimääräisiä solkia, nyörejä, niittejä yms. Pitää olla yksinkertaista. Tässä vaiheessa mallit  muuttuvat useimmiten mummoiksi. Kiertelin kaupoissa tuskissani ja lopulta löysin kauniit ja yksinkertaiset, joissa on kuitenkin sitä jotain pientä ekstraa. Toistaiseksi elämäni kalleimmat kengät, alennuksessakin.

Kotona tajusin, että olen ostanut liian pienet! (Miten ihminen voi olla näin idiottii. 41 koon jalkaan ei mene 39,5:n kenkä,  ei vaikka kuinka myyjä väittäisi vastaan.) Liike oli myötämielinen, antoi palauttaa kengät, mutta vain lahjakorttia vastaan. Noi voihan per.... Nyt olen sidottu tähän tiettyyn liikkeeseen ja merkkiin, joka ei välttämättä olen mun juttu ollenkaan.

Työpuvuston kokoaminen on ollut yhtä tuskaa. Olen tuhrannut tähän jo monta päivää ja kohta  puolenkuun palkan. Toivottavasti lopussa kiitos seisoo eikä minulla ole vaatehuolia ennen kesäkautta.

Vaatekaappi kuntoon

Uuden vuoden (ja uuden duunin) kunniaksi laitoin vaatekaappini uuteen uskoon.

Olen tylsä pukeutuja. Runsas vaatevarasto ja walk-in closet eivät kuulu haaveisiini. Eih, minun ihannemaailmassa kaikki vaatteeni mahtuvat hyvin kapealle tangolle. Kaikki on kestävää, hyvälaatuista, ajatonta, oikean kokoista (minulla on paha tapa ostaa liian pieniä vaatteita) ja ennen kaikkea - kaikki vaatteet sopisivat keskenään.

Karsin vaatekaappini ensimmäisen kerran jo vuosia sitten. Silloin vannoin, etten enää koskaan osta mitään vain siksi, että se on alessa tai asu voisi ehkä joskus olla ihan kiva. Lupasin myös itselleni, etten enää hairahdu halpisriepuihin. Päätös ei ole pitänyt.

Vieläkin sapettaa  parin vuoden takainen "trendikäynti" Seppälässä. Jouduin uuteen tilanteeseen, työmatkalle muotimessuille Milanoon. Arrgh, kauhistus! Sellaisessa paikassa pitäisi  ilmeisesti osata  pukeutua, ja mieluiten viimeisen muodin mukaan. Kierrettyäni Sellon liikkeet (ja todettuani, että tästä tuleekin kallis pieti) kävelin, ensimmäistä kertaa 15 vuoteen, Seppälään. Ostin läjän vaatteita.

Ja kuinkas kävikään? Messumatkan jälkeen en suurinta osaa niistä käyttänyt. Koska ne eivät sopineet tyyliini ja niiden huono laatu paistoi  messuhallin toiseen päähän asti.

Sain sparrausavukseni ex-työkaverini Hetan.(Heta oli niillä  samaisilla muotimessuilla, eikä hänellä ollut minkäänlaista vaatepaniikkia ennen matkaa.) Hän on tunnettu erityisesti kyvystään karsia kaikki turha pois asunnostaan ja matkalaukustaan. Nyt tästä vaateläävästä poistui suuri osa takavasempaan. Heta oli diplomaattinen makutuomarini.

Karsimme pois

- liian pienet vaatteet
- kulahtaneet vaatteet (ehdottomasti eniten)
- auttamattomasti so-last-season -vaatteet
- ne vaatteet, joita ei ole yli vuoteen käytetty
- ne vaatteet, joissa tunnen oloni tylsäksi, lihavaksi tai mummoksi tai muuten vaan tyylittömäksi (aika paljon näitä)

Minun minimaalisen pienestä vaatevarastostani karsiutui helposti pois 19 yläosaa ja 13 alaosaa.

Lisäys: äsken juuri huomasin eteisen lattialla kassillisen energiajätteeseen lajiteltuja vaatteita. Siellä oli 9 yläosaa (lähinnä t-paitoja ja pooloja). Yläosien lopullinen saldo olikin siis 28.
ps. tervetuloa lukijaksi Kuukkeli ja Jenni

Näyttelijän vinkki

Suurilla kauniilla kankailla pelastui  osin  meidän huushollin joulutunnelma. Systeemi toimi vallan mainiosti kodinhoitohuoneessa, yläkerran pikkuaulasta ja makuuhuoneessa.

Itsehän minä en näin näppärää asiaa ole keksinyt. Idea on saatu näyttelijä Marjorita Huldénilta. Hän kun ei niin rakasta siivoamista, mutta on parantumaton esteetikko. Kauniit kankaat ovat pelastaneet hänet monen monta kertaa piinaavasta sotkusta.

Minulla nuo kankaat nyt eivät olleet kovin erikoisia. Otin ne pöytäliinat ja torkkupeitot, jotka ensimmäisenä kaapin syövereistä käsiin osuivat. Tekivät tehtävänsä epämääräisten kasojen peittäjinä.

Joulurauha tuli sittenkin

Tuli se joulu tähänkin huusholliin, vaikka sitä alkuviikosta ehdittiin jo stressata ja epäillä.

Sauna jäi pesemättä ja jääkaapista pesin vain sen juureslaatikon, jonka pohjalle oli liettynyt kaksi kesäkurpitsaa ja puolikas kurkku. Joulumusiikki soi, ja rauha on laskeutunut maahan.

Ihanaa, että huomenna ei herätä kello.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa, leppoisaa ja rentouttavaa joulua!

Ahdistava joulusiivous

Koko vuoden patoutunut kaaos- ja sotkuahdistus purkautuu aina viikolla 51.

Lapsuuden kodissani koti puunattiin joulua varten lattialistoista kattovalaisimiin. KAIKKI kaapit ja komerot järjesteltiin. Pyykkikorissa ei saanut olla aattosaunan aikaan yhtäkään likaista vaatetta. Ikkunat oli tietysti pesty ajoissa.

Minä en ole pyrkinyt mihinkään tällaiseen koko sinä aikana kun olen omaa huushollia pyörittänyt. Viimeiset neljä vuotta olen sitä paitsi tehnyt joulunaluspäivinä 12 tuntisia työpäiviä ja olen melkein oppinut ottamaan jouluvalmistelut rennosti :D

Silti, pikkuahdistus meinaa pukata pintaan. Minähän en tunnetusti osaa hoitaa asioita hyvissä ajoin kaksi kuukautta etukäteen (niin kuin fiksut kollegani tekevät.) Ehei, lahjat meillä hankittiin ja paketoitiin lauantaina 18.12. Kodin kaaos selvitettiin (ainakin osittain) sunnuntaina 19.12. Jos meillä olisi perussiistiä aina, niin eihän tässä mitään ongelmaa olisi. Mutta kun ei ole.

Muistin tehtävien pikkupalasiin pilkkomisen periaatteen ja pilkoin tehtävät hommat hyvin pieniksi paloiksi. Palkkioksi tehdystä työstä sain plus-merkin ja yliviivauksen.




Voi olla, että loput jää tekemättä. Tervetuloa joulusaunaamme rakkaat sukulaiset. Melkein mahdutte pukuhuoneessa riisuutumaan. Älkää huoliko saunan pesemättömyydestä, laudeliinoja löytyy kyllä jokaiselle.


Tyypillisesti sunnuntainen puuhasteluni keskeytettiin moneen kertaan. Normaalit päivärutiinit on hoidettava vaikka kuinka olisi joulu tulossa. Pojilla oli myös omia tärkeitä tarpeita, jotka pitää hoitaa just nyt.

Nostin siis vielä vähän omaa häntääni ja kirjasin myös ne tehtävät, jotka tein tehtävälistan ulkopuolelta. Se näytti tällaiselta tänä sunnuntaina.


Minä en siis tälläkään viikolla pyhittänyt lepopäivääni. Mutta onneksi parin päivän päästä voi pyhitellä kolmen viikon edestä.

Onko tämä miehenlogiikkaa vai mitä?

Millä tämä ilmiö selitetään? Miehenlogiikallako?

Jostain syystä mun päähän ei mahdu, miksi käytetyt sukat ja likaiset t-paidat heitetään lattialle pyykkikoriin juureen.

Mun logiikkani sanoo, että saattais olla järkevämpää tipauttaa ne suoraan pyykkikoriin.

Tervetuloa lukijaksi Iina, Virtahepo ja Sotku Possu

Oletko sinä Me Naiset -lehden etsimä haastateltava?

Me Naiset -lehden toimittaja etsii juttuunsa naista (mielellään lapsiperheellistä), joka kokee elävänsä jatkuvan sotkun ja kaaoksen keskellä.

Minä en juttuun sovi, koska olen ulkoistanut viikkosiivouksen.

Mutta olisitko sinä juuri se oikea?

Jos kiinnostuit, ota suoraan yhteyttä toimittajaan:

sanna.wallenius@sanomamagazines.fi